Kirjallinen nostalgiahehkutus

Olipa ihana lastenhoitotunti!

Aiheena kirjat, sadut ja lorut sekä leikit.
Luennoitsija oli listannut "parhaita" lastenkirjoja, sekä koti- että ulkomaisia, ja henkilökohtaiset suosikkini, aikaisemminkin mainitsemani Beatrix Potter ja Elsa Beskow olivat päässeet listalle. Unholaan vaipunut varhaisnuoruuteni suosikki Maija Karma oli kotimaisten kuvittajien listalla, ja mielikuvitukseni vei minut saman tien kesämökin saunakammariin lukemaan Selja-sarjaa, johon Karma teki kansikuvat.

Kotimaisista saduista ehdoton suosikkini on Topeliuksen Vattumato, ja kirjahyllystä löytyy tietysti Karman 80-luvulla kuvittama nidos

Luennoitsija oli myös tuonut omia suosikkejaan näytille ja kas kummaa, kalastus- ja eräilyintoilijan tyttären hyllystä löytyy ainakin yksi näistä esitellyistä suosikeista!

Beskow'n Pikku-Tommin kalaretki!

Pakko päästä lapsuudenkotiin kaivelemaan kirja-aarteita!

Syksy saa

Varma syksyn merkki on Ahjolan ja Tampereen kansanopistojen kurssiesitteiden saapuminen. Joka syksy selaan esitteet läpi ja unelmoin nukketalo- ja kutomiskursseista. Tai jostain muusta naurettavan kalliista itsensäkehittämisestä.
Tämä syksy poikkeaa aiemmista; en edes vilkaissut lehtiä ennen kuin heitin ne paperinkeräykseen. Ja silti, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen, ilmoittauduin kurssilla.

Jonkin aikaa sitten kävin äidin kanssa Ikeassa. Rahan polttamisen lomassa tuli puheeksi se, mitä aion tehdä tänä syksynä. Kun vastaukseni äidin kysymykseen oli ”en tiedä”, suositteli mamma minulle
Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ahjolan kanssa järjestämää lastenhoitokurssia, joka mahdollistaa työskentelemisen MLL:n välittämänä lastenhoitajana työskentelemisen. Äiti kertoi käyneensä itsekin kyseisen kurssin lukion jälkeen ja löytäneensä kurssin kautta kutsumuksensa; aiemmin tänä vuonna juhlimme äidin kolmeakymmentä vuotta kaupungin lapsiperhetyöntekijänä.
Kurssista saattaisi myös olla apua tulevaisuudessa, jos ja kun kouluttaudun neuvolan tädiksi ja ehkä ryhdyn omien hoitovapaan loppuessa (kun nyt ensin edes saisi lapsia…) perhepäivähoitajaksi.
Tietenkään unohtamatta sitä, että tässä on mahdollisuus ansaista hieman taskurahaa.

Niinpä eilen tein aikamatkan menneeseen: pakkasin laukkuuni vihkon ja penaalin ja suuntasin kulkuni kohti Tampereen lyseon lukion, tuttavallisemmin Rellun, luokkaa 503.
Erona seitsemän (!) vuoden takaiseen,  tällä kertaa paikalla ei ole tarkoituskaan olla kuin muutama tunti viikossa.