sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Yksityisyydestä

Aloittaessani blogin kirjoittamisen ajattelin, että internet olisi mainio väylä purkaa tuntojani anonyymisti. Saisin kertoa tilanteestani ja ajatuksistani joutumatta kuormittamaan lähipiiriäni. Erityisesti joutumatta kuuntelemaan joka tapaamiskerralla ystävien ja sukulaisten uteluita siitä, joko pulla olisi uunissa.
En tullut ajatelleeksikaan, että sekä reaalielämän että kirjoittamisen edetessä joutuisin pohtimaan sekä anonymiteettiä että tosielämän avoimuutta uudemman kerran. Ajattelin, että kerran anonyymi aina anonyymi.

Nyt, puolisen vuotta myöhemmin haluaisin kovasti kertoa vanhemmilleni mikä tilanne on, mutta edelleen en jaksaisi niitä (vaikkakin vanhempani tuntien hienovaraisia) tiedusteluita aiheen tiimoilta. Mutta toisaalta, jaksanko näitä vähintään joka toinen viikko toistuvia tarinoita äitini raskauksista ja omasta vauva-ajastani? Huomioon pitää tietysti myös ottaa se, että Mies on kovin yksityinen persoona, joka ei halua kertoa mitään aihepiiriin liittyvää kenellekään.

Entäs sitten anonyymiys internetin ihmemaassa? Vielähän tämä ei ole ongelma eikä mikään, mutta entä sitten jos tulen raskaaksi ja lapsen synnyttyä? Itseni tuntien voin kohtalaisella varmuudella sanoa, että tulen haluamaan julkaista kuvia tuotoksestani. Mutta voinko julkaista tunnistettavia kuvia lapsesta, jos en ole (ainakaan vielä) valmis julkaisemaan tunnistettavia kuvia itsestänikään?

Ja kyllä, tiedän kyllä, että on ihan turhaa murehtia näitäkään asioita etukäteen kun mistään ei kuitenkaan ole varmuutta, mutta en voi sille mitään.
Olen kontrollifriikki murehtija, jonka pitää aina tietää etukäteen mitä elämässä tapahtuu, tai vähintäänkin olla valmistautunut vastaanottamaan jokaikisen mahdollisen vaihtoehdon...
Tekee elämän välillä kumman hankalaksi...

Hurrrjasti nollia!

Yön/aamupäivän aikana on saavutettu (ja ohitettu) eräänlainen merkkipaalu:

Blogiani on katseltu jo 10 000 kertaa! siis kymppitonni! Hui!

Kiitos teille kaikille!

Kuva täältä

lauantai 29. joulukuuta 2012

Maailman järjetys

Välillä tuntuu siltä, että maailma ja varsinkin julkiset tilat on rakenenttu ja järjestelty vain ja ainoastaan lapsiperheiden ehdoilla. Niin, että ydinperheidylliä oikein hierotaan (sekä omasta valinnasta että tahattomasti) lapsettomien naamaan. Katso nyt, tätä sinulla ei ole, ilman tätä sinua ei huomioida mitenkään, ilman tätä olet arvoton.

Meinasi tänään sydän särkyä, kun odotin Miestä Koskikeskuksen 3. kerroksen miestenhuoneesta. Vesikloseteille kun pääsee ainoastaa tuliterän ja aina kansoitetun leikkipaikan läpi.
Siinä minä seisoin, katselin pienten ihmisten ja heidän vanhempiensa onnea ja pidättelin itkua.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Jouluahdistus

Tälle akalle aivan uusi ilmiö, jouluahdistus, pääsi tänä vuonna hiipimään kimppuun.
Paria viikkoa ennen aattoa aavistelin, että luvassa voi olla raskaskin joulu, mutta en sentään aivan tällaista osannut odottaa; kaikki lapsiin, ja varsinkin niihin pienemmän sorttisiin tonttuihin edes ohimennen viittaava oli nostaa kyyneleet silmiin (ja ihan turha edes koittaa estää palaa nousemasta kurkkuun), joten tauko blogimaailmasta oli paikallaan. Jostain kumman syystä kun abouttiarallaa 95 prosenttia seuraamistani blogeista keskittyy lapsettomuuteen, vauvakuumeeseen, äitiyteen etc.

No, ei siinä mitään, bloggerinhan voi jättää avaamatta.
Mutta entäs sitten se kehto, joka odottaa ensimmäistä käyttäjää vanhassa huoneessani lapsuudenkodissa? Tai vanhempien, myönnettäköön että tilannetta tuntemattomat ja täysin hyväntahtoiset, utelut lahjaksi toivomani lampaantaljan käyttötarkoituksesta.
Entäs se, kun isäukko katsoi tarpeelliseksi kertoa vävypojalleenkin tarinan siitä, kuinka äitini odottaessa allekirjoittanutta tuli paljon kotimaasta ostamista halvemmaksi käydä hakemassa Emmaljungat Tukholman Södermalmilta...
Voiko siinä muuta tehdä kuin hymyillä kohteliaasti?

Sain kerrottua äidille, että lähete lapsettomuus- ja hormonipolille on kourassa (tai siis bittiavaruudessa), mutta blogeja en ole vielä lukenut.
Ehkä parin päivän päästä...

Neuloin pyhien aikana yhden nutun Etiopiaan. Sekin oli liian raskasta.
Silti, en millään haluaisi luopua tuosta pienestä rievusta. Se tuntuu toivosta luopumiselta.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ei paljon naurata

K.A.M.A.L.A. T.A.U.T.I!

Vitsit on vähissä kun lämpöä on heti aamusta päälle 38 astetta.
Ikävintä on tunnetusti yksin sairastaminen, eikä oloa ainakaan helpota se miten liukkaasti kelloa soittaneet Jehovan todistajat liukenivat paikalta oven avattuani...

Saa nähdä, josko sitten loppuviikosta jaksaisi keskittyäkin tähän kirjoittamiseen, tämä jääköön vain tilannekatsaukseski.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Blogitapaaminen

Viimeöistä kuumetta uhmaten (yleensä toki sairastan suosiolla kotona ja kaikessa hiljaisuudessa, mutta tätä ei vaan voinut jättää väliin) tarvoin tänään vähän ennen puoltapäivää bussipysäkille ja läksin kohti Simpukan toimistoa ja hartaasti odotettua blogitapaamista.

Vaikka olinkin tapaamisen outo lintu (koska meillä ei ole vielä edes yrittäminen alkanut), tunsin silti olevani lapsettomien joukkoon hyväksytty. Tai no niin, eihän kukaan nimenomaan hakeudu lapsettomaksi...
Tapaamisesta sai paljon kaivattua vertaistukea ja ymmärrystä tähän prosessiin jossa niin helposti tuntuu jäävänsä yksin.

Enköhän kirjoittele tästä aiheestan vielä tarkemminkin, mutta nyt on kyllä pakko rauhoittua sairastamaan.
Kiitos, kumarrus ja anteeksipyyntö teille kaikille jotka jaksoitte iltapäivän tunnit kuunnella rykimistäni!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Viikonloppu tuloillaan

Olin siis eilen veljeni kanssa elokuvissa ja syömässä, kuten meillä on ollut tapana tehdä parin kuukauden välein. Yleensä näillä reissuilla jompi kumpi tai molemmat meistä on kertonut hiukan tarkemmin mitä elämään nykyään kuuluu, ja eilen kerroin veljelleni että sain lähetteen lapsettomuus- ja hormonipolille.
En tosin olisi kertonut, ellei velipoika olisi itse kysynyt perheenperustemissuunnitelmistamme.

