lauantai 28. joulukuuta 2013

Joulun jälkeen

Reissu meni koko ajan enemmän tai vähemmän pahoinvoiden, erityisesti kotimatka. Aallot keinuttivat kovasti.
Joulu meni oikein mukavasti, syötiin ja köllöteltiin. Lahjoja tuli vallan maltillinen määrä (joinan vuosina lahjaröykkiöiden sijoittaminen on päässyt muodostumaan ongelmaksi kotiin palattuamme) ja olipa pukki paketoinut muutaman vauvanvaatteenkin.

Viime viikko tuntuu olleen pahoinvoinnin huippu, viikonlopun jälkeen olo on parantunut huimasti, vaikka ällötys ja väsymys ovat edelleen päivittäisiä kumppaneitani.
Pää lyö jatkuvasti tyhjää, unohdan jatkuvasti laittaa roskat roskiin tai en löydä yöpöydälle laskemaani puhelinta, yms. Tästä syystä myös blogin päivittäminen on näin paremmankin olon aikana jäänyt vähiin: en oikein tiedä mistä kirjoittaisin kun arkisimmatkin asiat unohtuvat jatkuvasti. Toivottavasti tämäkin pian helpottaa, kirjoittaisin niin mielelläni mm. siitä taannoisesta neuvolakäynnistä.

Maanantaina ensimmäinen sikiöseulonta, seerumi. Nt-ultraa pitää odottaa vielä kaksi viikkoa.

torstai 19. joulukuuta 2013

yhdeksäs raskausviikko

Pahoinvointi ja väsymys ovat tehokkaasti vähentäneet postauksien määrää, oikeastaan kaikki muukin ei-välttämätön on karsiutunut elämästä tehokkaasti. Suurin osa päivistä menee sängyssä maaten, kun pahoinvoinnin voimakkuus tuntuu olevan suoraan verrannollinen asennon vertikaalisuuteen.
Lähdemme Miehen kanssa tänä iltana viikonlopuksi Tukholmaan, matka taittuu autolla ja laivalla. Erityisesti tuo laivamatka arveluttaa kovasti. Normaalisti Mies on meistä se, joka antaa ylen talvisen merenkäynnin vaikutuksesta, minuun se ei normaalisti vaikuta pientä nukahtamisvaikeutta enempää mutta tällä kertaa uskon olevani se hyttikunnan huonovointisempi jäsen. Jo etukäteen kadehdin Miestä, hän voi sentään ottaa jo ennakkoon pahoinvointilääkkeen, kun minun pitää turvautua Sea-band -rannekkeisiin, joiden tehosta en ainakaan käyttöönotosta kuluneiden parin päivän aikana ole vakuuttunut. Pahoinvoinnin lisäksi matkasuunnitelmiin kuuluu ainakin Skansen Vasamuseeteineen ja Djurgårdeneineen, Hötorgshallenin herkkujen ihastelemista ja Stortorgetin vuosisataiset joulumarkkinat.

Maanantaina oli ensimmäinen neuvolakäynti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ai niin! Kerroin raskaudesta vanhemmilleni viikonloppuna, äidin välitön reaktio heti halimisten ja ihastelujen jälkeen oli riemuita vauvashoppailusta kun taas isä kyynelehdittyään hetken rupesi suunnittelemaan hoitopöydän rakentamista. Ihanat höpsöt, ovat kovasti odottaneet tätä uutista <3

rv 8+6

maanantai 9. joulukuuta 2013

Alkuraskauden ultra

Viime yö meni lähes kokonaan jännittäessä aamupäiväistä ultraa, ja sairaalalle menevää bussia odotellessani sain oikein mojovan paniikkikohtauksen. Olin lähes varma, että ultrassa ei olisi hyviä uutisia. Puolen tunnin bussimatka pahoinvointeineen tuntui lähinnä kidutukselta.
Mies tuli töistä sairaalaan ja jutustelimme hermosuneesti odottaessamme jälleen kerran myöhässä olevaa lääkäriä. Sama tyyppi kuin viimeisessä follikkeli-ultrassa, silloinkin yli puoli tuntia myöhässä.
Lopulta tuli meidän vuoromme. Riisuuduin ja kapusin tutkimuspöydälle. Jännitti ja hermostutti.
Mutta voi, sitä mieltöntä helpotusta kun syke löytyi heti! Lääkäri käänsi ultraäänilaitteen monitorin minuun päin ja kertoi mitä kuvassa näkyy. Siellä se kölli pää alaspäin, meidän pikku-jössikkä.
Kokonaiset 10,4mm silkkaa onnea.

maanantai 2. joulukuuta 2013

6+4

Olo ei ole juurikaan helpottanut viime viikosta, suurin piirtein joka toinen päivä on hyvä ja joka toisena oksettaa ja väsyttää. Tänään on huono päivä. Säryistä ja öklötyksestä huolimatta raahauduin Miehen kanssa vauvatarvikeliikkeeseen, tarkoituksena etsiä sellainen lämmin takki johon mahtuisin kevättalvesta ja jota voisi myöhemmin käyttää kantotakkina. No, eipä löytynyt, pitänee tilata netistä.
Joustavia rintaliivejäkin sovitin, olivat pieniä. Tukivyön sentään ostin, selkä kun on ollut todella kipeänä nyt muutaman päivän ajan, ja jo parin tunnin jälkeen voin sanoa, että ei särje ollenkaan niin paljon kuin päivällä.
Enään viikko ultraan, en malttaisi odottaa.

En enään halua niin kovasti kertoa kaikille raskaudesta, tuntuu mukavalta vaalia salaisuutta vielä hetki kaikessa hiljaisuudessa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

5+4

Kuudennen raskausviikon puoliväli. Miten on mahdollista, että minä, joka kuvittelin lapsettomuushoitojen oleva erottamaton osa elämääni vielä ainakin puoli vuotta, olen toisella kuula raskaana?
Toissaviikkoinen onni on saanut seurakseen joitakin huolia: entä jos raskaus meneekin kesken? Mitä jos se onkin jo mennyt kesken mutta onkin keskeytynyt keskenmeno? Entä tuulimuna tai rypäleraskaus? 
Hiljalleen helpottava pahoinvointi ja väsymyskin ovat omiaan huolten herättämisessä: onko helpompi olo merkki uhkaavasta keskenmenosta?
Oireita on toki edelleen runsaasti. Lonkkia särkee (erityisesti jos olen kävellyt pidempiä pätkiä), olen kovin hajuherkkä (eilen saapunut uusi jääkaappipakastin haisee kamalalta ja Lidlin paistopiste löyhkää jo kauas oksennukselta ja härskiltä rasvalta), rinnat kasvavat kohisten ja niitä kuumottaa ja kihelmöi (viimeisestä palkasta aion ostaa joustavat liivit). Kärsin normaalistikin alhaisen verenpaineen vuoksi herkästi huimaamisesta, mutta nyt huippailut alkavat menemään jo naurettavuuksiin.Ruoka ei maita mutta silti on jatkuvasti nälkä. Ainoat ruoat joita oikeasti haluan syödä, ovat kylmät klementiinit ja näkkileipä.

Salailu on vaikeaa, haluaisin niin kovasti kertoa äidille. Vielä pitäisi malttaa noin seitsemän pitkää viikkoa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Hurjaa vauhtia

Paljon kerkiää tapahtumaan muutamassa päivässä!
Perjantaina olin jo ihan varma raskaudesta, testaaminen vaan pelotti.
Lauantaina piti ottaa messuille mukaan naposteltavaa, kun perjantain perusteella arvelin huonon olon yllättävän heti jos pääsee tulemaan vähänkin nälkä.
Sunnuntaina tein positiivisen testin.
Maanantaina varasin sekä varhaisultran polilta sekä ensimmäisen neuvolakäynnin.
Tiistaina kävin aamulla kilpirauhas kontrollissa ja nukuin sen jälkeen koko päivän.
Tänään, keskiviikkona, olen täytellyt neuvolan esitietolomaketta ja löhönnyt mekanismituolissa. Koska täysin pystyssä asenossa öklöttää. Ja koska loma.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kai se on pakko uskoa


Raskaana 2-3. Tarkemmin sanottuna 4+5. Huhhui! Enpä olisi viime keväänä uskonut, että tärppää jo neljännestä hoitokierrosta.
Hyvä näin, sillä emme olisi olleet vielä valmiita tammikuuksi suunniteltuun inseminaatioon.
Hurjan vaikeaa olla kertomatta kaikille, mutta kunnioitan Miehen toivetta hiljaisuudesta raskausviikolle 12 saakka. Kerroin tosin heti testin tehtyäni ystävälle joka on itse raskaana n. rv22 ja muutama ystävä lukee tätä blogia, joten yhden käden sormilla laskettava joukko ystäviäni tietää raskaudesta.
Erityisen vaikeaa oli olla kertomatta äidille, kun pari tuntia positiivisen testin tekemisestä lähdin vanhempieni luo paketoimaan joululahjapaketteja viipurilaisille lapsille.
Miten ihmeessä maltan olla hiljaa vielä kaksi kuukautta?
Suurentunut keskenmenoriski ei huoleta ollenkaan, olen vain onnellinen. 

