Seurantaultra nro.1; mutkia matkassa

Ei mene tämä kierto niin kuin Strömsössä. Kp9 seurantaultra, takana 5 päivää clomeja ja 2 päivää gonalia, tuloksena 4mm limakalvo sekä 1x11mm ja 3x8mm follikkelit (vrt. edellinen kierto pelkillä clomeilla kp10 4,5mm limakalvo ja follit 1x20mm ja 1x19mm). Lääkäri konsultoi kollegaansa, päättivät että jatkan gonalin pistelyä ja otetaan uusi ultra tiistaina.

Lääkäri toki kysyi, onko mitään kysyttävää, mutta enhän minä silloin mitään keksinyt kun olisi ollut tilaisuus kysellä. Nyt kysymysmerkkejä on useampi kappale;

Miksi clomit toimivat näin kovin eri tavalla kuin ensimmäisessä kierrossa?

Olin siinä käsityksessä, että clomikierrot ovat suht samankaltaisia kun annostus pysyy samana.

Millä todennäköisyydellä folleja kypsyy liikaa, ts. enemmän kuin kaksi kappaletta?

Toki tiedän, että folleja normaalistikin lähtee kasvamaan useampi kappale, mutta kaipaisin vähän selvempää johtofollikkelia. 3mm etumatka tuntuu kovin pieneltä.

Entä jos limakalvo ei reagoi gonaliin ja jää alle sen tavoitellun 7mm vähimmäismitan?

Onko tiistaina follien kannalta (mikäli nyt edes jatkavat kasvamista) jo myöhäistä koittaa tukea limistä enään millään uudella keinolla?

Mikä on suunnitelma seuraavaan kiertoon, jos ja kun tästä ei tule mitään?

Alun perin suunnitelma oli katsoa kaksi kiertoa clomeilla ja sitten siirtyä pistettäviin hormoneihin.

Kuumeinen googlaus alkakoon!

Lyö tyjhää

Tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa.

Clomien sivuoireita (kuumia aaltoja ja herkistynyt mieli) ja odottamista.
Odotan perjantaista ultraa ja rauhallista viikonloppua.

Työ tuntuu ahdistavalta, onneksi enään puolet jäljellä.

Uusi yritys

Kp1:hän se. Soitin polille varmistuakseni asiasta, mutta puhelimeen vastasikin joku sijaiselta vaikuttava hoitaja joka ei oikein ymmärtänyt asiaa. Sanoi että "päätä itse". No, päätin että eilinen on kp1., Oikea päätös, sillä vuoto on jatkunut tänään iiltapäivällä tuttuakin tutumpien kipujen saattelemana. Miksi sen kivun määrän pitää vaan lisääntyä menkkojen niukentuessa? En voi muuta kuin toivoa viime menkkoihin määrätyn ketoriinin pian auttavan, ei juurikaan huvittaisi mennä linja-autoon istumaan pariksi tunniksi näiden särkyjen kanssa.

Mieli kevyenä seuraavaan kiertoon. Yllätin itseni sillä, miten helposti pääsin yli pettymyksestä. Oletan, että tieto (liian) ohuesta limakalvosta ja sen myötä huvenneesta onnistumisen mahdollisuudesta tässä kierrossa esti odottamasta liikoja. Oikeastaan odotin juuri tätä. Vain lyhyeksi (10 pv) jäänyt luteaalivaihe on jäänyt kiusaamaan. Pitäisiköhän tuolle mahdollisesti tehdä jotain tässä kierrossa, avittaa keltarauhasta jotenkin? No, kysyn lääkäriltä sitten ensi perjantaina seurantaultrassa, joka tällä kertaa osuu kiertopäivälle 9, halutun kympin sijaan.

Suunnteilma on nyt se, että huomenna aloitan clomit (kp3-7) ja niiden jälkeen pistän kahtena päivänä (kp8-9) Gonal-F:ää, ja todennäköisesti hyvin pian gonalin jälkeen pistän Femarin. 

No, ainakin viikonlopusta tulee hauska. Oli menkat tai ei. Reilun tunnin päästä hyppään Onnibussiin ja matkaan Helsinkiin viettämään tyttöjenviikonloppua! Ohjelmassa ainakin Korkeasaari. Ja varmasti hyvää ruokaa ja parasta seuraa.

