tiistai 30. lokakuuta 2012

Puheesta ja sen puutteesta

Blogi on tarjonnut oivan kanavan omien tuntojen ja ajatusten purkamiselle, erityisesti vauvakuumeeseen liittyen.
Mutta eihän se voi täysin korvata kasvotusten sen toisen asianomaisen henkilön kanssa keskustelemista. Kirjoittamisesta huolimatta huomaan miettiväni varsinkin ylihuomista siemennesteanayysiä: menneinä  viikkoina kysyin Mieheltä lähes päivittäin joko aika klinikalle on varattu, ja nyt kyselen yksityiskohtia näytteenantoajasta. "Tapaatko lääkärinkin, moneltako aika on, mitä ohjeita annettiin, koska saadaan tulokset", ym.
Ja vastaukseski saan useimmiten turhautuneen tuhahduksen ("Nainen!"). No mutta kun haluan tietää! 

Kaipaan tunnetta siitä, että olemme tässä veneessä yhdessä, kun nykytilanne on se, että minä käyn itsekseni lääkärisedällä ja Mies käy itsekseen klinikalla. Ota minut osalliseksi!

Mitäs jos?

Pikkuhiljaa toivon rinnalle on kasvanut pelko.
Pelko siitä, mitä tapahtuu jos sen plussan joskus saa pyydystettyä; olenko sittenkään valmis, onko Mies valmis, päättyykö raskaus ennen aikojaan, miten perheeni suhtautuu, menetänkö ystäväni?
Vahvimpana on kuitenkin pelko siitä, että menettäisin blogimaailman kautta saamani vertaistuen. Monet blogisiskot kun ovat kanssani enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, odotuksen odotuksessa ja monet läpikäyvät lapsettomuushoitoja. Pelkään, että jos jonain kauniina päivänä näenkin luiskassa kaksi viivaa yhden sijaan ja huomaan vatsani pyöristyvän muusta syystä kuin hyvästä ruokahalusta menetän yhteyden vielä plussaamattomiin lapsettomuuden ja pitkän yrityksen kanssa kamppaileviin virtuaalilukijoihin ja -tukijoihin.

Pelkään omaa reaktiotani blogimaailman plussauutisia.

Pelkään jääväni yksin.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kovemmat tropit

Flunssa pitää tätä tarhantätiä kovasti otteessaan, muuttaa muotoaan muttei hellitä.

Lapsuuteni lemppariponi, Histamiini.
Kuva täältä



Kova kurkkukipu on vaihtunut ikävämpään limaisuuteen ja jatkuvaan väsymykseen, joten hain tänään lisää sairaslomaa.
Omalääkärin ajat olivat kaikki menneet, kun soitin omahoitajalleni 20 minuuttia aamun puhelinajan alkamisen jälkeen. Pääsin siis taas näkemään sitä mukavaa lääkärisetää.

Antihistamiinireseptiä kirjoitellessaan lääkäri kysyi "Ethän ole raskaana?"

"En ole."

Tuntui pahalta.

Eihän se sitä kettuuttaan kysynyt, vaan varmistaakseen lääkkeen sopivuuden.

Mutta silti, tuntui pahalta...

lauantai 27. lokakuuta 2012

Olisihan se pitänyt arvata...

Flunssa. 

Kurkkukipu, nivel- ja lihassärky, väsymys, ruokahaluttomuus.
Kaikki edellämainitut ovat olleet horjumattomina kumppaneinani viime päivien ajan.
Kurkkukipu vaivasi jo keskiviikkoaamuna ja iltaan mennessä olotila olikin jo niin rapsakka että torstai alkoi terkkarikäynnillä.

Olen siis pötkötellyt sairaslomalla torstain ja perjantain. Tänään olo on jo huomattavan paljon parempi, toivottavasti maanantaina pääsisin taas töihin. Ja ihastelemaan ensilunta lähietäisyydeltä ikkunasta tiirailun sijaan.