Elokuvateatterissa palelin niin, että oli pakko vetää villakansgastakki päälle ja yhdistettynä tämän viikon vaivanneeseen räkäisyyteen on flunssan puhkeaminen odotettavissa.
Onneksi tänään aamulla tuli viesti että voin pitää vapaapäivän (mukuloitakin on niin paljon kipeänä, ette kaikkien kannata mennä töihin), sillä olo onkin ollut jo aika rapsakka, päätä särkee, viluttaa, yskittää ja väsyttää.
Olen koittanut ottaa rennosti ja pysyä lämpimänä, jotta flunssa ei pääsisi pilaamaan viikonloppuani. Suunnitelmissa on lauantaina pikkujouluilua ystävien parissa ja sunnuntaina on kauan odotetun blogitapaamisen aika!

Kun nyt vaan tulisi Mieskin kotiin (on kai eksynyt joululahjaostoksille) niin saisi ruokaakin!
Mieli tekisi kamalasti hyökätä eilen koristeltujen piparien kimppuun mutta kun ne olisi tarkoitus viedä pikkujouluhommiin huomenna!

torstai 13. joulukuuta 2012

lähdetään

Niinhän siinä sitten kävi, että nyt lähdetään tarkempaan syyniin TAYS:n lapsettomuus- ja hormonipolille.
Tämän vuotisten tilastojen valossa ensimmäinen polikäynti sijoittuu tammikuun alkuun, jonnekin loppiaisen ja 24:n syntymäpäiväni väliin.

Samoihin aikoihin on myös seuraava kilpirauhaskontrolli. Nykyisellään annostus näyttää oleva vallan passeli, toivottavasti osui ja upposi kerrankin ensimmäillä yrityksellä (hormonaalisen ehkäisyn ja mielialalääkkeisen kanssa on aina pitänyt vekslata oikean valmisteen ja annostuksen löytymiseksi...)

Nyt saa kyllä riittää puhelimella bloggaaminen (miksi, oi miksi blogger-sovellusta ei ole saatavissa windows-phonelle? Kamalan vaikeeta selaimen kautta), tämä flikka lähtee hurvittelemaan velipojan kanssa!

Jännittää

Jännittää. Hermostuttaa.
Hermostuttaa niin että melkein itkettää. Ai tunteet pinnassa viime aikoina vai, miten niin?

Huomenna viedään taas asiaa eteenpäin. Cross my heart and hope to die.
Toiveissa on Terolut-kuuri ja lähete TAYS:in hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle.

Tuleekohan taaskaan nukkumisesta yhtään mitään?

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Laskutaidoton

Olen päässälaskutaidoton ainkin mitä päivämääriin tulee! Jos puhutaan laskutaidosta noin yleisellä tasolla, niin aika laillahan tuo tyssää peruskoulun matikkaan. Lukiosta ei paljon tarttunut matkaan.
Näin ollen olen elänyt elämääni sen mukaan että lääkärikäynti on perjantaina, mutta herran jestas: kolmastoista päivähän onkin jo huomenna! Jepijee, huomenna on siis lyhyt työpäivä ja saan odotettua enemmän aikaa näpertää velipojan villasukat valmiiksi ennen perjantaisia elokuvatreffejä!


Näinhän se meni; mitä voi päätellä siitä että yläasteella menestyy keskivertoa ihan huomattavastikin paremmin, mutta lukiossa tippuu heti kärryiltä?
Kuva täältä



Nyt pitää varmaan ruveta laskemaan kierron pituutta, jotta pääsen järkyttämään lekuria huomenissa oikein kunnolla!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

juujooniin

Pitikös mun kertoa mihin kaikkeen haksahdin perjantaina? No, näytetään!




Kalevalakorun Sydänsormus
Blogimaailman ulkopuoliset ystävät tietävätkin, että vasenta nimetöntäni koristi ala-asteen luokkasormus lähes vuosikymmenen ajan. No, noin vuosi sitten tuli mitta täyteen saumakohdasta haljennutta sormusta joka kovetti ihon altaan kämmenpuolelta. Vaahteranlehtisormus sai siis lähteä.
Lukioaikoina rakastuin Kalevalakorun Sydänsormukseen, mutta silloinen (kork 40e/kk) opintoraha ei lohjennut muiden kuin viiden euron pukukorujen kustantamiseen, ja sormus vaipui unholaan. Ja tietysti nyt, kun kerkisin juuri ja juuri tottumaan sormuksettomuuteen, menin tilaamaan äidilleni joululahjaa ja sain kultasepänliikkeestä tarjouksen jota ei voinut ohittaa!
Hauska helinä tahdittaa kirjoittamista!

Löysin myös kauan etsimääni jarrusukkamöhnää, saadaan meille immeisillekin kitkat alle kun saan villasukat käsiini!
Vaaleanpunaista jarrumöhnää. Kuva täältä
Lankojakin saattoi tarttua mukaan useammalla kymmenellä eurolla...

Blogimaailmassakin mainetta niittänyt piensisustus- askartelukauppa Tiger on tässä kuussa rantautunut Pyhäjärvenkin rantaan, ja pakkohan siellä oli poiketa kun kerran aikaa oli. Taisin jo kesällä keritä hehkuttamaan tätä Tanskanmaan lahjaa kaikille pienikukkaroisille! Ja taas paloi rahaa, mutta sainpahan taas lisää askartelutarviketta, mm. satiini- ja samettinauhaa monessa eri värissä, akryylimaalisiveltimet, keraaminen maalipaletti ja vaikka mitä!


Helmipunontakehys. Muistaakseni hauska tekniikka, ainakin yläasteella tykkäsin! Samasta paikasta sai myös edullisia läpivärjätttyjä lasihelmiä, jotka ainakin näin herkkähipiäisille ovat must! (pintavärjätyistä irtoaa väriä, josta nousee komea ihottuma)


Uuden takin taisinkin jo mainita perjantaina. Perikarjalaiset muodot pakottivat turvautumaan miestenvalikoimaan, sillä nämä tarpeettomat ruokintalaitokset eivät naistenmallisiin mahtuneet. Miesten takeissa taas ongelmaksi muodostuu lantio; piti ostaa miesten XL-kokoinen parka, koska pienemmissä koissa lantio on liian ahdas. Joten, uusi takki on lantiolta sopiva ja rinnalta ja hartioista noin kaksi kokoa turhan väljä.


Takki Erätukusta ja kuva täältä


Kiitos geenit! Noh, ehkä tilanne korjaantuu seuraavassa sukupolvessa; Mies on hämäläis-pohjanmaalainen cocktaili...

lauantai 8. joulukuuta 2012

11



Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät



Tyttöankalle kiitos ensimmäisestä haasteestani!

