Aikataulullinen edistys

Minulle tyypilliseen tapaan alkaa näyttää siltä, ettei kolmen pävän saikku riitä. Taaskaan. Lämpöä en ole jaksanut mittailla eilen enkä tänään, mutta pienetkin lämmön muutokset tuntuvat kyllä aika väsyttävällä tavalla. Joulukuussa alkanut räkäisyys taukosi ensimmäisiksi tautipäiviksi vain palatakseen eilisiltana moninkertaisesti kamalampana. Tyypillinen korvasärkykin alkoi viime yönä ja piti unen loitolla useamman tunnin ajan.
Tyypillistä minua olla kipeänä a)vapaapäivinä ja b)kun olisi valmistujaiset, syntymäpäivät tjms!


Olen nyt tasan viikon ajan testannut ovista, tuloksena vain tyylipuhtaita negoja. Kunnes sitten tänään! Testiliuskan toinen pää uiskeneteli edelleen siellä missä sen kuuluu uiskennella ja minä laskin sekunteja.
Kahdenkymmenen sekunnin tienoilla testiviiva vahvistui yhtä tummaksi kontrolliviivan kanssa! Ensin olin innoissani, vihdoinkin ovisplussa! Mutta sitten. Ei, ei vielä! Mä en ole valmis vielä! Sitten se olikin jo kadonnut, hyvissä ajoin ennen uittoajan loppumista. Ei edes pienenpientä viivanpaikkaa, roskishaamua en edes uskalla mennä tonkimaan.
Mutta mitä ihmettä oikein pelästyin? Eihän se ovisplussa mitään tarkoita! Sehän voi olla PCOS:lle ilmeisen tyypillinen väärä positiivinen, ja follikkeli voi hormonihuipusta huolimatta jäädä puhkeamatta. Ja eihän me olla vielä(kään, v*ttu) yrittämässä kaiken maailman plussiata huolimatta.

Yrittämisestä puheen ollen, yrityksen aloittamisen "ajankohta" on vihdoin saatu sovittua molempia  tyydyttävällä tavalla. No, vähintään siedettävällä...

Yritys alkaa -15kg päästä!
Ehtona tosin on, että niiden viidentoista kilon pitää olla läskiä. Siitä luulisi olevan helppoa pitää kiinni, tästä jos saa lihasmassan vähenemään niin on kyllä ihmeteltävä.

Kun vihdoin sain Miehen puhumaan järkevästi ja rauhallisesti koko lapsi-asiasta, vaikuttaa siltä, että ainut asia joka hänen mielestään enään on esteenä on painostani johtuvat raskausenaikaiset terveysriskit. Sekä äidin että lapsen.

Vaikka Mies aivan oikeassa onkin, niin ihmetyttää että mistäköhän se on käsityksensä terveysriskeistä saanut. Kun kysyttäessä myönsi, ettei ole vieläkään perehtyny siihen mikä PCOS on ja miten se vaikuttaa raskaaksi tulemiseen sekä raskaana pysymiseen ja olemiseen.
Lupasi sitten lukea kaiken luotettavan tiedon mitä luettavaksi osoitan.

Mutta ihan mahtavaa, -15kg! Tottahan toki tarkotus on jatkaa painonpudotusta vielä tuosta eteenpäinkin, mutta yritys alkaa tämän rajan rikkouduttua.
Töitä on tämän jälkeen enään kolme viikkoa jäljellä minkä jälkeen pääsenkin kunnolla paneutumaan laihisurakkaan. Tällä hetkellä kun suurin osa päivän aterioista on työtoverien valmistamia, ja niistähän ei rasvaa ja sokeria uuvu! Eikä sekä fyysisesti että henkisesti raskaan työpäivän jälkeen oikein jaksa lähteä salille ja jos jaksaakin, niin painot  monta kymmentä kiloa pienemmän ikuin vapaapäivien aamuina. 

Pian alkaa siis täydellinen kuntoremontti!

Labrat

Niin siinä sitten kävi, että meikäläinen on nyt ainakin alkuviikon sairaslomalla flunssan takia. Tänään oli jo ennen aamuyhdeksää melkein 38-astetta lämpöä.

Onhan tässä saikulla olemisessa puolensakin, pääsin nimittäin heti postiluukun kolahdettua avaamaan lapsettomuuspolilta tullutta kuorta!

Verikokeiden tuloksia ei kirjessä sen tarkemmin eritelty, kunhan todettiin että "rasva-arvot olivat hyvät, hormonitasot normaalit, mutta insuliinitaso oli jonkin verran koholla viitaten insuliiniresistenssiin, paastosokeri ja pitkäaikainen verensokeri olivat kuitenkin normaalitasolla."
Kirjeessä lääkäri totesi että hänen mielestään metformiinilääkityksen aloittamisesta olisi selkeästi hyötyä, ja ohessa olikin resepti ja annostusohje. Näin alkuun otan ensin puolikkaan tabletin päivässä viikon ajan, sitten viikon ajan puolikas kahdesti päivässä ja tämän jälkeen ylläpitoannoksena kokonainen tabletti kahdesti päivässä. Alkuun saattaa tulla vatsavaivoja, mutta toivottavasti pääsen vähällä ja tämä hoito nyt auttaisi.