Näen punaista

Vessassa käydessä näkyy punaista. Ensin pieni tahra alushousuissa, sitten vaaleanpunaista paperilla.
Liian pientä ollakseen kp1 mutta mielestäni liian runsasta ollakseen mitään tuhruttelua. Pakko siis soittaa huomenna aamutuimaan polille jotta saan selvyyden sille pitääkö tämä nähdä kp1:nä eli aloittaa clomit lauantaina vai antaa olla vaan ja jatkaa testailua. Jotenkin ensimmäinen vaihtehto tuntuu paremmalta, loppu epätietoisuudelle.

Dpo 11 ja uskon loppuminen

Olen hätäpäissäni testannut muutaman negan. Vaikka hyvin tiedän  vieläkin olevan turhan aikaista. Mutta kun tuntuu niin varmalta! Ja silti tyylipuhtaita negoja, ei edes roskishaamuja. Ehkä olen vain  kuvitellut kaiken tai ylitulkinnut kroppaani.
Tänään on todella menkkamaista selkäsärkyä ja tunteet pinnassa (lue: itku herkässä) joten toivo vaihtuu epätoivoon. Toki raskauden mahdollisuus on edelleen olemassa, mutta se on niin pieni että koen parhaaksi henkisesti valmistauta särystä päätellen lähipäivinä alkaviin kuukautisiin ja seuraavaan kiertoon, kaikkine syötävine ja piikitettävine hormoneineen.
Taisin toivoa tältä ensimmäiseltä kierrolta enemmän kuin uskottelin itselleni. Onneksi voin lähes koko työpäivän istua yksin ullakolla.

Yllin kyllin testejä

Työpäivä meni taas pääasiallisesti lastenvaatteita lajitellen. Mahtui siihen hiukan vauvan vahtimistakin (lue: lepertelyä ja sylitelyä) ja lasten kanssa puistoilua.

Nälkä vaivaa ihan hulluna, eilisaamusta saakka melkein koko ajan on joko nälkä tai syöminen menossa. Töiden jälkeen oli ihan pakko mennä vetämään hamppari naamaan (en edes muista koska viimeksi olen syönyt pikaruokahampurilaisen) kun ei mukamas kestänyt kahtakymmentä minuuttia kotiin. Nyt taas ruoan äärellä.

Kotona odottikin paksu kuori Maarianhaminasta; sunnuntai-iltana tilatut testithän ne siinä! Kokonaista kaksikymmentä liuskatestiä ja yksi ClearBlue Digital. Nyt saan testailla niin paljon kuin sielu sietää! Ehkä jo huomisaamuna?

Dpo 8

Liekö silkkaa mielikuvituksen tuotetta, mutta huomaan itsessäni raskauden oireita vaikka kuinka ja paljon. Mielikuvituksen lisäksi nämähän voi pistää Pregnylin piikkiin, mutta en oikein usko. Tänään pitäisi kuitenkin olla viimeiinen päivä kun Pregnyl voi aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen, joten piikittelyn vuoksi kehossa olevan hcg:n määrän pitäisi olla jo hyvin alhainen.

Huomenna on siis ensimmäinen päivä kun voi tehdä raskaustestin ilman pelkoa väärästä positiivisesta. Väärän negatiivisen mahdollisuushan on edelleen olemassa ja olenkin viime päivinä muuttanut mieltäni huomisesta testaamisesta lukemattomia kertoja. Tänään tuntuu siltä, että testaan huomenna ensimmäisen kerran. Vaikka kahdesti, jos haluan, lisää testejä on kuitenkin postissa ja saapumassa huomenna. Oli huominen tulos mikä hyvänsä, testaan vielä ainakin perjantaina ja sunnuntaina kun on dpo 14 eli virallinen testipäivä. 

Vaikka kuinka yritän hillitä itseni, huomaan vähän väliä mielikuvituksen laukkaavan jo varhaisultrassa ja vauvamahanmentävissä neuleissa joita voisi tehdä talvea ja kevättä varten. Asiaa ei yhtään helpota se, että vietin tänäänkin suurimman osan työpävästä lajitellen lastenvaatteita.

Dpo 4 ja huono olo

Epämääräisistä vatsakivuista ja pahan olon aalloista on kärsitty jo vaikka kuinka monta päivää, mutta tänään olo äityi niin huonoksi, että töistä oli lähdettävä parin tunnin jälkeen pois. Hyvä päätös, en olisi todellakaan jaksanut olla iltaseiskaan asti! Sain sairaanhoitajalta päivän saikkua ja kehoituksen varata aamulla aika lääkärille jos huono olo jatkuu. Taidan kuitenkin mennä töihin huomenna, päivä on vähän lyhyempi perjantaisin ja aamuvuoropäivät sujuvat suhteellisen nopeasti.