1. Mistä tykkäät ulkonäössäsi? - Sopusuhtaisesta täyteläisyydestä. Vaikka pudotettavja liikakiloja onkin useita kymmeniä, tiedän kokemuksesta että näyttäisin lähinnä höntiltä pituiselleni suositellussa elopainossa! Pää ei ole samaa sarjaa kehon kanssa...
2. Millainen värimaailma kodissasi on? -  Hyvin sekalainen! Mies kun on asunut tässä reilun vuoden ennen tapaamistamme, en ole päässyt käsiksi värivalintoihin! Makuuhuone on sini-sävyinen, olohuone kelta-punainen ja keittiössä on tähdätty modernin tummiin ja metallisiin pintoihin (kaiken pilaa kuitenkin se, että kaappeihin ei ole koskettu pitkällä tikullakaan. Vai miltä kuullostavat alkuperäiset 70-lukulaiset likaisen keltaiset lastulevyt ruskeilla muovivetimillä?). Eteistä ei ole mietitty ollenkaan ja sen kyllä huomaa, kamala tyylien sekamelska!
3. Mitä työtä haluaisit tehdä/kokeilla, jos et olisi nykyisessä työssä/opiskelualalla? - Hmm, mitäköhän tähän vastaisi? Koulutushan minulla on matkailualalle, mutta se ei kiinnosta melkeinpä ollenkaan (vain eräopastukset kiinnostavat, mutta siltä saralta on turha edes uneksia saavansa töitä näillä leveysasteilla). Nyt tarhalaisen teen työtä jota haluaisin tehdä aina! Neuvolaterkkariksi haluaisin myös.
4. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi? - Piti oikein käydä makkarissa katsomassa, että mikä on kasan päällimmäisenä (kirjat kun tuppaavat unohtumaan sängyn viereen kun ne on saatu luettua...), kun luen niin paljon ja suhteellisen kovaan tahtiin, että välillä järjestys unohtuu. Eat, pray, love näytti olevan päällimmäisenä. En kyllä silti ole ihan varma onko se viimeksi luettu, saattaa olla myös Neil Gaimanin American Gods. Nyt uusintakierroksella Terry Pratchettin Soul Music.
5. Lempielokuvasi? - Hetken mietittyäni on pakko sanoa, että Kenenth Branaghin ohjaama ja tähdittämä Hamlet! Ihana, 1800-luvulle sovitettu siirretty, täysin alkuperäistekstille uskollinen (teksti on siis suoraan Shakespearea, mitään muuttamatta, poistamatta ja lisäämättä) elokuvaversio suosikki Shaksespearestani! Ja miksiköhän Leijonakuningas on lemppari Disney-klassikkoni? 

Hamlet
Kuva täältä

6. Mitä haluaisit oppia? - Haluaisin oppia ottamaa asioita vähmmän henkilökohtaisesti ja olemaan kehittelemättä joka asiasta ja sanasta päässäni paaaljon todellisuutta suurempia ja merkityksellisempiä! Jäisi monet itkut itkemättä...
7. Uskotko Jumalaan tai johonkin henkisyyteen/hengellisyyteen? - Haluaisin uskoa. Mutta uskon, että Jumala valitsee ihmisen, eikä ihminen Jumalaa.
8. Mitä toivot joululahjaksi? - Kirjoitinkin tästä juuri! Mutta näiden lisäksi toivon, että Miehen työpaikan yt-neuvottelut loppuisitat ja Mies saisi jatkoa työsopimukseensa (saakelin rekrytointikielto...), koska se veisi oman talon ostamista niin paljon eteenpäin! (Asuntolaina on siis vain tästä kiinni...)
9. Millainen ikäero sinulla ja miehelläsi on? - Mies sanoo ikäeron olevan 4 vuotta, mutta koska hän on syntynyt marraskuussa ja minä tammikuussa, on eroa oikeasti 3 vuotta ja 2kk. 
10. Mitä hyviä asioita elämässäsi/arjessasi on nyt? - Työ josta pidän todella paljon, ensimmäistä kertaa vuosiin sellaiset tulot ettei raha lopu kahdessa viikossa, hellä ja rakastava parisuhde ja vaikka kuinka paljon kaikkea muuta!
11. Mistä jouluruoista pidät? - En oikeastaan mistään. Lanttulaatikkoa voin syödä kauhallisen ja riisipuuroa suostun syömään korkeintaan kahdesti. Koska veljenikään ei pidä jouluruuista, on niiden määrä vähentynyt pöydässämme vuosi vuodelta ja nykyään jouluateria koostuu perunamuusista, ruisjauhoissa pyröitellystä pannulla paistetusta kuhasta (nam, parasta ruokaa koko maailmassa), herneistä, ja on sitä rosolliakin yleensä pöydässä (äidille ja isälle).


Tulipa vastattua piiitkästi! Toivottavasti joku jaksaa lukea!


Ja sitten ne uudet kysymykset:

1. Charmander, Bulbasaur vai Squirtle?
2. Paras joululaulu?
3. Mitä leikkiä tai muuta aktiviteettia lapsuudestasi kaipaat eniten?
4. Joulu vai juhannus?
5. Luonnonkuidut vai tekokuidut?
6. Seurasitko linnanjuhlia televisiosta tänä vuonna?
7. Mitä valinnaisia aineita valitsit peruskoulussa?
8. Suosikki televisiosarjasi?
9. Pysyykö huushollisi vaivatta siistinä?
10. Montako sisarusta sinulla on, jos ollenkaan?
11. Paras Disney-prinsessa?

Juu-u, ajatukset on joulussa ja siihen ainakin meillä kuuluvassa piirrettyjen katselemisessa!


Haastan Josefiinan, Naleyn ja Ciin.
Olen laiska, en jaksa heittää haastetta useammalle eteenpäin.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Itsenäinen vapaapäivä

Shoppailumorkkis. Se on päivän sana...

Okei, tosi kiva että tuli reilummin veronpalautuksia niin saa ostettua kaikkea tarpeellista ja sellaista tarpeetonta mistä on haaveillut jo vaikka kuinka pitkään.
Joo, oon menny taas yksillä rintsikoilla kuukausitolkulla, oli aika ostaa uudet (ja mikä helvetti siinä on että piti taas mennä 2 kuppikokoa reilumman puoleen?!) Ja tosi jees että on käytännöllinen talvitakki jossa ei jäädy muksuja keinuttaessa (edelliset, vieläkin ihan kelvot ulkovaatteet ostettiin aktiiviseen ulkoiluun, ei ihan pysy lämmot päällä keinun ja liukumäen vieressä seistessä)Mutta silti...
Tuntuu todella oudolta pystyä pistämään 300e sileäksi päivässä ilman että tili tyhjenee!

Voisin kyllä kertoilla tässä viikonlopun aikana mihin kaikkeen sorruin tänään, mutta nyt kyllä jalat ylös, ruokaa suuhun ja Pokémonia netistä <3

tiistai 4. joulukuuta 2012

Sattuu

Menemättä sen syvemmin viimeöisen keskustelun sisältöön, sanottakoon että epävarmuus ja epätoivo saavat mielessäni entistä vakaampaa jalansijaa, mitä lasten hankintaan ja saantiin tulee.

Ei tuo Mies taida ymmärtää, että olen jo useamman vuoden odotellut häntä.

 Että en minä ole kykenemätön kompromissiin, vaan olen jo tullut useammalla vuodella vastaan.

Että en yksinkertaisesti jaksa enään toista näin raskasta vuotta.

Että en jaksa lähteä tarkempiin ja raskaampiin tutkimuksiin tietäen, että tuloksien laadusta huolimatta yritys ei ala ainakaan vuoteen ellei ilmene jotain todella painavaa syytä aloittaa heti.

Että kaikesta huolimatta haluaisin pystyä odottamaan siihen saakka kunnes olemme molemmat valmiita.
Mutta en pysty enään.





Tänään sattui, kun kolmekymppinen isä haki reilun vuosikkaan poikansa hoidosta.
Jatkoin tiskaamista ja pidättelin kyyneliä.

Seuraava askel

On tässä mietityttänyt kovasti, että mitähän se lääkärisetä tuumaa, antaako pelkkiä teroluteja vai saiskohan sitä clomifenitkin ovulaation käynnistämiseksi.

Tänään sitten kysäisin Mieheltä, että mitäs sitten jos se haluaa mulle clomit lykätä? Ne kun on niin julmetun kalliita nappeja, etten todellakaan halua niihin rahojani kätyttää ellei sitten sitä aikaansaatua ovulaatiota hyödynnetä.
Herran vastaus oli että "ei hyödynnetä, kiitos. Ja eihän se 60e per satsi tunnu missään." (Meinaskohan tuo sitten omasta pussistaan ne kustantaa, mun tuloissani kyllä kirpasee aika ilkeästi kuusi hukkaan heitettyä kymppiä!)

Mitä helvettiä?!
Nyt voisi kirota suuremminkin!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Aikuinen nainen

Isäukon kehotuksesta pistin mammalle (meillä isä ja äiti ovat mamma ja pappa, tähän on kuulemma joku syykin jota en kyllä itse muista) listaa joululahjatoiveistani.
Ja kuulkaas, tuli niin aikuinen olo, että!

Toiveissa tänä vuonna on:
  • kamera (vanha on jo vanha, eikä toimi kunnolla). Käsityöblogikaan ei oikein saa tuulta siipiensä alle, kun ei ole välinettä jolla saisi julkaistavan laatuisia kuvia...
  • lampaantalja. Mahdollisimman suuri ja pitkäkarvainen. Ja tietysti luonnonvalkoinen. (Kyllä, tässä ajattelen [toivottavasti] tulevia lapsia!)
  • Ikean Storsele-rottinkituoli. Mustana. (käsi)Työpöytäni ääreen. Mustana. Ja se lampaantalja tähän päälle, kiitos.
  • ja koska jokaiseen jouluun kuuluu vähintään yksi uusi kirja, on toiveissa myös John Irvingin uutukainen Vapauttakaa karhut!
Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan toiveissani ei ole uutta Pokémon.-peliä, elokuvia, vaatteita  tai muuta "pientä", vaan lista voisi olla vaikka kenen hyvänsä itsenäisen, elämässään vakiintuneen aikuisen!

Ehkä voin sittenkin joskus tulla aikuiseksi.





Kuva täältä





P.S. Vinkkasin Miehelle kuukausina menneinä, että Sobean Yoga-housut olisivat enemmän kuin mieleinen joululahja. Reaktio oli sen sorttinen, että näin paremmaksi luottaa itseeni näiden namujen suhteen. Ja nyt ne ovat matkalla luokseni, sekä housut että huppari.
Mustina, luonnollisesti.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kysymysmerkki

Viimeisten parin viikon aikana olen useaan otteeseen saanut itseni kiinni turhan synkäksi käyvästä jossittelusta.
Mutta minkäs sille mahtaa, kun maailmaan mahtuu kaikkea vähemmän mukavaa mietittävää?
Kuva täältä


Pääsenkö koskaan opiskelemaan haluamalleni alalle? Tai saanko koskaan tyydyttävää ja mielekästä vakituista työpaikkaa?

Koska Mieskin haluaisi aloittaa lasten yrittämisen?

Koska se oikein kosii? (juujuu, onhan meillä siviilisädyn vaihtoajankohta sovittuna, mutta kun se sanoo haluavansa vielä "kosia oikeesti")

Oppiiko se koskaan, ettei mua voi pompotella? (Jokaista yrtiystä seuraa desibelien nousu ja tunnelman kiristyminen. Se on niiiin ainut lapsi...)

Miksi Mies on niin väsynyt? Karkeasti arvioiden 80% vapaa-ajasta kuluu nukkuen. Tänäänkin tyyppi on ollut kotona noin 7 tuntia mistä vain reilun tunnin verran tajuissaan...
Taannoin totesi itku kurkussa ettei jaksa vielä lapsia, muttei suostu pyynnöistäni huolimatta käymään lääkärillä. Mies, joka hoiti viisaudenhampaansakin gerberillä.


Olen vältellyt odotus- ja äitiysblogeja.

Tunteet ovat jokseenkin pinnassa, kun tätä kirjoittaessakin rupeavat silmät kostumaan...

torstai 29. marraskuuta 2012

Kaksi pientä elefanttia marssi näin

No okei, marssin yksin varaamaan aikaa, Mies tutkaili mieluummin Koskikeskuksen urheiluvälinetarjontaa...

Taktinen palaveri tasan kahden viikon päästä, torstaina 13. joulukuuta 2012!
Kutkuttavan jännää.
Tiedän jo etukäteen pettyväni kamalan kovin, ellei lääkäriaika johda saman tien toteutettaviin toimenpiteisiin, kuten terolut-reseptiin.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Odotus, se on ohi!

Siemennesteanalyysin tulokset saapuivat tänään, (vastahan tänään onkin viimeinen päivä luvatusta neljän viikon odotusajasta...) ja mitä ilmeisimmin kaikkin on sillä saralla vallan mainiosti! Uimareiden määrä on huima viitearvoihin nähden, ja liikkuvia yksilöitä on siunaantunut matkaan kiitettävä määrä.

Huomenna siis heti aamusta luuri käteen ja lääkäriaikaa varaamaan, jotta saadaan sotasuunnitelma laadittua!

Voi, kunpa pääsisin lekurille ennen blogitapaamista!


kuva täältä

lauantai 24. marraskuuta 2012

Sekametelisoppa

No ei tullut kp 1:stä, ei. Sitä parin päivän takaista tuhrua ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa kuukautisvuodoksi.
Herää kysymys: mitä ihmettä nyt taas tapahtuu?!
Onneksi viikonloppuun mahtuu niin paljon mukavaa, ettei kerkiä ainakaan koko aikaa murehtimaan kroppansa toimimattomuutta!
Isälläni on ollut tapana ruokkia lukioaikaisia ystäviäni noin kerran vuodessa, ja perjantaina oli taas se päivä. Vaikka vain yksi ystävä kerkisi paikalle, oli ilta tooosi mukava. Savukuhaa Näsijärvestä (ja omasta savustuspöntöstä) ja peruntoita Tammelantorilta. Mums!
Tänään aamukahvittelimme Miehen kanssa lapsuudenkodissani. Normaalisti emme viikonloppuisin pääse liikkeelle ennen iltapäivää, mutta koska lapsuudenkodin naapureiden irtaimisto oli tänä viikonloppuna myynnissä ja paikalla syytä olla ajoissa, oli kunnollinen houkutin nousta ajoissa ylös sängystä.