Viivikin tietää, että kotona hengailijan vastustuskyky on heikossa hapessa.
Työttömänä olen aina ollut paljon vähemmän kipeänä kuin töissä tai opiskellessa



 Olisi pitänyt muistaa tai vähintäänkin arvata, että lasten kanssa pörrätessä räkätaudin saaminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ensimmäinen tarhapäivä

Huh, miten se päivä kulukin nopeesti pienten kanssa puuhatessa!
Yhtäkkiä kello olikin jo kolme ja iltapäivän uloslähdön aika!

Ihania on kyllä kaikki hoidokit.
Vaippaikäiset vasta sanan kerraallaan puhuvat vielä vähän ujostelevat (syliin piti silti päästä, eläinkirjaa lukea, ja sain pukea ulkovaatteet päälle ja antaa kyytiä keinussa) ja isommat 3-5-vuotiaat kokeilevat rajojaan.

Niin, ja olen haluttua seuraa hiekkalaatikolla hiekkakakkujen ja -linnojen teossa.

Oih <3

perjantai 19. lokakuuta 2012

Klinikan vaihto

Ihan liian aikaisin iloitsin siitä, että Mies sai vihdoinkin varattua ajan siemennesteanalyysiä varten;
Ava-klinikan kun piti ottaa meihin yhteyttä piakkoin ajanvarauksen tekemisen jälkeen, mutta eipä ole kuulunut mitään näiden kuluneiden kahden viikon aikana. Joten päätettiin vaihtaa klinikkaa. Eli maanantaina soitellaan Ovumiaan. Se onkin muutenkin vähän kätevämpi vaihtoehto, koska tästä viikosta alkaen Ovumiaan saa myös ilta-aikoja. Ei tarvitse siis varailla aikaa ihan vallan työaikojen ehdoilla.

Vähän kyllä kummastuttaa tuo Avan hiljaisuus, onkohan muilla vastaavia kokemuksia? Ava on kuitenkin se klinikka, jota julkisen lääkärini suositteli...

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Viimeisiä viedään

Huomenna on edessä paluu kotiin.
Ei kyllä yhtään hotsittais palata kaupungin vilinään, mutta pakkohan se on.

Nämä muutaman kerran vuodessa vietettävät maaseutuviikot aina vain vahvistavat sitä toivetta ja halua päästä vielä joskus asumaan maalle, niin että lähin naapuri ei ole näköetäisyydellä! Mutta voi, Mies on niin perin kaupunkilainen. Eksyy, jos en lähde kaveriksi metsään lähipusikkoon.

Maanantaina alkaa uusi arki tarhantätinä. Jee ja hui!
 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

*kil-kil-kil*


Kudinpuikot kilisee joka ilta. Tekeillä on vauvannuttuja ja -sukkia, sekä keinutuolin matto. Ihme kyllä, kerrankin joku muu (=äiti) kuin meikäläinen tekee lastenvaatteita...

Lastenvaatteet menevät hyvään tarkoitukseen, tarvitseville lapsille.
Tekeillä on myös joulupaketteja Romanialaisiin lastenkoteihin.


Lisätietoa projekteista:
Nuttu
Joulunlapsi

Maalaiselämä

Hyvä kirja, mielenkiintoisia lehtiä, kissoja, koiria ja tuoretta kalaa.
 

Syksyn kirpeä ilma ja leivinuunin lämpö.

Onko maailmassa mitään parempaa? No joo, mutta ei vauvoja lasketa...

torstai 11. lokakuuta 2012

Herääminen

Miks se on niin vaikeeta?
Joka aamu tällä viikolla herätyskellopuhelin on ollut viritettynä soimaan seitsemän tienoilla, jotta kerkiäisin labraan ajoissa ja ennen aamun kamalinta mummoruuhkaa. Mutta ei, tänäänkin heräsin puhelimesta huolimatta vasta hiukan kymmenen jälkeen. Mikä sinänsä on ennätyksellisen aikaisin meikäläiseltä.


kuva täältä


Huomenna on pakko herätä, koska ehtoolla pakkaan kassini ja suuntaan vanhempieni kanssa kohti pohjois-Pirkanmaan autuasta hiljaisuutta.
Kissoja, koiria, marjastusta ja sienestystä, voiko syksyä paremmin viettää?
Ja niin, en todellakaan aio syödä niitä sieniä. Hyi. Mutta poimiminen on hauskaa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Eksyksissä...