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Testipäivä

Pidän testitikkua purkissa. Väri nousee testialueelle, haalistuu. Kontrolliviiva tulee näkyviin, heti voimakkaan punaisena.
Testiviivaa ei näy. Tuntuu tyhjältä.
Sitten, vähitellen, testiin ilmestyy toinenkin viiva.
Se vahvistuu ja vahvistuu, ei kuitenkaan kontrolliviivan voimakkuuteen saakka.
Silti, tulos on selvä:

Positiivinen raskaustesti. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

Testipelko

Kierto lähenee loppuaan, kuukautisten oletettu alkamispäivä on huomenna. Tavallisesta poiketen kaikki menkkoja edeltävät oireet loistavat poissaolollaan.Selkää ei jomota ollenkaan menkkamaisesti, mitä nyt on ollut tänään vähän jumissa, vatsa ei ole sekaisin vaan toimii paremmin kuin viikkoihin ja mielialakin on harvinaisen tasainen, ei itketä sitten yhtään.
Kaiken edellämainitun lisäksi olen viime viikon torstaista ja alkion kiinnittymiseksi luulemastani tylpästä kivusta saakka kokenut monenmoisia raskauoireita; vatsalihakset ovat tulleet päivä päivältä kipeämmiksi, vatsa on erityisesti iltaisin todella turvonnut, nenä ei ole tukossa eikä valuva ensimmäistä kertaa hoitojen jälkeen ja myös alakerta on päässyt kuivumaan niin että kirveltää, tuoksut ja maut ovat paljon entistä voimakkaampia  ja erityisesti kahvi on todella pahaa (vielä muutama päivä sitten join 1-2 kapselikahvijuomaa päivässä), suussa on koko ajan todella tunkkainen maku, muistuttaa niistä ajoista kun vielä poltin tupakkaa.
Olen toki aikaisemmissakin hoitikierroissa ollut ihan varma raskaudesta, mutta nyt olo on erilainen. Jotenkin seesteinen ja sisäänpäinkääntynyt.
Silti, raskaustestin tekeminen pelottaa suunnattomasti. Entä jos se onkin negatiivinen, jos olenkin vain kuvitellut kaikki oireet? Ja mitäs sitten jos se onkin posiviitinen, meneekö se heti kesken?
Tänään olisi jo saanut testata, mutta jottei huominen messupäivä (woohoo, kädentaitomessut!) menisi negan nähtyäni penkin alle, odotan sunnuntaihin.

lauantai 9. marraskuuta 2013

The Mekko

Olin tänään sovittamassa hääpukuja. Ensimmäinen liike, ensimmäinen mekko ja se oli siinä.
Koko liikkeen ainoa sopivan kokoinen ei-kokopitkä puku, unelmieni täyttymys.
Se oli kohtalo.


Haen täydellisyyden maanantaina, piilotan tuleviksi kuukausiksi vanhempieni luokse.
Lähempänä häitä tehdään vielä muutama muutos: lisätään olkaimet ja otetaan rinnuksen yläosaa sisää. 

Sovitin yhtä kokoa, varasin toisen. Suositus kun oli, että jos sattuisi käymään niin onnellisesti että vatsanahkani alla muhii keväällä muukin kuin läski, on tarpeellista ottaa vatsan kohdalta hiukan väljempi malli. Sovittamalleni, nyt sopivalle mekolle kun jouduttausiin joka tapauksessa tekemään samat muokkaukset, oli raskautta tai ei.

Pitääkin kysyä maanantaina olisiko liikkeellä mekon kankaista ylimääräisiä mallitilkkuja, ettei tarvitsisi ensi viikon Kädentaitomessuilla langanetsinnässä turvautua valokuviin. Mekon pitsi kun on aika kellertävää, sopivan sävyisen pitsineulelangan löytäminen saattaa osoittautua haasteelliseksi.

Ensimmäinen konkreettinen askel häitä kohti <3

maanantai 4. marraskuuta 2013

Paniikki

Kirjoitin viime viikolla sairaslomaan johtaneista paniikki- ja ahdistusoireista. Suunnitelmana oli lepäillä viikko saikulla, jotta jaksaisin jäljellä olevat kaksi viikkoa töissä. Tänään koitti siis töihin palaaminen. Aamupäivä sujui vallan hyvin, suorastaan epätavanomaisen tapahtumaköyhästi. Silti, puolen päivän aikaan huomasin hyperventiloivani niin, että huulia kuumotti ja kihelmöi. Pidin lounastauon, jospa se auttaisi, mutta ei, olo vaan paheni ja kyyneleet kihosivat silmiin. Huikkasin esimiehelle, että olo on aamusta huonontunut radikaalisti todella kovalla vauhdilla.
Niinpä sitä ollaan sitten tämäkin viikko sairaslomalla. Ahdistuslääkkeitä sain luvan käyttää muutaman päivän ajan, mahdolliseen alkion kiinnittymiseen asti.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta?

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lääkäreitä

Eilen kävin tk-lääkärillä juttelemassa ahdistuksesta ja paniikkioireista sekä hoitojen ja työni yhteensopimattomuudesta. Luonnollisesti lääkäri oli noin 6. kuulla raskaana. Sain lähetteen depressiohoitajalle elämänvaihekriisin nojalla ja sairaslomaa tämän viikon. Esimiehen kanssa juttelin maanantaina, että rukataan vähän työvuorojani kevyempään suuntaan, jotta jaksaisin olla vielä sairasloman jälkeen jäljellä olevat pari viikkoa töissä.

Tämän kierron seurantaultra oli tänä aamuna. Kohdun limakalvo on viimein saatu kasvamaan tavoitellun vahvuiseksi: 7,5mm! Folleja oli yksi, 19mm oikeassa munasarjassa. Tänään pistelen pregnylin ja sitten ruvetaan taas kyttäämään oireita.
Lääkäri katseli kalenteria ja totesi, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin ennen joulun sulkua kerittäisiin tekemään vielä yksi ovulaation induktio ja vuodenvaihteen jälkeen siirryttäisiin inseminaatioon.

Toivottavasti nyt on onni myötä, en olisi vielä valmis inssiin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

kp6

Soittelin maanantaina polille ja varasin seurantaultran ensi viikon keskiviikolle. Tänään huomasin, ettei gonalian ole jäljellä riittävästi, joten huomenna on pakko soittaa uudestaan ja pyytää pikaista reseptin uusintaa. Onneksi sähköisen reseptin uusiminen on nopeaa puuhaa.
Tänään varasin ajan myös tk-lääkärille, jotta saisin lähetteen psykologin juttusille. Vanhat tutut ahdistus- ja paniikkinoireet ovat löytäneet tiensä takaisin elämääni. Erityisesti viime viikkoisen negatiivisen raskaustestin jälkeen on ollut todella vaikeaa. Esimiehenkin kanssa juttelin, että kävi todela huono tuuri kun hoidot alkoivat tämän työsuhteen aikana. Ei ole todellakaan helppoa nähdä joka päivä perheitä joihin lapsia tulee vahingossa ja todella helposti, mutta niistä ei kuitenkaan osata ja/tai haluta pitää huolta, kun samaan aikaan itse tekisi mitä tahansa saadakseen oman lapsen.

Lohduttaudun sillä, että pian on loma, eikä sen jälkeen tarvitse enään koskaan mennä takaisin tuohon työpaikkaan. Sinne menemisen ajatus ahdistaa niin paljon.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kp1

Negatiivinen raskaustesti herätti odotettua voimakkaampia tunteita ja keskiviikkoilta meni itkiessä. Suru on edelleen pinnassa ja puolentoista kuukauden päässä häämöttävä työsuhteen päättyminen yhdessä epäonnistuneen hoitokierroksen kanssa saa elämän tuntumaan tällä hetkellä kovin päämäärättömältä.
Tai ehkä "päämäärätön" on väärä sana; tiedänhän mitä haluan sekä työ- että yksityiselämän saralla, en vain ponnisteluista huolimatta onnistu kummassakaan.
Muutaman viikon päässä oleva loma tulee todellakin tarpeeseen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Dpo 8

Olo on aika normaali, ja vaikka vatsaa on viime päivinä hiukan nipistellytkin uskon sen olevan todennäköisimmin ilmaa kuin kiinnittymistä.

Silti toivon.

torstai 3. lokakuuta 2013

Polikuulumiset

Tämä päivä alkoi lapsettomuuspolilla käymisellä. Tavanmukaisesti käytiin heti asiaan ja ultrassa näkyi ohuehko mutta kuitenkin ihan kelvollinen 6,3mm:n limakalvo, oikeassa munasarjassa yki 19mm follikkeli ja vasemmassa yksi 16-millinen. Äsken täräytin Pregnylit mahanahkaan ja oviksen odotetaan tapahtuvan huomenna.
Munasarjojen vaste Femar+Gonal-F -comboon näyttää olevan vallan mainio, mutta limakalvossa olisi hiukan toivomisen varaa. Ensi kierto toteutetaan samalla kaavalla, mikäli siihen on tarvetta.
Pyysin tyroksiiniseurannan siirtämistä terveyskeskuskselta polille ja seuraava kontrolli varattiinkin saman tien. Kilpparit on kuitenkin alunperin testattu nimenomaan menkattomuuden selvittämiseksi, joten minusta on vain loogista siirtää seuranta polille kun kaikki muukin asiaan liittyvä tapahtuu siellä eikä terveyskeskuksessa.
Pyysin myöskin lähetettä psykologille, koska vanha tuttu ahdistus on asettunut osaksi elämääni. Tänään, kesken työpäivän se kiihtyi pienoiseksi paniikkikohtaukseksi saakka. Koska lääkäri oli hyvin harvoin lapsettomuuspolilla oleva erikoistuva lääkäri, lupasi hän selvittää asiaa ja pyysi ottamaan sen puheeksi seuraavalla käynnillä. Tämän iltapäivän valossa arvelen, etten voi odottaa seuraavaan käyntiin saakka, vaan jossain vaiheessa on pakko soittaa polille ja kysellä asian perään.