Ja oli kyllä sen arvoista! Parilla hassulla kympillä mukaan tarttuin ihanaakin ihanampi kärpässienijakkari 60-luvulta (jollaista äitini on lapsena kadehtinut ystäviltään), Kupittaan Savea, Riihimäen Lasin Amuletti ynnä muuta sekalaista. Ja mikä loistava tilaisuus kaltaiselleni uteliaalle aatulle! Pakkohan sitä on olla paikalla keväälläkin, kun loput irtaimesta myydään pois!

Amuletti.
Kuva täältä

Huomenna ohjelmassa on asuntonäyttö. Siitä ehkäpä lisää myöhemmin, saa nähdä miltä näyttää!

Pitäisiköhän tälle tehdä sammalmätäsmatto ja kantopöytä kavereiksi?

torstai 22. marraskuuta 2012

Kp ?

Punaista vuotoa!
Niukkaa, mutta kuitenkin.
Onkohan tämä kp 156 kääntymässä kp 1:ksi?

maanantai 19. marraskuuta 2012

Into

Viimeisten kuukausien (6kk!) aikana minusta on kuoritunut paitsi innokas blogien lukija, myös kirjoittaja! Vaikka olen pienen ikäni nauttinut kirjoittamisesta (tosin proosa ja lyriikka tippuivat ohjelmistosta heti kun pääsin peruskoulusta, enkä niiden kirjoittamisesta ole koskaan pitänyt), en koskaan aikaisemmin kuvitellutkaan kirjoittavani mitään täysin vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestani!

Paitsi kirjoittamisen ilon, on blogin pitäminen tuonut elämääni myös aivan uudenlaista vertaistukea. Vertaistukea, joka tähänastisen elämäni vaikeimman (kyllä, masennusta ja paniikkihäiriötäkin vaikeamman) ja tärkeimman asian käsittelemisessä ja läpikäynnissä on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Huomaan alkaneeni mieltämään itseni ("itseni", en "meitä") lapsettomaksi, vaikkei mikään olekaan vielä varmaa.

Lähiviikoina vertaistuki on muuttumassa digitaalisesta analogiseen, kun lapsettomuuden yhdistämät bloggaajat kohtaavat kasvotusten Napin ideoimassa blogitapaamisessa. Päivämäärä ja paikka on sovittu, ohjelmaakin on.
Tänään aamulla kuikuilin tapaamispaikkaamme bussin ikkunasta.
Jännittä.
Innostuttaa.
Hykerryttää.

Kehräisin, jos osaisin.



(Myös simppatulosten pitäisi saapua lähiviikkoina!)





p.s. Olen myös innokas käsityöimmeinen, ja näistäkin hommista on tulossa blogi.
STAY TUNED!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Aikainen joulu ja paluu lapsuuteen

Eilen koristelin joulukuusen.
Olkoonkin, että se on vain 35cm korkea taimi, ruukussa lipaston päällä, se on silti joulukuusi. Tänä vuonna aion nauttia joulusta mahdollisimman pitkään.
Jouluna saa rentoutua. Istua sohvan nurkassa lukemassa ja neulomassa. Tai vain istua.

Jouluun kuuluu ehdottomasti myös paluu lapsenomaiseen välittömyyteen; siihen että nauttii täysin sydämin vaikkei sitä pidettäisikään aikuiselle ihmiselle sopivana.

Joten laitan television päälle ja katson Pokémon 12-elokuvan.
Ehkä pelaan Pokémonia sen jälkeen.




Kuva täältä

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Joko?

Paha olo.
Selkää särkee.
Turvottaa.



Olisiko tämä nyt taas sitä?
Kummasti sitä kerkiää puolessa vuodessa unohtamaan tyypilliset oireensa...

lauantai 10. marraskuuta 2012

Kyyneleet

Viime viikkojen pimeä ja märkä, yleisesti ottaen surkea keli on vetänyt mielen matalaksi. Tosin voihan syy olla myös sairastelussa tai vaikka siinä kilpirauhasessa.
Päivät ovat puuroutuneet kaikki toistensa kaltaisiksi, eikä mielialassakaan ole kehumista.

Tänään olo on kuitenkin ollut erilainen. Ei pelkästään tylsistynyt ja saamaton, vaan myös syvästi murheellinen. Tänään lapsenkaipuu ja äitiytymättömyys (?) tuntuvat erityisen syvällä.

Huomasin näiden tunteiden käsittelytapani muuttuneen; enään en anna ajatusten ja pelkojen patoutua päivän mittaan ja sitten itke koko yötä niin ettei meistä kumpikaan voi nukkua. Ainakaan toivottavasti.
Sen sijaan annan kyynelteni valua rauhallisesti päivän aikana, ja kerron Miehelle mikä painaa.


kuva täältä



Ehkä se auttaa

perjantai 9. marraskuuta 2012

Alkoholinkäytöstä

Myöhään eilisiltana TV5 näytti brittiläisen dokumentin Raskaana humalassa (Pissed and pregnant). Olisi pitänyt jättää katsomatta...

Dokumentin mukaan jopa 61% raskaana olevista brittiäideistä juo raskauden aikana alkoholia ja jopa 30% ei vähennä eikä lopeta alkoholin juomista raskaaksi tultuaan.
WHO:n arvion mukaan Isossa-Britanniassa syntyy vuosittain noin 7000 FAS-lasta (Fetal Alcoholic Syndrome)! Vertailun vuoksi kerrottakoon, että TAYS:ssa syntyy vuosittain 8000 lasta.

Toinen hälyttävä dokumentissa haastatelluista naisita tekemäni huomio oli se, miten moni sai tietää/huomasi olevansa raskaana vasta neljännellä kuulla tai sen jälkeen. Miten voi olla niin pitkään huomaamatta?! Eikö oma (tai muiden) järki sano mitään, ennenkuin raskaus alkaa jo näkyä?


Eivätkä viranomaiset uskalla puuttua peliin edes sen vertaa että valistaisivat alkoholinkäytön vaaroista, koska "paasaamisesta äidille syntyvä stressi voi olla sikiölle alkoholia haitallisempaa"!



Voi luoja...

torstai 8. marraskuuta 2012

Pitkä yritys?

Hiukan jäi kaivelemaan, kun Ensimmäisen äiti, ksysyttyäni kauanko lasta yritettiin, vastasi "aika kauan, neljä kuukautta. Aloin jo pelkäämään, että minussa on jotain vikaa".

Okei, okei, aika on suhteellinen käsite, yhdelle neljä kuukautta on pitkä ja toiselle lyhyt aika. Jopa yhdelle ihmiselle yksi neljän kuukauden jakso saattaa tuntua pidemmältä kuin joku toinen vastaava.

Mutta silti...

Vaikka uskon kyllä, että jo ne neljään kuukauteen mahtuvat kp1:t ovat olleet tuomansa pettymyksen kanssa kamalia, en voi olla ajattelematta, ettei ystäväni vielä tiedä oikeasta kaipuusta ja lapsettomuuden pelosta mitään.

Tiedän, tiedän, tunteeni eivät ole poliittisesti korrekteja.
Mutta minkäs sille mahtaa.

(Mutta onneksi minulla on kyseinen ystävä; hän on toistaiseksi ainut ystäväni jonka tiedän läpikäyneen samoja tunteita ja ajatuksia kuin minäkin, ainut kenen kanssa voin täysin mukavasti keskustella vauvakuumeesta, raskaudesta, synnytyksestä ja vauvoista. Ainut, jolle ei tarvitse erikseen selittää mitä kukin sana tai käsite tarkoittaa)

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kauanko vielä?

Kauanko vielä, ennenkuin olen työkunnossa?
Simpskutin tauti vaan jatkuu, muuttaa hiukan muotoaan päivien kuluessa; viime ja toissaviikolla vallalla ollut virusperäinen flunssa on vaihtunut bakteeriperäiseen nielurisatulehdukseen...


Ikävintä tässä on se, että vaikka en olekaan enään vallan vuoteenomana, on niin heikko ja väsyn niin pienestä, ettei vielä puhettakaan siitä että jaksaisin kokonaista työpäivää. Varsinkaan kun työ lasten kanssa on niin fyysisesti aktiivista.

Kaikkein eniten rassaa kuitenkin se, että poden huonoa omaatuntoa siitä, että olen sairaslomalla ilman että makaan kuumehoureisena sängynpohjassa.

Liiallinen vastuuntunto ja turha syyllisyydentunto: temperamenttiominaisuus vai suomalainen kansanpiirre?

tiistai 6. marraskuuta 2012

Jäätävää menoa

Edelliseen postaukseen liittyen:


Tämä viihdemaailman helmi olisi saattanut jäädä löytämättä, ellei Briteissä olisi Walesin oleiluni aikana pyörinyt töllössä mahtava sarja nimeltään Dancing on Ice, mikä oli käytännössä Tanssii tähtien kanssa jäällä. Aivan mahtava!


Merkkipäivä

Ohoh, miten sitä ollaankin jo marraskuulla?
Marraskuu tarkoittaa jouluun valmistautumista (nyt saan häpeilemättä laittaa ensimmäiset joulukoristeet esille) ja tammikuun puoleenväliin kestävää syntymäpäivä ja pyhä-sumaa.

Juhlakausi siis alkakoon: tänään on se päivä, kun (vain muistoissani ja mielessäni) pienenpieni pikkuveljeni täyttää 22 vuotta!

Ehtoosta pitäisi siis suunnata kohti lapsuudenkotia kainalossa eilen saapunut syntymäpäivälahja. Siis siinä tapauksessa, että oloni ei tästä yhtään pahene; eilisehtoona istuin autossa itku ja oksu kurkussa kun 10 minuutin kotimatka tuntui aivan ylitsepääsemättömältä koettelemukselta...

Hmm, mitäköhän itse sain aikaiseksi sinä vuonna, kun täytin 22? Vastahan tuosta on kaksi vuotta aikaa, muttei näin äkkiseltään tule mieleen mitään...
Vuonna 2011 minä:
  • painiskelin opinnäytetyön kanssa
  • luokkaretkeilin Bremenissä ja maistoin maailman ainoaa hyvän makuista olutta
  • läksin työssäoppimaan Walesiin
  • valmituin ammattiin ja samantien kortistoon
  • lauloin kurkkuni kipeäksi Olympiastadionilla Bon Jovin keralla
  • lomailin Lontoossa Primarkilta löytyneet vauvojen tennarit nostivat vauvakuumeen täysin uudelle tasolle
  • tein myös paljon kaikkea muuta, lähinnä sellaista pientä näpertelyä

 Sankari saa odotaa toivomiaan villasukkia vielä joitakin päiviä, nyt ei jaksa edes kutoa...

edit klo 19:25 :
Juu-u, ei ole tästä akasta edes kakkua syömään, pelkää puhelimen kädessä pitäminen käy voimille ja joku potentiaalisesti tuloillaan olevan kiinteän röyhyn kestävä muovipussi on pidettävä jatkuvasti hollilla. Hauskaa...
 

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Kärsivällisyys

Kärsivällisyys käy kyllä vähiin tän flunssan kanssa! Kaksi viikkoa sitten alkoi työt, ja olen ollut jo sairaslomalla 5 päivää, ja pahasti näyttää siltä että huomenissa pitää taas mennä työmaan sijaan terveysasemalle.
Nukkumisesta ei tule mitään, kun iltaisin ja öisin vaivaa suorastaan repivä ärsytysyskä, johon ei auta yskänlääkkeet eikä imeskelytabletit. Vain tyynymäärän tuplaaminen, eli pään ja rintakehän muuta kroppaa ylemmäs tukeminen, tuo öihin jonkinlaista rauhallisuutta (siis vähentää herättävää köhimään heräämiset yhteen per puolitoista tuntia) mutta tuo muassaan niskan ja hartioiden entistäkin kivistävämmän jäykkyyden.
Eli unet jäävät vähiin ja laatukin kärsii.
Päivällä pelistä katsoo huonovointinen nukkuneen rukous.


Kärsivällisyyttä koetellaan muutenkin. Olin jostain saanut sen käsityksen, että siemennestetutkimuksen tulokset saisi parissa viikossa, mutta klinikalla olikin kuulemma sanottu, että menee kolme viikkoa laskun saapumisesta.
No, lasku näkyy kolahtaneen postiluukusta jo tämän viikon aikana. Tuloksia sopii siis odottaa saapuviksi kuun loppupuolella. Siis hiukan Miehen 27-vuotispäivän jälkeen.
Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä ja mieli virkeänä!

Helpommin sanottu kuin tehty...

torstai 1. marraskuuta 2012

Tänään

Tänään meillä kävi kyläilemässä se Ensimmäinen.
Valloittava pieni neito, ei kyllä helpota ollenkaan tätä vauvakuumetta. Lapsen kanssa oli ihanan helppo olla, ei ollenkaan väkinäistä eikä epävarmaa.
Ja sydäntä lämmitti, kun ystäväni tituleerasi minut Aihio-tädiksi (tietysti oikealla etunimelläni) <3
Ja mikä parasta, pääsen taas huomenna viettämään aikaa työpäivän jälkeen näiden ihastuttavien ihmisten kanssa!


-----




Tänään kävin myös erikoisen keskustelun 3-vuotiaan pojan kanssa ulkovaatteita pukiessa:

Poika: Sulla on tissit
Aihio: Niin on. Keskitypä nyt pukemiseen.
P: Onko sulla vauva kotona?
A: Ei oo.
P: Onko sulla vauva mahassa?
A: Ei oo.
Poika on ihmeissään
A: Mulla on muutenvaan isot tissit.

Kyllä huomaa, että pojalla on puolivuotias pikkuveikka kotona.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Puheesta ja sen puutteesta

Blogi on tarjonnut oivan kanavan omien tuntojen ja ajatusten purkamiselle, erityisesti vauvakuumeeseen liittyen.
Mutta eihän se voi täysin korvata kasvotusten sen toisen asianomaisen henkilön kanssa keskustelemista. Kirjoittamisesta huolimatta huomaan miettiväni varsinkin ylihuomista siemennesteanayysiä: menneinä  viikkoina kysyin Mieheltä lähes päivittäin joko aika klinikalle on varattu, ja nyt kyselen yksityiskohtia näytteenantoajasta. "Tapaatko lääkärinkin, moneltako aika on, mitä ohjeita annettiin, koska saadaan tulokset", ym.
Ja vastaukseski saan useimmiten turhautuneen tuhahduksen ("Nainen!"). No mutta kun haluan tietää! 

