Varma syksyn merkki on Ahjolan ja Tampereen kansanopistojen
kurssiesitteiden saapuminen. Joka syksy selaan esitteet läpi ja unelmoin
nukketalo- ja kutomiskursseista. Tai jostain muusta naurettavan kalliista
itsensäkehittämisestä.
Tämä syksy poikkeaa aiemmista; en edes vilkaissut lehtiä ennen kuin heitin ne paperinkeräykseen. Ja silti, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen, ilmoittauduin kurssilla.
Jonkin aikaa sitten kävin äidin kanssa Ikeassa. Rahan polttamisen lomassa tuli puheeksi se, mitä aion tehdä tänä syksynä. Kun vastaukseni äidin kysymykseen oli ”en tiedä”, suositteli mamma minulle
Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ahjolan kanssa järjestämää lastenhoitokurssia, joka mahdollistaa työskentelemisen MLL:n välittämänä lastenhoitajana työskentelemisen. Äiti kertoi käyneensä itsekin kyseisen kurssin lukion jälkeen ja löytäneensä kurssin kautta kutsumuksensa; aiemmin tänä vuonna juhlimme äidin kolmeakymmentä vuotta kaupungin lapsiperhetyöntekijänä.
Kurssista saattaisi myös olla apua tulevaisuudessa, jos ja kun kouluttaudun neuvolan tädiksi ja ehkä ryhdyn omien hoitovapaan loppuessa (kun nyt ensin edes saisi lapsia…) perhepäivähoitajaksi.
Tietenkään unohtamatta sitä, että tässä on mahdollisuus ansaista hieman taskurahaa.
Niinpä eilen tein aikamatkan menneeseen: pakkasin laukkuuni vihkon ja penaalin ja suuntasin kulkuni kohti Tampereen lyseon lukion, tuttavallisemmin Rellun, luokkaa 503.
Erona seitsemän (!) vuoden takaiseen, tällä kertaa paikalla ei ole tarkoituskaan olla kuin muutama tunti viikossa.
Tämä syksy poikkeaa aiemmista; en edes vilkaissut lehtiä ennen kuin heitin ne paperinkeräykseen. Ja silti, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen, ilmoittauduin kurssilla.
Jonkin aikaa sitten kävin äidin kanssa Ikeassa. Rahan polttamisen lomassa tuli puheeksi se, mitä aion tehdä tänä syksynä. Kun vastaukseni äidin kysymykseen oli ”en tiedä”, suositteli mamma minulle
Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ahjolan kanssa järjestämää lastenhoitokurssia, joka mahdollistaa työskentelemisen MLL:n välittämänä lastenhoitajana työskentelemisen. Äiti kertoi käyneensä itsekin kyseisen kurssin lukion jälkeen ja löytäneensä kurssin kautta kutsumuksensa; aiemmin tänä vuonna juhlimme äidin kolmeakymmentä vuotta kaupungin lapsiperhetyöntekijänä.
Kurssista saattaisi myös olla apua tulevaisuudessa, jos ja kun kouluttaudun neuvolan tädiksi ja ehkä ryhdyn omien hoitovapaan loppuessa (kun nyt ensin edes saisi lapsia…) perhepäivähoitajaksi.
Tietenkään unohtamatta sitä, että tässä on mahdollisuus ansaista hieman taskurahaa.
Niinpä eilen tein aikamatkan menneeseen: pakkasin laukkuuni vihkon ja penaalin ja suuntasin kulkuni kohti Tampereen lyseon lukion, tuttavallisemmin Rellun, luokkaa 503.
Erona seitsemän (!) vuoden takaiseen, tällä kertaa paikalla ei ole tarkoituskaan olla kuin muutama tunti viikossa.
Voiko lukion alusta olla seittemän vuotta??? apua :D
VastaaPoistano niinpä :D eikä olis tullu sillon aikanaan mieleenkään ettei tän ikäsenä olis vähintäänkin opiskelemassa sitä "omaa alaa", mikä se nyt sitten onkaan...
Poista