Päälimmäinen fiilis on kuitenkin hyvä, tosin viimeistään viikon päästä alkaa kamala jännittäminen.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Kp10

Femarit on syöty ja gonalin pistelyä jatketaan vielä kaksi päivää. Torstaina ultra. Kierto on edennyt todella nopeasti tähän pisteeseen, viikko sitten ultra-aikaa varatessa tuntui siltä että siihen on ikuisuus.
Olen ollut sairaslomalla keskiviikosta saakka. Kuumeilua, lihas- ja nivelsärkyä sekä kamalaa väsymystä. Migreeniäkin on ollut. Tänään jouduin keskeyttämään työpäivän alle kahteen tuntiin, ei vaan jaksanut vielä. Läääkäri arveli, että tämä todennäköisemmin  johtuu lapsettomuushoitojen hormoneista kuin on influenssaa (sitä kun ei nyt kuulemma ole liikkeellä). Nyt, kun joku muu on sen sanonut, tuntuu erikoiselta etten ole itse edes ajatellut sitä vaihtoehtoa. Sairaslomatodistuksessa lukee kuitenkin "määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio."

Onneksi on laiskanlinna ja netti.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Let the games begin!

Femaria on nyt napsittu kahtena aamuna, vielä kolme edessä. Tänään varasin seuranta-ultran ensi viikon torstaille ja töiden jälkeen pitäisi vielä hakea apteekista gonal-kynä.

Jännittää ja ahdistaa. Sekä hoidot että työ. Taidan pyytää ultrakäynnillä lähetteen psykalle, tämä ahdistus on niin tutun oloista, että arvelen olon menevän vain huonompaan päin ellen hanki apua.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kohti seuraavaa

Öisin särkee selkää. Tiputteluvuotoa.
Kp1 odotettavissa viimeistään huomenna.
Femarit edelleen apteekissa.

Pian alkaa taas kova jännittäminen.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kuulumisia

Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Kierto (toivottavasti) lähenee loppuaan ja pian jännäillään taas uusien lääkkeiden kanssa. Ultraa ei hoitosuunnitelmaan ole merkitty, mutta luulen sen olevan ajatusvirhe. Lääkeaineita ja -annoksia muutettaessa on syytä ultrata, mistä sitä muuten tietää mitä läskin alla tapahtuu.

En ole tässä kierrossa tikuttanut ovista, mitäs sitä turhaan. Luulen sen kuitenkin viime viikolla bonganneeni, limoista ja tissikivusta päätellen. Tissikipu ei olekaan sitten poistunut kuvioista ollenkaan, on vaan vähemmän särkysiä päiviä kovasti kivuliaiden seassa. Tänäänkin särki niin että melkein itketti. Ja menin vielä tunnustelemaan vasenta rintaa, josko se tuntuisi jotenkin erilaiselta kun on niin kipeä, ja siitä se riemu vasta ratkesikin. Toivottavasti pian helpottaa, ei ole kovin houkuttelevaa lasten sylitteleminen töissä näillä eväillä.

Olen taas viihtynyt töissä suht. hyvin, oletan viimekuisen angstin johtuneen hermoja riipineestä hoitotuloksen jännäilystä. Vielä reilut yhdenksän viikkoa. Ja opiskelupaikastakin pitäisi kuulua tämän kuun lopussa.
Kyllä se vielän iloksi muuttuu.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Seurantaultra nro2; selvät sävelet

Aamulla istuin bussiin ja silmät ymmyrkäisinä katselin vaihtuvia maisemia. Vaikka etenkin opiskeluaikana käytin tuota nimenomaista bussilinjaa ahkerasti, olivat maisemat ihan uusia, matkustin näet toiseen suuntaan kuin ennen. Miten sitä voikin olla oma kotikaupunkin niin pullollaan uusia ja ihmeellisiä paikkoja?

Hiukan ahdisti polille meno, bussista poistuessani pohdin, kuinka moni samassa bussissa ollut tuli sairaalaan töihin ja kuinka moni potilaaksi tai vierailulle ja kuinka moni opiskelee viereisessä amkissa. Ja ehkä typerin ajatus kaikista: "Näkeeköhän noi musta mille polille oon menossa? Olenko niiden silmissä säälittävä?"
Kaikkea sitä ihmismieli keksiikin...

Polilla käytiin heti asiaan, onneksi vastassa oli tähänastisista helläkätisin lääkäri. Muiden ultraaminen on ollut aikamoista rusikointia. Vastoin odotuksiani limakalvo näytti hyvältä, oli kasvanut yli 6:n millimetrin mittaan. Mutta ne follikkelit! Oikein mallikkaasti ovat kasvaneet juu, mutta kun niitä on liikaa, kolme yli 16-millistä. Ei suoranaista kieltoa yrittämiselle, mutta lääkäri totesi kuitenkin ettei suosittele. Juu ei, ollaan päätetty (minä olen päättänyt), että jos follikkeleja kypsyy enemmän kuin kaksi odotellaan suosista seuraavaan kiertoon. En todellakaan ole valmis ottamaan monikkoraskauden riskiä.

Nyt siis odotellaan ovulaatiota ja kuukautisia sekä kolmatta yrityskiertoa. Kiertoa, johon tarvitaan lääkärin sanoin "parempi suunnitelma". Suunnitelma on seuraava: kp3-7 1kpl Femaria ja kp9-13 37,5 yksikköä gonalia.

Jotenkin huojentavaa, ettei tarvitse tässä kierrossa jännäillä kahta oviksen jälkeistä viikkoa. Nyt voi vaan olla rauhassa ja keskittyä muuhunkin elämään.

perjantai 30. elokuuta 2013

Seurantaultra nro.1; mutkia matkassa

Ei mene tämä kierto niin kuin Strömsössä. Kp9 seurantaultra, takana 5 päivää clomeja ja 2 päivää gonalia, tuloksena 4mm limakalvo sekä 1x11mm ja 3x8mm follikkelit (vrt. edellinen kierto pelkillä clomeilla kp10 4,5mm limakalvo ja follit 1x20mm ja 1x19mm). Lääkäri konsultoi kollegaansa, päättivät että jatkan gonalin pistelyä ja otetaan uusi ultra tiistaina.

Lääkäri toki kysyi, onko mitään kysyttävää, mutta enhän minä silloin mitään keksinyt kun olisi ollut tilaisuus kysellä. Nyt kysymysmerkkejä on useampi kappale;
Miksi clomit toimivat näin kovin eri tavalla kuin ensimmäisessä kierrossa?
Olin siinä käsityksessä, että clomikierrot ovat suht samankaltaisia kun annostus pysyy samana.
Millä todennäköisyydellä folleja kypsyy liikaa, ts. enemmän kuin kaksi kappaletta?
Toki tiedän, että folleja normaalistikin lähtee kasvamaan useampi kappale, mutta kaipaisin vähän selvempää johtofollikkelia. 3mm etumatka tuntuu kovin pieneltä.
Entä jos limakalvo ei reagoi gonaliin ja jää alle sen tavoitellun 7mm vähimmäismitan?
Onko tiistaina follien kannalta (mikäli nyt edes jatkavat kasvamista) jo myöhäistä koittaa tukea limistä enään millään uudella keinolla?
Mikä on suunnitelma seuraavaan kiertoon, jos ja kun tästä ei tule mitään?
Alun perin suunnitelma oli katsoa kaksi kiertoa clomeilla ja sitten siirtyä pistettäviin hormoneihin.

Kuumeinen googlaus alkakoon!

tiistai 27. elokuuta 2013

Lyö tyjhää

Tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa.

Clomien sivuoireita (kuumia aaltoja ja herkistynyt mieli) ja odottamista.
Odotan perjantaista ultraa ja rauhallista viikonloppua.

Työ tuntuu ahdistavalta, onneksi enään puolet jäljellä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Uusi yritys

Kp1:hän se. Soitin polille varmistuakseni asiasta, mutta puhelimeen vastasikin joku sijaiselta vaikuttava hoitaja joka ei oikein ymmärtänyt asiaa. Sanoi että "päätä itse". No, päätin että eilinen on kp1., Oikea päätös, sillä vuoto on jatkunut tänään iiltapäivällä tuttuakin tutumpien kipujen saattelemana. Miksi sen kivun määrän pitää vaan lisääntyä menkkojen niukentuessa? En voi muuta kuin toivoa viime menkkoihin määrätyn ketoriinin pian auttavan, ei juurikaan huvittaisi mennä linja-autoon istumaan pariksi tunniksi näiden särkyjen kanssa.

Mieli kevyenä seuraavaan kiertoon. Yllätin itseni sillä, miten helposti pääsin yli pettymyksestä. Oletan, että tieto (liian) ohuesta limakalvosta ja sen myötä huvenneesta onnistumisen mahdollisuudesta tässä kierrossa esti odottamasta liikoja. Oikeastaan odotin juuri tätä. Vain lyhyeksi (10 pv) jäänyt luteaalivaihe on jäänyt kiusaamaan. Pitäisiköhän tuolle mahdollisesti tehdä jotain tässä kierrossa, avittaa keltarauhasta jotenkin? No, kysyn lääkäriltä sitten ensi perjantaina seurantaultrassa, joka tällä kertaa osuu kiertopäivälle 9, halutun kympin sijaan.
Suunnteilma on nyt se, että huomenna aloitan clomit (kp3-7) ja niiden jälkeen pistän kahtena päivänä (kp8-9) Gonal-F:ää, ja todennäköisesti hyvin pian gonalin jälkeen pistän Femarin. 

