Aloitan kesäkuun alussa lähiavustajan tehtävässä ensi- ja turvakodissa.
Olen kovasti innoissani paikasta, mutta en voi olla miettimättä miten jaksan kaikkien niiden raskaana olevien naisten, pikkuvauvojen ja lasten keskellä. Onko työ niin kiireistä ja kaiken huomion vaativaa, etten kerkiä murehtimaan elämän epäreiluutta ja lapsettomuutta, vai saako työympäristö ihmisineen minuta vaipumaan vaikka kuinka monen hyvän kuukauden jälkeen epätoivoon?
No, se jää nähtäväksi. Nyt aion viettää kesälomaa kahden ja puolen viikon ajan ja nauttia olostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti