Kuulumisia

Tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Kierto (toivottavasti) lähenee loppuaan ja pian jännäillään taas uusien lääkkeiden kanssa. Ultraa ei hoitosuunnitelmaan ole merkitty, mutta luulen sen olevan ajatusvirhe. Lääkeaineita ja -annoksia muutettaessa on syytä ultrata, mistä sitä muuten tietää mitä läskin alla tapahtuu.

En ole tässä kierrossa tikuttanut ovista, mitäs sitä turhaan. Luulen sen kuitenkin viime viikolla bonganneeni, limoista ja tissikivusta päätellen. Tissikipu ei olekaan sitten poistunut kuvioista ollenkaan, on vaan vähemmän särkysiä päiviä kovasti kivuliaiden seassa. Tänäänkin särki niin että melkein itketti. Ja menin vielä tunnustelemaan vasenta rintaa, josko se tuntuisi jotenkin erilaiselta kun on niin kipeä, ja siitä se riemu vasta ratkesikin. Toivottavasti pian helpottaa, ei ole kovin houkuttelevaa lasten sylitteleminen töissä näillä eväillä.

Olen taas viihtynyt töissä suht. hyvin, oletan viimekuisen angstin johtuneen hermoja riipineestä hoitotuloksen jännäilystä. Vielä reilut yhdenksän viikkoa. Ja opiskelupaikastakin pitäisi kuulua tämän kuun lopussa.
Kyllä se vielän iloksi muuttuu.

Boobies

Tosiaan, unohdin eilen mainita tällä viikolla ilmenneestä uuden uutukaisesta vaivasta;
tissit on saakelin kipeet! Varsinkin nännit on niin kosketusherkät että kun iltaisin riisun liivit tekisi mieli vähän huutaa ja potkasta jotakin.
Mulle ihan uus ja outo ilmiö, vaikkakin olen tietysti lukenut monestakin paikkaa rintojen kipeytymisestä tietyssä kierron vaiheessa, oviksen aikoihin ja alkuraskaudessa. Onhan toki minullakin rinnat toisinaan kipeytyneet kierron loppuvaiheilla, mutta että näin kovasti! 
han kamalaa tämmönen, kun nännit on kipeiden lisäksi myös turvoksissa ja punaiset 24/7...

Naminami

Viikko on mennyt ruokaa suuhun lapatessa. Oli isäni 60-vuotispäivää, yliestä hengailua vanhempien luona, kesäretki Helsinkiin ja sieltä mukaan tarttuneet namit.
Hieno alku painonpudotukselle/kunnonkohotukselle…

Vaaka näyttää luvattoman suuria lukuja, mutta onneksi senttimetrit ovat mukavampaa luettavaa; vaikka viisari heiluu kidenäyttö sumenee kuukausittaisessa tapaamisessamme, huomaan mahtuvani yhä useammin L-koon vaatteisiin pelätyn äksällän sijaan.
Väärästä kehonkuvasta muodonmuutoksesta kielii myös viikonloppuna tapahtunut elämäni ensimmäinen visiitti ihan oikeaan alusvaateliikkeeseen.
Olen vuosia kuvitellut olevani E-kupin tyttöjä, iäti paisuvalla rinnanymäpäryksellä varustettuna. Mutta kuinka ollakaan, asiantuntevan mittauksen ja sovittelun jälkeen totuus onkin, että rinnanympärys ei ole kasvanut sitten yläasteen, vaan itse utareet ovatkin hehtaariluokkaa! Koosta 95E kokoon 75H (okei, oman helposti ahdistuvan olemukseni vuoksi kotiin lähti rinnanympärykseltään kasikymppiset liivit) ja itsetunto rysäyksellä ylöspäin! En olekaan suunnaton lehmä, pelkästään tissit on isot!
Hetkinen, menikö tässä metaforassa jokin vähän pieleen? hmm…

Lupaan ja vannon, että kuntoilu alkaa ennen kuin kuukausi vaihtuu!

Kävin muuten taas labrassa tänään, huomenna on kilpirauhaskokeet selvät. Ehkä kilppareiden kohdalleen saaminen vähän auttaa painon pudottamisessa?

(Voi ei, joko se tisseistä kirjottaminen alkoi?!)