No, ainakin viikonlopusta tulee hauska. Oli menkat tai ei. Reilun tunnin päästä hyppään Onnibussiin ja matkaan Helsinkiin viettämään tyttöjenviikonloppua! Ohjelmassa ainakin Korkeasaari. Ja varmasti hyvää ruokaa ja parasta seuraa.

torstai 22. elokuuta 2013

Näen punaista

Vessassa käydessä näkyy punaista. Ensin pieni tahra alushousuissa, sitten vaaleanpunaista paperilla.
Liian pientä ollakseen kp1 mutta mielestäni liian runsasta ollakseen mitään tuhruttelua. Pakko siis soittaa huomenna aamutuimaan polille jotta saan selvyyden sille pitääkö tämä nähdä kp1:nä eli aloittaa clomit lauantaina vai antaa olla vaan ja jatkaa testailua. Jotenkin ensimmäinen vaihtehto tuntuu paremmalta, loppu epätietoisuudelle.

Dpo 11 ja uskon loppuminen

Olen hätäpäissäni testannut muutaman negan. Vaikka hyvin tiedän  vieläkin olevan turhan aikaista. Mutta kun tuntuu niin varmalta! Ja silti tyylipuhtaita negoja, ei edes roskishaamuja. Ehkä olen vain  kuvitellut kaiken tai ylitulkinnut kroppaani.
Tänään on todella menkkamaista selkäsärkyä ja tunteet pinnassa (lue: itku herkässä) joten toivo vaihtuu epätoivoon. Toki raskauden mahdollisuus on edelleen olemassa, mutta se on niin pieni että koen parhaaksi henkisesti valmistauta särystä päätellen lähipäivinä alkaviin kuukautisiin ja seuraavaan kiertoon, kaikkine syötävine ja piikitettävine hormoneineen.
Taisin toivoa tältä ensimmäiseltä kierrolta enemmän kuin uskottelin itselleni. Onneksi voin lähes koko työpäivän istua yksin ullakolla.

tiistai 20. elokuuta 2013

Yllin kyllin testejä

Työpäivä meni taas pääasiallisesti lastenvaatteita lajitellen. Mahtui siihen hiukan vauvan vahtimistakin (lue: lepertelyä ja sylitelyä) ja lasten kanssa puistoilua.
Nälkä vaivaa ihan hulluna, eilisaamusta saakka melkein koko ajan on joko nälkä tai syöminen menossa. Töiden jälkeen oli ihan pakko mennä vetämään hamppari naamaan (en edes muista koska viimeksi olen syönyt pikaruokahampurilaisen) kun ei mukamas kestänyt kahtakymmentä minuuttia kotiin. Nyt taas ruoan äärellä.
Kotona odottikin paksu kuori Maarianhaminasta; sunnuntai-iltana tilatut testithän ne siinä! Kokonaista kaksikymmentä liuskatestiä ja yksi ClearBlue Digital. Nyt saan testailla niin paljon kuin sielu sietää! Ehkä jo huomisaamuna?

maanantai 19. elokuuta 2013

Dpo 8

Liekö silkkaa mielikuvituksen tuotetta, mutta huomaan itsessäni raskauden oireita vaikka kuinka ja paljon. Mielikuvituksen lisäksi nämähän voi pistää Pregnylin piikkiin, mutta en oikein usko. Tänään pitäisi kuitenkin olla viimeiinen päivä kun Pregnyl voi aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen, joten piikittelyn vuoksi kehossa olevan hcg:n määrän pitäisi olla jo hyvin alhainen.

Huomenna on siis ensimmäinen päivä kun voi tehdä raskaustestin ilman pelkoa väärästä positiivisesta. Väärän negatiivisen mahdollisuushan on edelleen olemassa ja olenkin viime päivinä muuttanut mieltäni huomisesta testaamisesta lukemattomia kertoja. Tänään tuntuu siltä, että testaan huomenna ensimmäisen kerran. Vaikka kahdesti, jos haluan, lisää testejä on kuitenkin postissa ja saapumassa huomenna. Oli huominen tulos mikä hyvänsä, testaan vielä ainakin perjantaina ja sunnuntaina kun on dpo 14 eli virallinen testipäivä. 

Vaikka kuinka yritän hillitä itseni, huomaan vähän väliä mielikuvituksen laukkaavan jo varhaisultrassa ja vauvamahanmentävissä neuleissa joita voisi tehdä talvea ja kevättä varten. Asiaa ei yhtään helpota se, että vietin tänäänkin suurimman osan työpävästä lajitellen lastenvaatteita.

torstai 15. elokuuta 2013

Dpo 4 ja huono olo

Epämääräisistä vatsakivuista ja pahan olon aalloista on kärsitty jo vaikka kuinka monta päivää, mutta tänään olo äityi niin huonoksi, että töistä oli lähdettävä parin tunnin jälkeen pois. Hyvä päätös, en olisi todellakaan jaksanut olla iltaseiskaan asti! Sain sairaanhoitajalta päivän saikkua ja kehoituksen varata aamulla aika lääkärille jos huono olo jatkuu. Taidan kuitenkin mennä töihin huomenna, päivä on vähän lyhyempi perjantaisin ja aamuvuoropäivät sujuvat suhteellisen nopeasti.
Vatsalihakille on tapahtunut jotain, maha on seistessä aivan kova ja pinkeä ja yskiessä tuntuu siltä että munasarjat tippuu paikaltaan. Toivottavasti edes vähän helpottaisi tämä turvotus, se on ollut yhtäjaksoista Primolut-kuurin alusta lähtien, eli jo neljä viikkoa! Pahentunut vain clomien ja kenties myös Pregnylin myötävaikutuksella.
Vielä 6 päivää ja sitten voi testata ilman suurta pelkoa väärästä positiivisesta. Virallinen testipäivä on kuitenkin vasta ensi viikon sunnuntaina, mutta taidan silti viikonloppusuunnitelmien vuoksi tehdä testin jo perjantaina. Jos nyt ei tärppää niin ensi kiertoon on kyllä pakko ostaa listää raskaustestejä.

maanantai 12. elokuuta 2013

Dpo 1

Vatsa on sekaisin, huono olokin on vaivannut lähes koko päivän. Bussimatka töistä kotiin oli aika tuskaisa, kun maha mörisi ja teki kipeää, tiukalle meni että selvisin kotiin kunnialla. Väsyttääkin armottomasti, koko kroppa tuntuu uupuneelta. Johtuuko kaikki tämä hormoneista vai jännityksestä, sen kun tietäisi.
Vaikka kuinka koitan olla ajattelematta raskautumisen mahdollisuutta, huomaan tasaisin väliajoin pohtivani tapahtuuko tuolla vararenkaan alla mitään. Ja miten ihmeessä jaksan odottaa vielä melkein kaksi viikkoa testin tekemiseen?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Dpo 0

Menkkakivut on olleet tuttuja jo yli vuosikymmenen verran ja tänään olen tehnyt tuttavuutta ovulaatiokipujen kanssa.
Aamulla juili oikealla puolella ja iltapäivällä salilta kotiin käppäillessäni iski vasemmalle sellainen vihlonta, että piti kumartua kaksin kerroin jotta kotimatkan jatkamisesta tulisi yhtään mitään. Onneksi se meni muutamassa minuutissa ohi, eikä uusintaa ole odotettavissa.
Nyt sitten kärvistellään pari viikkoa, kun odotellaan testipäivää saapuvaksi.
Clomien aikainen hikoilu vaikutti yöuniin sen verran roimasti että vieläkin väsyttää hirmusti.

perjantai 9. elokuuta 2013

Seurantaultra

En ole saanut noin vuorokauteen ajateltua muuta kuin seurantaultraa. Yöllä näin unta, jossa ovulaatio tuli ja meni ja kp1 yllätti ultrapäivän aamuna. Töissä vahtasin koko päivän kelloa, koska pitää/saa lähtee kävelemään polille, kerkiänköhän vielä kasteleen kukat tjms.

Polille kävellessäni satoi vettä. Mitä muutakaan voi tapahtua sellaisena päivänä kun tennarin pohja lähtee irti?
Polilla käytiin heti asiaan; pöksyt pois ja pöydälle. Pelkäsin kovasti lääkärin toteavan ovulaation menneen jo, tai että follikkeleja on liikaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun vasemmasta munasarjasta löytyi valmis 20mm follikkeli! Oikeastakin munikesta löytyi folli, melkein valmis 19-millinen. Sain käskyn pistää Pregnyl tänä-iltana ja kävinkin harjoittelemassa ampullien avaamista ja ruiskun käyttöä hoitajan kanssa.
Suuniteltiin jo seuraavaa kiertoa, toki toivoen ettei suunnitelmaa tarvitse toteuttaa. Koska kohdun limakalvo näkyi ultrassa olevan hieman ohentunut, otetaan seuraavaan kiertoon mukaan Gonal-F -pistokset kiertopäiville 8 ja 9 ja ultra kp10.
Olin vielä maanantaina aika varma siitä, etten halua käyttää tätä kiertoa hyväksi jos folleja kypsyykin useampi kuin 1, koska en missään tapauksessa halua kahta lasta kerralla. Ei sillä että kaksosissa sinänsä olisi mitään vikaan, tiedän vaan etten jaksaisi kahta kerralla. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, ja haluan käyttää kaikki mahdollisuudet. Voihan se toinen munasolu jäädä hedelmoitymättä, alkio lopettaa jakautumisen, tjms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Molemmille.

