Vuosi sitten tähän aikaan elättelin toiveita siitä, että voisin vuoden päästä jo juhlia ensimmäistä äitienpäivääni. No, toisin kävi.
Vuosi sitten kuvittelin, että saisin tänä viikonloppuna herätä vallan muhkean muotoisena tai tuhiseva ihmisenalku vieressäni.
Sen sijaan maha vain pienenee ja kainalossa oli kissa.
Kuvittelin, kuinka Mies tarjoaisi minulle sänkyyn aamiaisen kakkuineen ja kortteineen.
Sen sijaan Mies oli ennen heräämistäni lähtenyt ampumakorttikokeeseen.
Haaveilin siitä kuinka kävelisimme koko perhe ulkona lämpimässä auringonpaisteessa, vaunuissa nukkuvaa lasta työnnellen, lapsuudenkotiani kohti.
Tänään en uskalla unelmoida siitä, mitä vuoden päästä voisi olla.
Sen sijaan yritän keskittyä elämiseen, keskityn tekemään töitä sen eteen, että vuoden päästä asiat olisivat toisin.
Sen sijaan maha vain pienenee ja kainalossa oli kissa.
Kuvittelin, kuinka Mies tarjoaisi minulle sänkyyn aamiaisen kakkuineen ja kortteineen.
Sen sijaan Mies oli ennen heräämistäni lähtenyt ampumakorttikokeeseen.
Haaveilin siitä kuinka kävelisimme koko perhe ulkona lämpimässä auringonpaisteessa, vaunuissa nukkuvaa lasta työnnellen, lapsuudenkotiani kohti.
Tänään en uskalla unelmoida siitä, mitä vuoden päästä voisi olla.
Sen sijaan yritän keskittyä elämiseen, keskityn tekemään töitä sen eteen, että vuoden päästä asiat olisivat toisin.
Asiat voi hyvinkin olla vuoden päästä toisin. :) Viime vuonna tähän aikaan olin aivan masiksissa menkkojen ja melkein vuoden yrityksen takia, mutta tänä vuonna kaikki on ihaaaan toisin.
VastaaPoistaViimeiset 9 vuotta tämä viikonloppu on ollut minulle painajaista, jonka yli toivoisin voivani vain nukkua. Joka vuosi ole itkenyt mieheni kainalossa "Miksen minä voi saada lasta?" Minusta tulee näkymätön kun ympärillä hehkutetaan kaikkia äitejä, minua ei kukaan huomaa. Voi kun voisi kadota jonnekin...
VastaaPoista