Kaipaan tunnetta siitä, että olemme tässä veneessä yhdessä, kun nykytilanne on se, että minä käyn itsekseni lääkärisedällä ja Mies käy itsekseen klinikalla. Ota minut osalliseksi!

Mitäs jos?

Pikkuhiljaa toivon rinnalle on kasvanut pelko.
Pelko siitä, mitä tapahtuu jos sen plussan joskus saa pyydystettyä; olenko sittenkään valmis, onko Mies valmis, päättyykö raskaus ennen aikojaan, miten perheeni suhtautuu, menetänkö ystäväni?
Vahvimpana on kuitenkin pelko siitä, että menettäisin blogimaailman kautta saamani vertaistuen. Monet blogisiskot kun ovat kanssani enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa, odotuksen odotuksessa ja monet läpikäyvät lapsettomuushoitoja. Pelkään, että jos jonain kauniina päivänä näenkin luiskassa kaksi viivaa yhden sijaan ja huomaan vatsani pyöristyvän muusta syystä kuin hyvästä ruokahalusta menetän yhteyden vielä plussaamattomiin lapsettomuuden ja pitkän yrityksen kanssa kamppaileviin virtuaalilukijoihin ja -tukijoihin.

Pelkään omaa reaktiotani blogimaailman plussauutisia.

Pelkään jääväni yksin.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kovemmat tropit

Flunssa pitää tätä tarhantätiä kovasti otteessaan, muuttaa muotoaan muttei hellitä.

Lapsuuteni lemppariponi, Histamiini.
Kuva täältä



Kova kurkkukipu on vaihtunut ikävämpään limaisuuteen ja jatkuvaan väsymykseen, joten hain tänään lisää sairaslomaa.
Omalääkärin ajat olivat kaikki menneet, kun soitin omahoitajalleni 20 minuuttia aamun puhelinajan alkamisen jälkeen. Pääsin siis taas näkemään sitä mukavaa lääkärisetää.

Antihistamiinireseptiä kirjoitellessaan lääkäri kysyi "Ethän ole raskaana?"

"En ole."

Tuntui pahalta.

Eihän se sitä kettuuttaan kysynyt, vaan varmistaakseen lääkkeen sopivuuden.

Mutta silti, tuntui pahalta...

lauantai 27. lokakuuta 2012

Olisihan se pitänyt arvata...

Flunssa. 

Kurkkukipu, nivel- ja lihassärky, väsymys, ruokahaluttomuus.
Kaikki edellämainitut ovat olleet horjumattomina kumppaneinani viime päivien ajan.
Kurkkukipu vaivasi jo keskiviikkoaamuna ja iltaan mennessä olotila olikin jo niin rapsakka että torstai alkoi terkkarikäynnillä.

Olen siis pötkötellyt sairaslomalla torstain ja perjantain. Tänään olo on jo huomattavan paljon parempi, toivottavasti maanantaina pääsisin taas töihin. Ja ihastelemaan ensilunta lähietäisyydeltä ikkunasta tiirailun sijaan.

Viivikin tietää, että kotona hengailijan vastustuskyky on heikossa hapessa.
Työttömänä olen aina ollut paljon vähemmän kipeänä kuin töissä tai opiskellessa



 Olisi pitänyt muistaa tai vähintäänkin arvata, että lasten kanssa pörrätessä räkätaudin saaminen on ennemmin sääntö kuin poikkeus...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Ensimmäinen tarhapäivä

Huh, miten se päivä kulukin nopeesti pienten kanssa puuhatessa!
Yhtäkkiä kello olikin jo kolme ja iltapäivän uloslähdön aika!

Ihania on kyllä kaikki hoidokit.
Vaippaikäiset vasta sanan kerraallaan puhuvat vielä vähän ujostelevat (syliin piti silti päästä, eläinkirjaa lukea, ja sain pukea ulkovaatteet päälle ja antaa kyytiä keinussa) ja isommat 3-5-vuotiaat kokeilevat rajojaan.

Niin, ja olen haluttua seuraa hiekkalaatikolla hiekkakakkujen ja -linnojen teossa.

Oih <3

perjantai 19. lokakuuta 2012

Klinikan vaihto

Ihan liian aikaisin iloitsin siitä, että Mies sai vihdoinkin varattua ajan siemennesteanalyysiä varten;
Ava-klinikan kun piti ottaa meihin yhteyttä piakkoin ajanvarauksen tekemisen jälkeen, mutta eipä ole kuulunut mitään näiden kuluneiden kahden viikon aikana. Joten päätettiin vaihtaa klinikkaa. Eli maanantaina soitellaan Ovumiaan. Se onkin muutenkin vähän kätevämpi vaihtoehto, koska tästä viikosta alkaen Ovumiaan saa myös ilta-aikoja. Ei tarvitse siis varailla aikaa ihan vallan työaikojen ehdoilla.

Vähän kyllä kummastuttaa tuo Avan hiljaisuus, onkohan muilla vastaavia kokemuksia? Ava on kuitenkin se klinikka, jota julkisen lääkärini suositteli...

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Viimeisiä viedään

Huomenna on edessä paluu kotiin.
Ei kyllä yhtään hotsittais palata kaupungin vilinään, mutta pakkohan se on.

Nämä muutaman kerran vuodessa vietettävät maaseutuviikot aina vain vahvistavat sitä toivetta ja halua päästä vielä joskus asumaan maalle, niin että lähin naapuri ei ole näköetäisyydellä! Mutta voi, Mies on niin perin kaupunkilainen. Eksyy, jos en lähde kaveriksi metsään lähipusikkoon.

Maanantaina alkaa uusi arki tarhantätinä. Jee ja hui!
 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

*kil-kil-kil*


Kudinpuikot kilisee joka ilta. Tekeillä on vauvannuttuja ja -sukkia, sekä keinutuolin matto. Ihme kyllä, kerrankin joku muu (=äiti) kuin meikäläinen tekee lastenvaatteita...

Lastenvaatteet menevät hyvään tarkoitukseen, tarvitseville lapsille.
Tekeillä on myös joulupaketteja Romanialaisiin lastenkoteihin.


Lisätietoa projekteista:
Nuttu
Joulunlapsi

Maalaiselämä

Hyvä kirja, mielenkiintoisia lehtiä, kissoja, koiria ja tuoretta kalaa.
 

Syksyn kirpeä ilma ja leivinuunin lämpö.

Onko maailmassa mitään parempaa? No joo, mutta ei vauvoja lasketa...

torstai 11. lokakuuta 2012

Herääminen

Miks se on niin vaikeeta?
Joka aamu tällä viikolla herätyskellopuhelin on ollut viritettynä soimaan seitsemän tienoilla, jotta kerkiäisin labraan ajoissa ja ennen aamun kamalinta mummoruuhkaa. Mutta ei, tänäänkin heräsin puhelimesta huolimatta vasta hiukan kymmenen jälkeen. Mikä sinänsä on ennätyksellisen aikaisin meikäläiseltä.


kuva täältä


Huomenna on pakko herätä, koska ehtoolla pakkaan kassini ja suuntaan vanhempieni kanssa kohti pohjois-Pirkanmaan autuasta hiljaisuutta.
Kissoja, koiria, marjastusta ja sienestystä, voiko syksyä paremmin viettää?
Ja niin, en todellakaan aio syödä niitä sieniä. Hyi. Mutta poimiminen on hauskaa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Eksyksissä...