Palasin polilta vielä puoleksi tunniksi töihin. En malttanut olla hypistelemättä polilta saatuja neuloja, ruiskuja ja särmäjäte-laatikkoa reppuni suojissa. Olivat niin harmoninen väriyhdistelmä, vaalean vihreät neulat, oranssit neulat, keltainen laatikko ja keltainen Kånken.

torstai 8. elokuuta 2013

Clomihommia

Ensimmäinen clomikuuri on syöty loppuun jo maanantaina ja huomenna on seurantaultra. Vielä nappeja napsittaessa ei ollut kummoisempia sivuvaikutuksia, jonkin verran yöhikoilua. Tällä viikolla kuumat aallot iskivät päälle oikein voimalla, ja vettä on kulunut kiitettävästi kun työpäivän aikana juominen on ainoa mahdollinen tapa viilentää oloa. Niin että sano siinä sitten onko vessassa ravaaminen tulosta pelkästä runsaasta juomisesta vai onko osansa asiassa myös pakkauselosteen sivuvaikutuksissa mainitulla tihentyneellä virtsaamisen tarpeella. Turvoksissa olen myös, niin että sormien ja pohkeiden ihossa tuntuu kiristystä enkä tahdo saada töissä kertakäyttöhanskoja käsiin.
Sormet, varpaat ja kaikki mahdolliset ulokkeet ristissä toivotaan, että tämä yksi clomikierto riittäisi. Ei silti unohdeta varautua negaan.

Ai niin, ovistesteistä vielä!
Eilen aloitin testaamisen ja sain hyvin haalean viivan, ei vielä läheskään positiivinen. Oletin viivan olevan vahvempi tänään, mutta ei tullut viivaa ollenkaan! Olisikohan mahdollista että clomit on toimineet todella nopsaan ja oviulaatio onkin jo eilen ollut tuloillaan niin, että lh-huippu on kerinnyt menemään ohi aamuisin tehtyjen testien väissä?

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Jänniä aikoja

Ensimmäisestä Clomifen-kuurista on jo neljä viidestä päivästä napsittuna, eikä sivuoireita ole vielä muita kuin eilinen yöhikoilu. Olen koko illan lukenut käyttökokemuksia clomeista, enkä oikein tiedä kumpaa pidän todennäköisempänä, ensimmäisellä kerralla tärppäämistä vai pistoksiin siirtymistä. Onhan siinä välissäkin toki vaihtoehtoja, plussa voi tulla myöhemmästäkin clomi-kierrosta mutten osaa edes ajatella sitä mahdollisuutta. Ymmärsin kuitenkin lääkärin puheista että 2-3 kertaa kokeillaan Clomifen+Pregnyl-yhdistelmää ja sitten siirrytään kokonaan pistoksiin.
Jännittää kovasti paljon, kihelmöi ihanasti!

Huominen blogitapaaminen nro2 jännittää myös, sekin vain positiivisesti. Odotan ilolla ja innolla iltapäivää <3

torstai 1. elokuuta 2013

Tapahtumien keskipisteessä

Viimeiseen vuorokauteen on mahtunut draamaa ja tapahtumaa turhankin runsaasti.

Kaikki alkoi eilen illalla mitättömästä kysymyksestä joka johti kyynelten saattelemaan avautumiseen parisuhteesta ja lapsihaaveesta. No, long story short, yrittäminen alkaa nyt. -15kg tavoitteeseen on vielä matkaa vajaa neljä kiloa (kesäkuun alun jälkeen ei ole tapahtunut mitään, jämähdin), eikä laihduttaminen lopu tähän, mutta en jaksa enään odottaa.

Tämän päiväisellä polikäynnillä olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että yritys alkaa tästä kierrosta, koska sain käskyn aloittaa clomifenien syöminen jo tänään, kun sattuu sopivasti olemaan kp3. Ensi viikon perjantaina seurantaultraan. Lääkäri oli todella yllättynyt ja mielissään painonpudotuksestani, tasan kymmenen kiloa ensimmäisestä polikäynnistä noin viisi kuukautta sitten.

Sairaalasta töihin palattuani menikin päivä mönkään, ensimmäinen negatiivinen kokemus tässä työssä. Toivottavasti pystyn unohtamaan kyseisen episodin pian, mutta itseni tuntien murehdin sitä vielä kuukausikaupalla silti tietäen etten ole syypää yhtään mihinkään. Pakkoko sitä on ihmisen olla näin herkkänahkainen?

Silti, päälimmäisenä tunteena on kihelmöivä jännitys. En vaan vielä oikein usko tätä todeksi; meillä alkaa vauvan yrittäminen!

tiistai 30. heinäkuuta 2013

hoitoja kohti

Kp 1, täysin ajallaan 4 vuorokautta viimeisen Primoluti Norin jälkeen. Kierron pituus 47 päivää.
Onneksi tajusin pyytää viime viikolla saikkua hakiessani uutta särkylääkereseptiä, tuskin pärjäisin ilman. Nytkin on ihan turha edes yrittää vaikkapa tyhjentää pesukonetta, sen verran pistää alaselkää.
Yritin jo eilen varata aikaa polille, mutten ikinä päässyt vastaamaan puhelimeen silloin kun soittivat. Mutta plussaa siitä että soittivat ainakin neljä kertaa. Kerkisin jo luopumaan toivosta sen suhteen että pääsisin ajoissa kontrollikäynnille tässä kierrossa, mutta yritin kuitenkin uudestaan tänään ja sainkin ajan jo torstaille-iltapäivälle! Clomifen-hoito alkaa siis tässä kierrossa, jee!
Nyt kun saisi vielä miehen joustamaan 15kg sopparista parin kilon verran niin päästäisiin oikeasti tositoimiin.

En oikein vielä ymmärrä sitä, että tässä kierrossa on todennäköisesti ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi...

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Arkeen paluu

Viime viikko meni kokonaan flunssan kourissa. Lauantaina kävin piknikillä ystävien kanssa ja sunnuntaina ohjelmassa oli isäni syntymäpäivän juhlintaa. Olin selvästi lauantaina liian kauan liikenteessä kun eilen jo parin tunnin reissu väsytti niin kovin.
Tänään palattiin normaaliin päiväjärjestykseen ja töihin (Mies tosin vain kolmeksi päiväksi, sitten alkaa hällä loma. Olen kade), niin oli kiireinen työpäivä etten kerinnyt pitämään ruokataukoa ja nyt se tuntuu päässä.
Ihan mieletön hedari. Ehkä nappaan särkylääkkeen tai pari ja painun pehkuihin.
Unetkin ovat jääneet ihan liian vähälle viime viikolla, alkuviikosta en saanut nukuttua kuumeelta ja keskiviikosta alkaen on taitanut taittua (itselleni niin epämiellyttävän tyypillisesti) alilämmön puolelle. Aamuisin herään tukka hiestä märkänä. Jes.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

leffaviikko

Olen lauantai-illasta saakka ollut flunssan kourissa. Kurkku on kipeä ja joka ilta nousee kuume. Päivisin ei jaksa muuta kuin röhnöttää mekanismituolissa ja katsella elokuvia koneelta.
Haluaisin mennä päikkäreille, mutta pelkään että kuumeen vuoksi huonot ja katkonaiset yöunet kärsivät liikaa päiväunista.
Pakko olla hereillä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Hormonimyrsky

Keskiviikkona alkanut Primolut-kuuri tuntuu tekevän tehtävänsä; rinnat ovat turvonneet ja todella kipeät ja eilen itketti kamalasti koko päivän ilman mitään aihetta. No, onneksi viikonloppuna voi vaan maata tekemättä yhtään mitään, siinä tissit on tiellä huomattavasti vähemmän kuin töissä (kissa sylissä virkkaaminenkin on hankalaa näiden räjähdysherkkien kanuunojen kanssa).

Hormonihauskuuden lisäksi eilen illalla nousi kuumekin. Ja tänään on kurkku kipeä ja väsyttää todella paljon. On nuutunut ja kipeä olo.
Soitin töihin ja sanoin etten välttämättä ole työkunnossa huomenna, viikonloppuvuorolainen kertoi asiakkailla olleen samaa vaivaa.

Huomenna siis todennäköisimmin hakemaan saikkua. Ja jos hormonihirmuilu jatkuu samanlaisena kuin aiemminkin primojen kanssa, olen myös seuraavan viikon alun saikulla. Oh joy...

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Tarkistelua

Kävin tänään työhöntulotarkastuksessa. Puheltiin työterveyshoitajan kanssa siitä, minkälaista työ on, käykö se kropan tai psyyken päälle. Kartoitetiin myös tämänhetkistä terveydentilaani ja tottakai kerroin että "perussairautena" minulla on PCOS. Hetken hoitaja mietti mistä on kyse, uskalsi kuitenkin kysyä vahvistusta sille mitä muisteli kirjainyhdistelman tarkoittavan ja kysyi hetken kuluttua tiedänkö vaikuttaako se minulla raskaaksi tulemiseen (onko niitä sellaisiakin, joilla se ei vaikuta?) ja meni todella hämilleen kun kerroin lapsettomuushoitojen alkavan elokuussa. "Aha, aijaa, oho," kovaa ja korkeelta. Ei selvästi oikein tienny miten päin olisi.
Hyvä kuitenkin että mainitsin asiasta, koska todettiin sitten että kannattaa ensin varmistaa polilta voiko tetanusrokotetta (ja kai hepatiitti-rokotuksiakin) nyt ottaa. Sitä kun ei hoitajan mukaan anneta ainakaan raskaana oleville ellei ole ihan pakko.