Vatsalihakille on tapahtunut jotain, maha on seistessä aivan kova ja pinkeä ja yskiessä tuntuu siltä että munasarjat tippuu paikaltaan. Toivottavasti edes vähän helpottaisi tämä turvotus, se on ollut yhtäjaksoista Primolut-kuurin alusta lähtien, eli jo neljä viikkoa! Pahentunut vain clomien ja kenties myös Pregnylin myötävaikutuksella.

Vielä 6 päivää ja sitten voi testata ilman suurta pelkoa väärästä positiivisesta. Virallinen testipäivä on kuitenkin vasta ensi viikon sunnuntaina, mutta taidan silti viikonloppusuunnitelmien vuoksi tehdä testin jo perjantaina. Jos nyt ei tärppää niin ensi kiertoon on kyllä pakko ostaa listää raskaustestejä.

Dpo 1

Vatsa on sekaisin, huono olokin on vaivannut lähes koko päivän. Bussimatka töistä kotiin oli aika tuskaisa, kun maha mörisi ja teki kipeää, tiukalle meni että selvisin kotiin kunnialla. Väsyttääkin armottomasti, koko kroppa tuntuu uupuneelta. Johtuuko kaikki tämä hormoneista vai jännityksestä, sen kun tietäisi.

Vaikka kuinka koitan olla ajattelematta raskautumisen mahdollisuutta, huomaan tasaisin väliajoin pohtivani tapahtuuko tuolla vararenkaan alla mitään. Ja miten ihmeessä jaksan odottaa vielä melkein kaksi viikkoa testin tekemiseen?

Dpo 0

Menkkakivut on olleet tuttuja jo yli vuosikymmenen verran ja tänään olen tehnyt tuttavuutta ovulaatiokipujen kanssa.

Aamulla juili oikealla puolella ja iltapäivällä salilta kotiin käppäillessäni iski vasemmalle sellainen vihlonta, että piti kumartua kaksin kerroin jotta kotimatkan jatkamisesta tulisi yhtään mitään. Onneksi se meni muutamassa minuutissa ohi, eikä uusintaa ole odotettavissa.

Nyt sitten kärvistellään pari viikkoa, kun odotellaan testipäivää saapuvaksi.

Clomien aikainen hikoilu vaikutti yöuniin sen verran roimasti että vieläkin väsyttää hirmusti.

Seurantaultra

En ole saanut noin vuorokauteen ajateltua muuta kuin seurantaultraa. Yöllä näin unta, jossa ovulaatio tuli ja meni ja kp1 yllätti ultrapäivän aamuna. Töissä vahtasin koko päivän kelloa, koska pitää/saa lähtee kävelemään polille, kerkiänköhän vielä kasteleen kukat tjms.

Polille kävellessäni satoi vettä. Mitä muutakaan voi tapahtua sellaisena päivänä kun tennarin pohja lähtee irti?
Polilla käytiin heti asiaan; pöksyt pois ja pöydälle. Pelkäsin kovasti lääkärin toteavan ovulaation menneen jo, tai että follikkeleja on liikaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun vasemmasta munasarjasta löytyi valmis 20mm follikkeli! Oikeastakin munikesta löytyi folli, melkein valmis 19-millinen. Sain käskyn pistää Pregnyl tänä-iltana ja kävinkin harjoittelemassa ampullien avaamista ja ruiskun käyttöä hoitajan kanssa.
Suuniteltiin jo seuraavaa kiertoa, toki toivoen ettei suunnitelmaa tarvitse toteuttaa. Koska kohdun limakalvo näkyi ultrassa olevan hieman ohentunut, otetaan seuraavaan kiertoon mukaan Gonal-F -pistokset kiertopäiville 8 ja 9 ja ultra kp10.
Olin vielä maanantaina aika varma siitä, etten halua käyttää tätä kiertoa hyväksi jos folleja kypsyykin useampi kuin 1, koska en missään tapauksessa halua kahta lasta kerralla. Ei sillä että kaksosissa sinänsä olisi mitään vikaan, tiedän vaan etten jaksaisi kahta kerralla. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, ja haluan käyttää kaikki mahdollisuudet. Voihan se toinen munasolu jäädä hedelmoitymättä, alkio lopettaa jakautumisen, tjms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Molemmille.