Vähän kyllä hämmentää se, että insuliinia lukuunottamatta kaikki labrat olivat kunnossa. Mikseivät follikkelit puhkea, jos kerran hormonit on kohdallaan? Mistä kaikki nämä karvat johtuu, ellei mieshormoneja ja androgeenejä ole normaalia enemmän, geeneistäkö? Miksi kuukautiset katosivat? Olisivatko tulokset olleet huomattavan erilaiset ilman Primolut-kuuria?
Tuleekohan tästä kierrosta yhtään mitään? Kp 15 ja ovistesti edelleen negatiivinen.

Primolut-pv 4

Juttelin eilen äidin kanssa näistä PCOS-hommista siinä samalla kun lajiteltiin Venäjälle lähteviä lastenvaatteita.
Oli kuulemma äidillä ennen lapsien saantia samanlaista kiertohäiriöö kun mulla. Saatto kuulemma olla puolikin vuotta ettei tullut kuukautisia, ja söi kuulemma jo monta vuotta ennen raskauden koittamista Terolutia. Ja sitten yrityksen alettua Clomifenia. Ja sai keskenmenon sekä mun ja veljen välissä että veljen jälkeen.
Että semmonen kevyt lauantai-iltapäivän keskustelutuokio.

Mutta antaahan tuo toivoa. Se, että äiti on kuitenkin kaikesta huolimatta saanut kaksi lasta.


Tänään 4. Primolut-päivä ja vatsa on niin turvoksissa ettei oo tottakaan. Squashin pelaamisesta ei tullut oikein mitään kun alavatsaa pisteli niin ettei paljon hotsittanut kirmailla pallon perässä.

Pamahtava paluu

Kp 250 ja paluu blogimaailmaan.

Tänään oli se hartaasti odotettu (stressaamisesta puhumattakaan) Lapsettimuus- ja hormonipolin ensikäynti.

Peli oli selvä hyvin pian: PCOS. Ihan niinkuin olen koittanut jo siitä ensimmäisestä kaksi vuotta sitten olleesta PCOS-epäilystä saakka koittanut eri lääkäreille tolkuttaa, että ultrattasiin nyt ne munarajat kun epäilykseen on selvästi aihetta. Saattopi hiukan ketuttaa.

Lääkäri oli mielettömän helläkätinen ja heti vilkaistuaan monitoria itsekseen näytti minullekin, miltä munasarjani (ei aavistustakaan kumpi) näyttää. Hetkisen kerkisin itsekseni hätiköidä että "eihän tossa näy yhtään mitään!" olisi vaan kannattanut taas malttaa kuunnella rauhassa... Olihan siihen kuvan suttuisuuteen syykin; koska mikään ei voi ikinä mennä oppikirjan mukaan, ei meikäläisen munasarjoissa näkynyt niitä paljonpuhuttuja helminauhoja. Ehei, eihän siinä näkynyt varsinaista munasarjaa ollenkaan, vaan kymmeniä ja taas kymmeniä pienenpieniä munarakkuloita! Niin että ei mikään ihme jos välillä maha turpoaa kivikovaksi palluraksi!

Oppikirjasta pitää toki poiketa toisenkin kerran: kiertohistoriani ja painon nousun ajankohdan huomioon ottaen, on ylipaino todennäköisemmin seurausta PCOS:stä kuin sen "puhkeamiseen" vaikuttanut tekijä.

PCOS ja äitini lisääntymishistoria nostavat keskenmenoriskiä jonkin verran, mutta sitä en aio murehtia vielä.


Sotasuunnitelma on nyt sitten seuraava:

• painonpudotus, hormonivasteen kannalta pudotettavaa viitisen kiloa, yleisterveydellisesti useita kymmeniä (projekti on jo käynnissä, kuntosali on uusi ystävämme)
• Primolutia kp 1-10 seuraavan parin-kolmen kuukauden ajan
• heti kun saadaan Primolutilla kuukautiset aikaiseksi, otetaan alkukierron labroja + sokerit, kolesterolit, yms. kp 2-5
• labrojen valmistuttua tulee postissa lisäohjeita lääkäriltä
• ellei ovulaatiota tapahdu pelkkää Primolutia otettaessa, otetaan mukaan Clomifen

Fiilis on jotenkin mielettömän rauhallinen ja luottavainen. Ollaan lääkärin kanssa samoilla linjoilla siinä, että tehdään kaikki ihan rauhassa ja hätiköimättä ja kokeillaan yksinkertaisimpia keinoja ensin (olisin saanut clomit mukaan pakettiin heti, jos tuntisin niin suurta tarvetta kiirehtiä).

Tuntuu siltä, että Mieskin on tänään päässyt jotenkin sopuun sen asian kanssa, että yrittäminen olisi aloitettava piakkoin.

Jostain on saapunut tyyneys.