Verenpainetta mitattaessa ja kuulotestikopissa istuessani tunsin pienoisia paniikkikohtausta ennakoivia oireita, saa nähdä palaavatko kohtaukset nyt elokuun lähestyessä. Piti varata aika polille ensi kuun alkuun, mutta sehän onkin kiinni vielä tämän ja ensi viikon ja tuntuu eika epätodennäköiseltä saada kesäsulun loputtua aikaa ihan parin päivän varoitusajalla. Lääkäri kun kehotti varaamaan ajan ensimmäisen päivän tienoille, en vaa tajunnut tarkoittiko kuun vai kierron ensimmäistä. Mutta siihen kuun vaihteeseenhan se kp1 osuu.
Aloitin kuitenkin tänään Primolut Nor -kuurin, odotettavissa siis itkua ja hammasten kiristystä kuun vaihteeseen.

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Viikonloppusuunnitelmia

Tänään käytiin Miehen kanssa poimimassa mansikoita, saalista satiin reilu seitsemän kiloa, joista suurin osa löysi tiensä pakastimeen. Jonkin verran aion vielä syödä iltapalaksi ja loput jääkin Miehelle evääksi kun suuntaan huomenna Vesilahteen mökkeilemään ystävien kanssa.
Mökillekin toki on varattuna mansikoita, ihan kaikki ei siis jääkään Miehen armoille; kaksi ja puoli kiloa makeaa polkaa lähtee ilostuttamaan ystäviä.

Vähän kyllä pelottaa pääsenkö edes lähtemään mökille (sisältövaroitus: nyt puhutaan alapää-juttuja!). Alavatsa on ollut ihan hirvittävän kipeä ehtoosta saakka; Miehen kanssa kun - kröhöm - puuhasteltiin tunsin yht'äkkiä pistävää kipua alavatsassa eikä mikään mikä vaatii pientäkään alimpien vatsalihasten jännittämistä ota onnistuakseen. Ei edes vessassa käynti... Mistä lie kyse, kun kipu tuntuu välillä vatsan lisäksi myös takapuolella, ihan kuin sielä suolen ympärillä...
No, toivotaan että menee ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Sammakko

Kuvittelin, että sitten jos ja kun joku päästää läsnäollessani suustaan "totuuksia" raskaaksi tulemisesta, sanoisin möläyttäjälle jotain.

Eilen yksi työkaveri (joka vasta palasi lomilta eikä muiden tapaan tiedä meidän tilanteesta) totesi painon pudotuksesta että "sehän on ihan sama juttu kun raskaaksi tulemisessa; kun sitä ajattelee ja stressaa ei varmasti tapahdu mitään ja heti kun unohtaa sen eikä enään stressaa niin heti tulee raskaaks".

Tunsin muiden työkevereiden säälin. En sanonut mitään.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Vuosia

Tiistaina  tulee kuluneeksi kuusi vuotta ensimmäisistä treffeistä Miehen kanssa. Vuosipäivän kunniaksi vein Miehen eilen Särkänniemeen (koska työviikolla ei jaksa ja ensi viikonloppuna mökkeilen). 
Sitä tuntee itsensä oikein rohkeaksi ja hurjaksi kun lähtee Miehen kanssa huvipuistoon, kun sellaisetkin laitteet joita olen rakastanut tarhalaisesta asti ovat vetävät Miehen vakavaksi. Ja minulle tulee tosiaan paha olo jo tavallisessa keinussa. Oikeastaan jo kun katson jonkun muun keinumista...
Koiramäestä nautimme molemmat kovasti, minun sydämeni sulattivat koiranpennut ja kaksiviikkoinen kyytönvasikka ja Miehen mikropossut.









lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kesäherkut ja lomasuunnitelmat

Tällä viikolla on herkuteltu raparperisimalla ja -piirakalla, mansikoilla, herneillä, kirsikoilla ja jäätelöllä.
Parhautta kesässä on se, että vähäkalorisia herkkuja on tarjolla jatkuvasti :)

Vähän meinasin, että ensi viikolla voitaisiin mennä Miehen kanssa poimimaan mansikoita, mutta foreca lupailee sadetta ainakin maanantaista torstaille, joten saapa nähdä. Onhan sitä satokautta jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, kyllä me sinne keritään joskus toistekin.

Kateellisena olen töissä kuunnellut yhden jos toisenkin lomasuunnitelmia, kiroten mielessäni kaikki lomat. Minälikka kun lomailen seuraavan kerran marraskuussa.

En tainnutkaan kertoa aiemmin että hain kouluun?
Tosiaan, marraskuun viimeisellä viikolla alkaisi kaksi vuotta kestävä lähihoitajakoulutus aikuiskoulutuksena ja opiskelijavalintoja jännätään nyt sitten syyskuun lopulle saakka. Koulutus alkaa viikkoa ennen kuin nykyinen työsopimukseni päättyy, ja laskeskelin että jos nyt vaan säästelen lomapäivä niin voisin lomailla marraskuussa reilun viikon ja sitten olla viikon verran töistä lomalla koulusssa, jos vaan satun sinne pääsemään.
Toki sekin mietitytti hetken aikaa, että mitä jos tulenkin raskaaksi alkusyksystä, silloinhan koulu jää aika pian kesken. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että en vaan voi elää elämääni aina olettaen että tulen heti raskaaksi, ja voihan kouluun sitten palata uudestaan jos kaikki käy parhain päin.
Nyt kuitenkin tiedän oikeasti mitä haluan työkseni tehdä ja sitä varten on pakko hankkia pätevyys tavalla tai toisella, ja tämä tuntuu minulle tällä htekellä parhaiten sopivalta. Lastentarhanopettajan pätevyyskin kiinnostaa, mutta tällä hetkellä ei yhtään hotsita aloittaa korkeakouluopintoja. Voihan sen hankkia sitten myöhemminkin vaikka työn ohessa, onhan minulla koko elämä aikaa!

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Nyt sen tajusin

Kävin vaa'alla ja laskeskelin tulosten perusteella lähteneen läskin määrää.
Herramunjee, sitä on lähenyt 10,57 kg tämän vuoden aikana! 
Siis reilu 21 voipakettia!

Paino on pudonnut yhteensä 15,3 kg, eli nestettäkin on lähtenyt hyvin runsaasti.
-15kg -sopimuksesta uupuu vielä neljä ja puoli kiloa (olin aikaisemmin unohtanut että sopimuksessa oli kyse puhtaasta läskistä, ei yleisestä pudottamisesta), eli noin kilon viikkotahtiin pitäisi pudota jotta on varmasti päästy tavoitteeseen elokuun alun polikäyntiin mennessä. Uskon, että onnistuu.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Vuosi

Aloitin blogin kirjoittamisen tasan vuosi sitten. Huh, miten aika rientää!

Ajatus omasta blogita oli houkuttanut jo vuosia aiemmin, mutta kun sopivaa aihetta ei tuntunut löytyvän sai asia jäädä.
Sitten, vajaat kaks vuotta sitten jo jonkin aikaa pinnan alla poreillut vauvakuume voimistui jaaloin kirjoittelemaan foorumeilla ja lukemaan blogeja. Pikkuhiljaa kypsytelin ajatusta omasta blogista, mikä sen nimeksi tulisi, mitä kaikkea käsittelisin, kirjoittaisinko alusta asti julkisesti ym.

Vauvakuumeen käydessä yhä epätoivoisemmaksi ja ahdistuneisuushäiriön puhjetessa kaipasin kipeästi jotain kanavaa tuntojeni purkamiselle. Otin ratkaisevat askeleet ja perustin oman blogin.

Kuva täältä



Vuoteen on mahtunut monenlaista, mutta pääasiassa se on ollu nousujohteinen. Alun epätoivo on muuttunut vahvuudellaan yllättäneeseen toiveikkuuteen, eivätkä kaipuu ja pelko epäonnistumisesta ole ainakaan tällä hetkellä edes viikoittain mielessä. Toki haaveilen joka päivä, mutta pelko on kadonnut johonkin taka-alalle.

Vuosi sitten olin passiivinen sivustaseuraaja, nyt työskentelen aktiivisesti saavuttaakseni toiveeni.


Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta, olette mahtavia!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Valitusten viikonloppu

Loppuviikko meni aika pitkälti nojatuolissa rötväten, ryhdikäs istuminen ja täysin pitkällään olo kun tuntuivat kovasti epämukavilta.
Eilen illalla jo kuvittelin rääkin olevan ohi, mutta olin tietysti väärässä. Särky on ollut tänään voimakkaampaa kuin eilen, hiukan epäilyttää olenko huomenna vielä työkunnossa.
Ei kai siinä auta muu kuin kokeileminen. Mikäli aamulla ei särje pahasti lähden töihin. Tosin eihän sitä silti tiedä, torstainakin vielä töihin lähtiessäni olo oli vielä ihan ok mutta jo tunnin päästä (eli sopivasti heti työmaalle päästyäni) särki jo niin että itketti.

Turvotus on vähän helpottanut, aamuisin näkee jo dieetin tulokset. Päivän mittaan sitten turpoaa tuo mahaosasto todella komeaksi, ihan kun ei olisi mitään pudottanutkaan.
Senttejä on siis aika turha mittailla ja vaakakaan ei ole nyt kaveri. Patterit on niin lopussa että näyttää ihan mitä sattuu. Ehkä sitä viikon päästä saisi jo otettua todellisuutta vastaavia ympärysmittoja ja kilolukuja. Kunhan vaan muistaisin ostaa niitä kirottuja pattereita.

torstai 13. kesäkuuta 2013

hätähousu

Kyllä, tunnustan, menin taas nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa.
Eilen iloitsin menkkaoireiden vähyydestä vain joutuakseni tänään hakemaan saikkua särkyjen takia.
Töissä oltiin onneksi kovin ymmärtäväisiä, oikein patistelivat heti töihin päästyäni lähtemään lääkäriin ja kotiin.