Palasin polilta vielä puoleksi tunniksi töihin. En malttanut olla hypistelemättä polilta saatuja neuloja, ruiskuja ja särmäjäte-laatikkoa reppuni suojissa. Olivat niin harmoninen väriyhdistelmä, vaalean vihreät neulat, oranssit neulat, keltainen laatikko ja keltainen Kånken.

Clomihommia

Ensimmäinen clomikuuri on syöty loppuun jo maanantaina ja huomenna on seurantaultra. Vielä nappeja napsittaessa ei ollut kummoisempia sivuvaikutuksia, jonkin verran yöhikoilua. Tällä viikolla kuumat aallot iskivät päälle oikein voimalla, ja vettä on kulunut kiitettävästi kun työpäivän aikana juominen on ainoa mahdollinen tapa viilentää oloa. Niin että sano siinä sitten onko vessassa ravaaminen tulosta pelkästä runsaasta juomisesta vai onko osansa asiassa myös pakkauselosteen sivuvaikutuksissa mainitulla tihentyneellä virtsaamisen tarpeella. Turvoksissa olen myös, niin että sormien ja pohkeiden ihossa tuntuu kiristystä enkä tahdo saada töissä kertakäyttöhanskoja käsiin.
Sormet, varpaat ja kaikki mahdolliset ulokkeet ristissä toivotaan, että tämä yksi clomikierto riittäisi. Ei silti unohdeta varautua negaan.

Ai niin, ovistesteistä vielä!
Eilen aloitin testaamisen ja sain hyvin haalean viivan, ei vielä läheskään positiivinen. Oletin viivan olevan vahvempi tänään, mutta ei tullut viivaa ollenkaan! Olisikohan mahdollista että clomit on toimineet todella nopsaan ja oviulaatio onkin jo eilen ollut tuloillaan niin, että lh-huippu on kerinnyt menemään ohi aamuisin tehtyjen testien väissä?

Jänniä aikoja

Ensimmäisestä Clomifen-kuurista on jo neljä viidestä päivästä napsittuna, eikä sivuoireita ole vielä muita kuin eilinen yöhikoilu. Olen koko illan lukenut käyttökokemuksia clomeista, enkä oikein tiedä kumpaa pidän todennäköisempänä, ensimmäisellä kerralla tärppäämistä vai pistoksiin siirtymistä. Onhan siinä välissäkin toki vaihtoehtoja, plussa voi tulla myöhemmästäkin clomi-kierrosta mutten osaa edes ajatella sitä mahdollisuutta. Ymmärsin kuitenkin lääkärin puheista että 2-3 kertaa kokeillaan Clomifen+Pregnyl-yhdistelmää ja sitten siirrytään kokonaan pistoksiin.
Jännittää kovasti paljon, kihelmöi ihanasti!

Huominen blogitapaaminen nro2 jännittää myös, sekin vain positiivisesti. Odotan ilolla ja innolla iltapäivää <3

Tapahtumien keskipisteessä

Viimeiseen vuorokauteen on mahtunut draamaa ja tapahtumaa turhankin runsaasti.

Kaikki alkoi eilen illalla mitättömästä kysymyksestä joka johti kyynelten saattelemaan avautumiseen parisuhteesta ja lapsihaaveesta. No, long story short, yrittäminen alkaa nyt. -15kg tavoitteeseen on vielä matkaa vajaa neljä kiloa (kesäkuun alun jälkeen ei ole tapahtunut mitään, jämähdin), eikä laihduttaminen lopu tähän, mutta en jaksa enään odottaa.

Tämän päiväisellä polikäynnillä olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että yritys alkaa tästä kierrosta, koska sain käskyn aloittaa clomifenien syöminen jo tänään, kun sattuu sopivasti olemaan kp3. Ensi viikon perjantaina seurantaultraan. Lääkäri oli todella yllättynyt ja mielissään painonpudotuksestani, tasan kymmenen kiloa ensimmäisestä polikäynnistä noin viisi kuukautta sitten.

Sairaalasta töihin palattuani menikin päivä mönkään, ensimmäinen negatiivinen kokemus tässä työssä. Toivottavasti pystyn unohtamaan kyseisen episodin pian, mutta itseni tuntien murehdin sitä vielä kuukausikaupalla silti tietäen etten ole syypää yhtään mihinkään. Pakkoko sitä on ihmisen olla näin herkkänahkainen?

Silti, päälimmäisenä tunteena on kihelmöivä jännitys. En vaan vielä oikein usko tätä todeksi; meillä alkaa vauvan yrittäminen!