...koska kieroni on kartoittamaton. Hah...

Kaikki mulle heti nyt:in Elsan inspiroimana ajattelin kirjoittaa siitä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia kolminumeroisissa luvuissa paukkuva kierto saa aikaan.

Kiertopäivä on tänään... hmmm... 115! Huhhui!


Vielä kahdeksankympin tienoilla pystyin laskemaan päässä kiertopäivän, mutta nyt se on jo ihan toivotonta.
Eikä asiaa ole niin tullut ajatelleeksikaan (poislukien viimeiset pari viikkoa), jotenkin sitä vaan on menettänyt uskon siihen, että kuukautiset enään alkaisivatkaan ilman jonkinasteista peliin puuttumista.
Ja koska lääkärikäyntiä ei ole tulossa ennenkuin saadaa Miehen loppukuusta olevan siemennesteanalyysin tulokset (ja allekirjoittaneen kilpparikontrolli, johon olen koittanut herätä ajoissa kahtena viimeaamuna siinä mahtavasti epäonnistuen), olen suunnannut energiani klinikkakäynnin odottamiseen. Vaikka en edes ole itse menossa sinne. Onko tää joku yleismiehinen juttu että puolisoa ei haluta mukaan simppanäytteenantoreissulle? Vai kuvittelenko vaan?
Eilinen Sinkkuelämää-jakso tuntui niin tutulta; Charlotte kertoi Treylle, että yksinkertaisin tapa aloittaa lapsettomuuden (kolmen yrityskuukauden jälkeen, lapsettomuus? srsly) on siemennesteen tutkiminen. Ja sehän ei herralle sopinut! Koska eihän se ole mies eikä mikään joka ei pysty lasta siittämään. Mikä siinä on, ettei voi tajuta ettei naisetkaan huvikseen niissä (huomattavan paljon siemennestenäytteen luovutusta ikävämmissä) tutkimuksissa ramppaa?



Ja voi ei, Sinkkuelämää siirtyy kokonaan Liville (typerät Bondit...), joka ei näy meillä!
Mitä mä nyt teen, kun ei oo Sinkkuelämää eikä Housee?!



maanantai 8. lokakuuta 2012

Kirjallinen nostalgiahehkutus

Olipa ihana lastenhoitotunti!
Aiheena kirjat, sadut ja lorut sekä leikit.
Luennoitsija oli listannut "parhaita" lastenkirjoja, sekä koti- että ulkomaisia, ja henkilökohtaiset suosikkini, aikaisemminkin mainitsemani Beatrix Potter ja Elsa Beskow olivat päässeet listalle. Unholaan vaipunut varhaisnuoruuteni suosikki Maija Karma oli kotimaisten kuvittajien listalla, ja mielikuvitukseni vei minut saman tien kesämökin saunakammariin lukemaan Selja-sarjaa, johon Karma teki kansikuvat.

Kotimaisista saduista ehdoton suosikkini on Topeliuksen Vattumato, ja kirjahyllystä löytyy tietysti Karman 80-luvulla kuvittama nidos


Luennoitsija oli myös tuonut omia suosikkejaan näytille ja kas kummaa, kalastus- ja eräilyintoilijan tyttären hyllystä löytyy ainakin yksi näistä esitellyistä suosikeista!
Beskow'n Pikku-Tommin kalaretki!





Pakko päästä lapsuudenkotiin kaivelemaan kirja-aarteita!

Laiskotus


Heräsin vajaa tunti sitten, eikä väsymys vaan taltu.
En tietenkään ihmistenajoissa herätessänikään ole parhaimmillani pariin tuntiin pystyasentoon kampeutumisesta, mutta nyt on jotenkin kokonaisvaltaisempi väsymys.
Ehkä syy on pikkutunneille venähtäneessä nukahtamisessa (pitäisi muistaa käyttää niitä nukahtamislääkkeitä) tai viime viikon loppupuoliskon vaivanneessa taudinpoikasessa.