Onneksi on uusi nojatuoli jossa voi kölliä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vähiin käy ennen kun loppuu

Ei muuten pidä paikkaansa kuukautiskierron kohdalla. Päiviä tulee vaan lisää koko ajan, kunnes sitten "yht'äkkiä" loppuu.

Täällä siis kp1 ja kierron pituudeksi tuli 47 päivää.
Pääsin primo-kuurista yllättävän helpolla, toki oireita oli muttei mitään niin kamalaa kuin olin odottanut. Kunnon selkäsärky alkoi vasta eilen ja tunteet ovat olleet pinnassa vain tänään. Että voi ihmistä harmittaa ihan typerät asia niin paljon. Tosin olen aina ollut todella herkkä ylianalysoimaan kaikkea kanssakäymistä, erityisesti uudempien tuttavuuksien kanssa, ja päätymään siihen johtopäätökseen ettei minusta pidetä (ja yleensähän kaikki tapahtuu vain minun pääni sisällä!)

Ehkä tästä joskus lisää myöhemmin, nyt on pakko päästä nukkumaan...


lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kuuma kesä, kesä kuuma...

... muttei oo poikaa jäätelökioskin. Vaikka onhan tuolla ukolla silmät niin siniset (en muuten ole kysellessäni saanut kuulla kenenkään muistavan tuota Minin kesärallia! eikä löydy edes youtubesta)

Ensimmäinen työviikko meni ohi hurahtamalla. Ensimmäisinä päivinä jännitti ihan hirmusti mutta loppuviikkoa kohti alkioi olemaan jo aika mukavaa. Suurimman osan ajasta puuhailen itsekseni tai asiakkaiden seurassa, muu henkilökunta tuntuu vielä jonkin aika vieraalta. Toki meneehän siinä aikansa, että pääsee mukaan kauan talossa olleeseen jengiin.
Pääasiallisesti olen laittanut paikkoja järjestykseen (kyllä näkee, ettei talossa ole aikoihin ollut ketään jolla olisi aikaa ylläpitää järjestystä! Yäk!) ja opetellut uusia rutiineja, joka päivään on mahtunut myös tunti-pari lastenhoitoa. 

Laihis kärsii kuumuudesta ja Primoluteista. Kuumuuden vuoksi ajatuskin lämpimästä ruoasta on melkein ylitsepääsemättömän kamala, olen elänyt paprikalla, Realilla, kylmillä leikkeleillä ja tonnikalalla. Primojen aikaansaama turvotus on ollut vielä työpäivän ajan ihan siedettävää, mutta kotiin päästessä on vaikeuksia saada aamulla nätisti päälle sujahtaineita housuja pois. Niin että se siitä reenaamisesta! Onneksi työ on kuitenkin aika fyysistä ja kävellä on vielä voinut.

Olen ollut iltaisin todella väsynyt, osuutensa asiaan on varmasti sekä uuden työn aiheuttamassa jännityksessä että ilman kuumuudessa. Meillä on sisällä 28 astetta lämmintä, vaikka kuinka pitäisi kaihtimia kiinni ja illalla ikkunoita auki.
Yksi hyvä syy lisää toivoa että pian päästäisiin muuttamaan pois kerrostalosta.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Hyvä päivä

Toinen päivä Primolutia, eikä ainakaan vielä turvota. Paitsi sen verran mitä aina näin lämpimällä, nilkat tuntuu aika palikoilta ja sormetkin on vähän turpeat. Squashin aikana selässä ja alavatsassa vasemmalla puolella tuntui kyllä tutun oloista pistelyä, muttei vielä mitenkään elämää hankaloittavan vertaa.


Sanomalehteä ja talouspaperia alle, eiköhän näistä muutamassa päivässä saada sopivan kuivia

Tänään uskalsin taas haaveilla, ja kävin poimimassa nuoria villivadelman lehtiä veljeni huoneen ikkunan alta. Näistä kun pitäisi kuivaamalla saada lantionpohjanlihaksia vahvistavaa ja supistuksia voimistavaa teetä, jos sitä vaikka olisi tarpeellista ennen ensi vuoden lehtisatoa. Mieskin osallistui poimintaan innolla, ja keräsi vielä lisää kun kerroin mihin tarkoitukseen tulevat.


Vaatekomeron raivaaminen edistyy hyvää vaihtua, tosin henkarit loppuvat pahasti kesken. Huomenna on pakko hakea Ikeasta lisää.

torstai 30. toukokuuta 2013

Karikkoisille vesille

Ruokavalio on tökkinyt todella pahasti tällä viikolla. Maanantai-iltana reenin jälkeen oli niin paha olo, etten voinut edes seisoa. Tiistaina en saanut alas muuta kuin kaksi (vai kolme, en muista enään) palaa Realia, eilenkin meni iltaan asti ennen kuin pystyin syömään lämpimän ruoan. Tänään en edes muistanut aamupalaa, ja lounaskin meni vähän myöhäiseksi.
Ja söin tänään jätskin (mutta hei, ainakin mahduin eilen h&m:llä L-kokoiseen mekkoon!).
Ajatus rahkasta ei enään ällötä, haenpa siis huomenna äidin pakastimesta muutaman pussin mansikoita. Ja sen öljyn.

Huomenna pitäisi aloittaa kymmenen päivän Primolut Nor -kuuri, ja se hermostuttaa kovasti. Olin viimeksi niin turvonnut ja kipeä ettei mistään tullut mitään, enkä ainakaan sillä kertaa saanut apua Miranaxista enkä Ketessestä. Pahoin pelkään, että primot ja uusi työ stressaavat niin kovin että houkutus turvautua karkkipussiin kasvaa liian suureksi.

Olen mielessäni tehnyt listaa siitä, mitä kaikkea haluan syödä kun dieetti on ohi. Ainakin raparperisima ja -piirakka ovat päässet listan kärkipäähän, samoin Aarrearkkupussi. Pitää kyllä tehdä joku säännästely-järjestely, etten vedä napaani niin täyteen herkkuja että kaikki työ menee hukkaan. 

tiistai 28. toukokuuta 2013

80-lukua

Viime perjantaina katsastin pitkästä aikaa Nekalan kierrätyskeskuksen annin, ja löysinkin Suuren Käsityökerhon vuosikerrat 1980-84 hintaan 1e/kpl. Pakkohan ne oli sieltä kotiin kantaa!

Lehdistä on löytynyt vaikka mitä, jotkut ohjeet ja mallit niin 80-lukulaisia kun olla voi ja jotkut herkkiä, ajattomia aarteita.
Tässä mainosten parhaita paloja:

Miten sen vaahdon saa pois? Pitääkö sen antaa valua itsestään veks ?



Mikä mielikuva, ihomatoja. Yäk.

Huh, onneksi nykyiset testin on vähän nopeempia.



Nami. Kaikkea sitä pitääkin katsella just sillon kun namit on nounou-listalla
Muissa huomionarvoisissa mainoksissa mm. Matti ja Teppo mainostivat Stockmannin käsityöpäiviä ja Novita uusia lankoja, todistettiin Salvekvickin pysyvän kiinni myös veden alla ja lahjottiin naisia suklaarusinoilla.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Ei mitään uutta

Takana harvinaisen tapahtumaköyhä viikko. Kävin ryhmiksessä moikkaamassa typpejä ja viikonlopun vietin vanhempieni luona. Oli kamala ikävä Miestä, ja tälle päivälle osunut kotiinpaluu oli vallan tunteikas. Saattoipi olla ensimmäinen kerta kun Mies halasi niin pitkään ja kovasti muussa kuin lohdutustarkoituksessa. Ikävä taisi olla molemminpuolista.

Alkaneella viikolla ohjelmassa ainakin työkkärin ja kelan kanssa tappelemista, lisää siivousta sekä dieetin kanssa tuskailua. Mitta on täynnä erityisesti rahkaa, sipulia ja oliiviöljyä (löysin viikonloppuna voilta maistuvan rypsiöljyn, mutta unohdin sen tietysti vanhempieni jääkaappin). Ja vihreitä vihanneksia. Oi, kun saisi punaista paprika! Ja tomaattia!

Laskeskelin tänään vähän paino- ja rasvaprosenttimuutoksia, ja tulin siihen lopputulokseen, että -15kg -sopimuksen solmimisen jälkeen paino on pudonnut 11kg ja rasvaprosentti 5%. Eli läskiä on lähtenyt reilu 8kg! Ohhoh! Keskiviikkona tajusin kuinka paljon sitä painoa on oikeast pudonnut kun sylissä rötkötti neuvolassa yksitoistakiloiseksi todettu pikkulikka. Hurjaa!

lauantai 25. toukokuuta 2013

Tapahtumaköyhä viikko

Mies lähti maanantaina isänsä kanssa mökille Kuopion kupeeseen.
Minun piti olla ahkera ja siivota koko huusholli, mutta enpä ole saanut aikaiseksi koko asunnon raivaamista. Jotain kuitenkin, keittiö, eteistä ja vähän olohuonetta. Mutta kun ei ole paikkaa mihin laittaa kaiken tämän tavaran!

Kunhan saan tiskit tiskattua lähden viikonlopuksi äidin ja isän ruokittavaksi. Kissan kanssa, luonnollisesti.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Katse tulevaan

Soittelin aamulla polille, ja sairaanhoitaja laittoi soittoajan lääkärille. No, lekuri soitti tässä iltapäivällä ja suunniteltiin hiukan jatkoa.
Nyt odotellaan kp 36:ta, sitten raskaustestin (just joo...) jälkeen 10 päivää primolutia. Samaa rytmiä jatketaan elokuulle saakka ellei raskaus ala kesän aikana, ja sitten aloitetaan clomit. Jos raskaus saattaisi alkaa kesällä, jatkan clomeja ainakin polilla tehtävään alkuraskauden ultraan saakka.