...koska kieroni on kartoittamaton. Hah...

Kaikki mulle heti nyt:in Elsan inspiroimana ajattelin kirjoittaa siitä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia kolminumeroisissa luvuissa paukkuva kierto saa aikaan.

Kiertopäivä on tänään... hmmm... 115! Huhhui!


Vielä kahdeksankympin tienoilla pystyin laskemaan päässä kiertopäivän, mutta nyt se on jo ihan toivotonta.
Eikä asiaa ole niin tullut ajatelleeksikaan (poislukien viimeiset pari viikkoa), jotenkin sitä vaan on menettänyt uskon siihen, että kuukautiset enään alkaisivatkaan ilman jonkinasteista peliin puuttumista.
Ja koska lääkärikäyntiä ei ole tulossa ennenkuin saadaa Miehen loppukuusta olevan siemennesteanalyysin tulokset (ja allekirjoittaneen kilpparikontrolli, johon olen koittanut herätä ajoissa kahtena viimeaamuna siinä mahtavasti epäonnistuen), olen suunnannut energiani klinikkakäynnin odottamiseen. Vaikka en edes ole itse menossa sinne. Onko tää joku yleismiehinen juttu että puolisoa ei haluta mukaan simppanäytteenantoreissulle? Vai kuvittelenko vaan?
Eilinen Sinkkuelämää-jakso tuntui niin tutulta; Charlotte kertoi Treylle, että yksinkertaisin tapa aloittaa lapsettomuuden (kolmen yrityskuukauden jälkeen, lapsettomuus? srsly) on siemennesteen tutkiminen. Ja sehän ei herralle sopinut! Koska eihän se ole mies eikä mikään joka ei pysty lasta siittämään. Mikä siinä on, ettei voi tajuta ettei naisetkaan huvikseen niissä (huomattavan paljon siemennestenäytteen luovutusta ikävämmissä) tutkimuksissa ramppaa?



Ja voi ei, Sinkkuelämää siirtyy kokonaan Liville (typerät Bondit...), joka ei näy meillä!
Mitä mä nyt teen, kun ei oo Sinkkuelämää eikä Housee?!



maanantai 8. lokakuuta 2012

Kirjallinen nostalgiahehkutus

Olipa ihana lastenhoitotunti!
Aiheena kirjat, sadut ja lorut sekä leikit.
Luennoitsija oli listannut "parhaita" lastenkirjoja, sekä koti- että ulkomaisia, ja henkilökohtaiset suosikkini, aikaisemminkin mainitsemani Beatrix Potter ja Elsa Beskow olivat päässeet listalle. Unholaan vaipunut varhaisnuoruuteni suosikki Maija Karma oli kotimaisten kuvittajien listalla, ja mielikuvitukseni vei minut saman tien kesämökin saunakammariin lukemaan Selja-sarjaa, johon Karma teki kansikuvat.

Kotimaisista saduista ehdoton suosikkini on Topeliuksen Vattumato, ja kirjahyllystä löytyy tietysti Karman 80-luvulla kuvittama nidos


Luennoitsija oli myös tuonut omia suosikkejaan näytille ja kas kummaa, kalastus- ja eräilyintoilijan tyttären hyllystä löytyy ainakin yksi näistä esitellyistä suosikeista!
Beskow'n Pikku-Tommin kalaretki!





Pakko päästä lapsuudenkotiin kaivelemaan kirja-aarteita!

Laiskotus


Heräsin vajaa tunti sitten, eikä väsymys vaan taltu.
En tietenkään ihmistenajoissa herätessänikään ole parhaimmillani pariin tuntiin pystyasentoon kampeutumisesta, mutta nyt on jotenkin kokonaisvaltaisempi väsymys.
Ehkä syy on pikkutunneille venähtäneessä nukahtamisessa (pitäisi muistaa käyttää niitä nukahtamislääkkeitä) tai viime viikon loppupuoliskon vaivanneessa taudinpoikasessa.

Joka tapauksessa, en aio raahautua tänään 200 metrin päähän uimahalliin vesijumpalle. Lastenhoitokurssille sen sijaan suuntaan kyllä, mutta en mitenkään riemuissani.
Koska ”puuhapussin” kasaaminen saattoi jäädä viimetippaan, enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää miettineeni pussin sisältöä siltä kantilta miten kukin valitsemani esine tukee lapsen kehitystä.
Koska heitin pussiin kaikkea sekalaista lapsenkestävää romua ja parhaat palat ovat vain hämäystä. Ne viilettävät omalle paikalleen vauvatavaralaatikkoon heti illalla kotiuduttuani.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Toiveajattelua

Vihdostaviimein Mies varasi klinikka-ajan. 30.10.
Ei ihan sen lupaamansa elokuun aikana...

Olen eilisaamusta saakka voinut pahoin 24/7 ja muutekin olo on ollut todella voimaton reissusta kotiutumisen jälkeen (oli muuten virhe katsella wildboyz-dvditä huonovointisena, pojat esittelee vatsojensa sisältöä lähestulkoon joka jaksossa)
Näillä kertopäivillä en voi olla ajattelematta näitä raskausoireina, mutta tiedän sen olevan vain toiveajattelua.

Mutta tekisinkö silti vielä yhden raskaustestin (edellinen testaus kun meni sen verran reisille ettei tulokseen oikein voi luottaa)?

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Keltainen Lokakuu


Syksy on ihana;
se on viileä, se on rauhallinen, se on uuden työ- tai kouluvuoden alku, se on täynnä suunnitelmia ja toiveita.
Ja syksy on värikäs.
Kastanjankuorista tulee joulukoristeita


Syksyllä luonnosta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kerättävää, syötävää, askarreltavaa. 

Tänä vuonna syksy on keltainen. Ainakin minun syksyni on.

Keltaiset lehdet ja keltaisemmat kengät

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kliinistä



Aina kun näen tämän mainoksen, ajattelen sitä että voisin joskus luovuttaa munasoluja.
Vasta viime viikkoina olen havahtunut siihen mahdollisuuteen, että saatan itse tarvita luovutettuja sukusoluja.
Pian (ainakin toivottavasti) päästään eteenpäin omassa lapsiperheytymisessä: viikon päästä on ensimmäinen tyroksiininkorvaushoidon kontrolli, minkä jälkeen pitäisi mennä lääkäriin keskustelemaan jatkosta.
Ja siellä lääkärissä pitäisi olla mukana myös Miehen siemennesteanalyysin tulokset.
Kunhan se nyt pääsisi sinne klinikalle asti. Lupasi silloin jotakin viikkoja sitten käydä klinikalla ennen tuota mun kontrollilabraa, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ei se edes katsonut ajanvaraussivua.
Nyt sitten kun sai vihdostaviimein aikaiseksi katsoa, ei vapaita aikoja olekaan kahteen viikkoon, ja seuraaville viikoille varaamisen voi tehdä aikaisintaan keskiviikkona kun tietää loman jälkeen taas työaikataulunsa.