Joka tapauksessa, en aio raahautua tänään 200 metrin päähän uimahalliin vesijumpalle. Lastenhoitokurssille sen sijaan suuntaan kyllä, mutta en mitenkään riemuissani.
Koska ”puuhapussin” kasaaminen saattoi jäädä viimetippaan, enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää miettineeni pussin sisältöä siltä kantilta miten kukin valitsemani esine tukee lapsen kehitystä.
Koska heitin pussiin kaikkea sekalaista lapsenkestävää romua ja parhaat palat ovat vain hämäystä. Ne viilettävät omalle paikalleen vauvatavaralaatikkoon heti illalla kotiuduttuani.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Toiveajattelua

Vihdostaviimein Mies varasi klinikka-ajan. 30.10.
Ei ihan sen lupaamansa elokuun aikana...

Olen eilisaamusta saakka voinut pahoin 24/7 ja muutekin olo on ollut todella voimaton reissusta kotiutumisen jälkeen (oli muuten virhe katsella wildboyz-dvditä huonovointisena, pojat esittelee vatsojensa sisältöä lähestulkoon joka jaksossa)
Näillä kertopäivillä en voi olla ajattelematta näitä raskausoireina, mutta tiedän sen olevan vain toiveajattelua.

Mutta tekisinkö silti vielä yhden raskaustestin (edellinen testaus kun meni sen verran reisille ettei tulokseen oikein voi luottaa)?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Keltainen Lokakuu


Syksy on ihana;
se on viileä, se on rauhallinen, se on uuden työ- tai kouluvuoden alku, se on täynnä suunnitelmia ja toiveita.
Ja syksy on värikäs.
Kastanjankuorista tulee joulukoristeita


Syksyllä luonnosta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kerättävää, syötävää, askarreltavaa. 

Tänä vuonna syksy on keltainen. Ainakin minun syksyni on.

Keltaiset lehdet ja keltaisemmat kengät

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kliinistä



Aina kun näen tämän mainoksen, ajattelen sitä että voisin joskus luovuttaa munasoluja.
Vasta viime viikkoina olen havahtunut siihen mahdollisuuteen, että saatan itse tarvita luovutettuja sukusoluja.
Pian (ainakin toivottavasti) päästään eteenpäin omassa lapsiperheytymisessä: viikon päästä on ensimmäinen tyroksiininkorvaushoidon kontrolli, minkä jälkeen pitäisi mennä lääkäriin keskustelemaan jatkosta.
Ja siellä lääkärissä pitäisi olla mukana myös Miehen siemennesteanalyysin tulokset.
Kunhan se nyt pääsisi sinne klinikalle asti. Lupasi silloin jotakin viikkoja sitten käydä klinikalla ennen tuota mun kontrollilabraa, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ei se edes katsonut ajanvaraussivua.
Nyt sitten kun sai vihdostaviimein aikaiseksi katsoa, ei vapaita aikoja olekaan kahteen viikkoon, ja seuraaville viikoille varaamisen voi tehdä aikaisintaan keskiviikkona kun tietää loman jälkeen taas työaikataulunsa.

Lapsia siellä, lapsia täällä



Viime aikoina on tuntunut siltä, ettei pieniä lapsia pakoon pääse mihinkään.
Siis että niitä vielä kävelemättömiä (ja käveleviäkin) minejä näkyy joka paikassa. Niistä puhutaan joka paikassa. Kirjotetaan joka paikassa. Kaikki muut bloggarit pääsee eteenpäin asiassa (yrityksen alkuun tai positiiviseen testitulokseen). Niitä syntyy kaikille muille.
Ahdistaa.

Mitenköhän käy, kun tässä kuussa pitäisi aloittaa työharjoittelu ryhmäkodissa, jossa on hoidokkeina 7  1-5-vuotiasta?