Jotenkin tuntuu taas tänään siltä, että ei tässä kuitenkaan tapahdu kesän aikana yhtään mitää, olen maho lehmä.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tuloksia, vihdoin!

Juu, onhan niitä tuloksia jo nähtykin, mutta vasta tämä tuntuu todelliselta saavutukselta; paino on muutunut kolminumeroisesta luvusta kaksinumeroiseen!
Hyvin vähän olen satasen paremmalla puolella, mutta olenpahan kuitenkin! Ja mitä se tarkoittaakaan -15kg-sopimuksen kannalta? Pudotettavaa on enään reilu neljä kiloa, ja jos tahti kiihtyy edelleen, alkaa yrittäminen vielä tämän kuun puolella. Ihan mahtavaa, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Riitelemisen jalo taito

Lukioaikana sitä kuuli monestakin suusta, ettei suhde ole mikään vakavasti otettava parisuhde ellei siinä riidellä. Enkä nyt tarkoita mitään pikkukinoja, vaan sellaisia riitoja joiden vuoksi päätetään erota (ja palataan yhteen viimeistään seuraavana päivänä).
Ihmetytti silloin, ja ihmetyttää edelleen.

Miehen kanssa riiteleminen on lähestulkoon mahdotonta. Ei sillä että en olisi yrittänyt, muttakun se rontti ei suostu riitelemään takaisin! Tai siis en edes haluaisi riidellä, vaan puhua siitä, minkä takia olen vihainen tai loukkaantunut (useimmiten molempia). Mutta kun se ei vastaa! Tai vastaa, mutta lausuu latteuksia, joilla ei ole mitään merkitystä. Tai jos sanookin jotain joka oikeasti liittyy asiaan, eikä koitan vaan lepytellä, niin ei yhtään ajattele ensin ajatustensa asettelua ja sanoo loppujen lopuksi aivan päinvastoin kuin mitä tarkoittaa!
Ja sitten kärähtää.

Esim. tänään kun menin kyselemään että pitäisikö sitä kihlasormusta ruveta ihan oikeasti etsimään kun ei siitä netti-metsästyksestä tultu hullua hurskaammiksi, ja naimisiinkin pitäisi mennä alle vuoden päästä. Sain vastaukseksi että "Saa nähdä saatko sormusta ollenkaan. Pitäskö vähän tarkistaa tärkeysjärjestystä, tässä ollaan tonttikaupoilla?"
Voihan h-e-l-v-e-t-t-i.
Siitä syntyi hyytävän hiljainen kauppareissu.

Kotimatkalla, autohallin hissiä odotellessa kysyi olenko vihainen. No totta helvetissä olen. Hyvin hillityllä tavalla ilmaisin mielipiteeni siitä, olisiko sormuskaupoille lähtemiseen pitänyt pystyä valmistautumaan ja varautumaan, häiden ajankohta on kuitenkin ollut tiedossa jo puolitoista vuotta. "Muminaa, muminaa, no kyllä sä sen sormusken saat."
Asia ei ole mielestäni tällä käsitelty. 

Ja nyt se on vihainen siitä, että minä olen vihainen. Lähti kalaan. Good riddance, sanon minä.

Onko muka jotenkin liikaa vaadittu, että myös ne epämukavat keskustelut oikeasti käydään, eikä vaan paeta paikalta?

torstai 16. toukokuuta 2013

Torstai on toivoa täynnä

Tänään sain uuden työpaikan, kuudeksi kuukaudeksi.
Aloitan kesäkuun alussa lähiavustajan tehtävässä ensi- ja turvakodissa.

Olen kovasti innoissani paikasta, mutta en voi olla miettimättä miten jaksan kaikkien niiden raskaana olevien naisten, pikkuvauvojen ja lasten keskellä. Onko työ niin kiireistä ja kaiken huomion vaativaa, etten kerkiä murehtimaan elämän epäreiluutta ja lapsettomuutta, vai saako työympäristö ihmisineen minuta vaipumaan vaikka kuinka monen hyvän kuukauden jälkeen epätoivoon?

No, se jää nähtäväksi. Nyt aion viettää kesälomaa kahden ja puolen viikon ajan ja nauttia olostani.

maanantai 13. toukokuuta 2013

ai niin...

Kp 18 ja ovis loistaa poissaolollaan. Saapi nähdä kuinka pitkä kierrosta on tulossa, en oikein usko että noi pelkät metut sais sitä enään optimaalisen pituiseksi...

En silti aio aloittaa clomeja ainakaan ennen kuin tää teholaihis on ohi, katotaan uudestaan sitten myöhemmin kesällä. Voi kuitenkin olla että pitää soittaa polille vielä tässä kuussa josko saisin clomireseptin jo valmiiksi, kun kai siellä ollaan kesälomalla silloin kun laihis loppuu ja aloittaisin clomit mielelläni... Tai ehken kuitenkaan saa sitä reseptiä, jos lääkäri haluaakin kontrolloida clomikierron...

Viikko 2

SuperDieetti on edennyt toiselle viikolle. Fiilikset on aika lailla paremmat kuin viime viikolla; takunneen ruokailun pelasti se, että keksin sipulin olevan painava, sallittu vihannes. Pari sipulia silpuksi ja pannun kautta lautaselle, niin lähes koko kasviskiintiö on täynnä!
Paino on tippunu ensimmäisen viikon aikana noin kaksi kiloa, olemus tuntuu solakoituneen reilumminkin. Kai sitä pitää vaan uskoa, että nestettä on poistunut tolkuttomat määrät (viimeksi kun ravasin vessassa näin usein oli syynä munuaistulehdus) ja että lihas painaa läskiä enemmän.
Ruokailurytmi on edelleen haastava, enkä ole yhtenäkään päivänä saanut iltapalaa mahtumaan päiväohjelmaan. Keskiviikkona aion kokeille lyhuempiä ateriavälejä, josko sillä saisin tilanteen korjattua.
Huomeniltana ohjelmassa onkin motivaatiotapahtuma yliopistolla, sinne siis muiden laihistelijoiden joukkoon. Tuo iltameno saa kyllä aikataulun paukkumaan, hirveellä hopulla pitää kotiutua jotta kerkiää laittamaan seuraavan atrian valmiiksi ja tuulen suojaan.

Kodin laittaminen ja siivoaminen on jäänyt ihan retuperälle, mutta keskiviikkona tapahtuu ryhtiliike! Kun nyt vain saisi Miehenkin hoksaamaan että hänenkin kamoissaan on setvimistä enemmän kuin tarpeeksi...

lauantai 11. toukokuuta 2013

Lapsettomien lauantai

Tänään vietän ensimmäistä Lapsettomien lauantaitani.
Vuosi sitten tähän aikaan elättelin toiveita siitä, että voisin vuoden päästä jo juhlia ensimmäistä äitienpäivääni. No, toisin kävi.

Vuosi sitten kuvittelin, että saisin tänä viikonloppuna herätä vallan muhkean muotoisena tai tuhiseva ihmisenalku vieressäni.
Sen sijaan maha vain pienenee ja kainalossa oli kissa.

Kuvittelin, kuinka Mies tarjoaisi minulle sänkyyn aamiaisen kakkuineen ja kortteineen.
Sen sijaan Mies oli ennen heräämistäni lähtenyt ampumakorttikokeeseen.

Haaveilin siitä kuinka kävelisimme koko perhe ulkona lämpimässä auringonpaisteessa, vaunuissa nukkuvaa lasta työnnellen, lapsuudenkotiani kohti.
Tänään en uskalla unelmoida siitä, mitä vuoden päästä voisi olla.
Sen sijaan yritän keskittyä elämiseen, keskityn tekemään töitä sen eteen, että vuoden päästä asiat olisivat toisin.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Lapsettoman paikka

Sain Simpukalta huomenna, 11. toukokuuta 2013, Lapsettomien lauantaina julkaistavan Lapsettoman paikka -runokirjan kiitokseksi yhteistyöstä. Pakkohan se oli lukea heti!





Lapsettoman paikka on tahattomasta lapsettomuudesta kertova runoantologia, joka vilpittömyydellään ja paikoittaisella suorasukaisuudellaan vangitsi ainakin allerkirjoittaneen mielenkiinnon niin, että teos oli pakko lukea yhdeltä istumalta.
Vaikka aihe onkin raskas ja arka, tuo runojen tyylillinen vaihtelevuus teokseen tiettyä keveyttä. Siis että vaikka runot ovatkin koskettavia ja osa niin äärettömän surumielisiä, vaihtelu virkistää sen verran että tuon jaksaa lukea kerralla. Muuten olisi posket märkänä kyynelistä.


Oma suosikkini on nimimerkiltä Annelie:


Katson pyöristyvää mahaasi

Katson pyöristyvää
mahaasi.
Kuuntelen, kuinka
voit aamulla pahoin,
miten himoitsit jotakin suolaista
kolmen aikaan yöllä.
Kuuntelen, kun kerrot, että vauva on alkanut liikkua ja
miten ihanaa on tuntea liikkeet.
Nyökyttelen ja sanon sen varmasti olevan ihanaa.
Hymyilen, vaikka mieleni tekisi huutaa sinulle,
etten halua kuulla,
en halua nähdä somasti pyöristyvää vatsaasi.
En halua kuulla, millaista se on,
sillä pelkään, etten itse ikinä
saa sitä kokea,
ettei minulla koskaan ole vauvamahaa,
Etten tunne lapseni liikkeitä.
Tunnen vain mahan mörinän
ja kaipuun sydämessäni.



Kirjan voit tilata Simpukan verkkokaupasta!