Karikkoisille vesille

Ruokavalio on tökkinyt todella pahasti tällä viikolla. Maanantai-iltana reenin jälkeen oli niin paha olo, etten voinut edes seisoa. Tiistaina en saanut alas muuta kuin kaksi (vai kolme, en muista enään) palaa Realia, eilenkin meni iltaan asti ennen kuin pystyin syömään lämpimän ruoan. Tänään en edes muistanut aamupalaa, ja lounaskin meni vähän myöhäiseksi.
Ja söin tänään jätskin (mutta hei, ainakin mahduin eilen h&m:llä L-kokoiseen mekkoon!).
Ajatus rahkasta ei enään ällötä, haenpa siis huomenna äidin pakastimesta muutaman pussin mansikoita. Ja sen öljyn.

Huomenna pitäisi aloittaa kymmenen päivän Primolut Nor -kuuri, ja se hermostuttaa kovasti. Olin viimeksi niin turvonnut ja kipeä ettei mistään tullut mitään, enkä ainakaan sillä kertaa saanut apua Miranaxista enkä Ketessestä. Pahoin pelkään, että primot ja uusi työ stressaavat niin kovin että houkutus turvautua karkkipussiin kasvaa liian suureksi.

Olen mielessäni tehnyt listaa siitä, mitä kaikkea haluan syödä kun dieetti on ohi. Ainakin raparperisima ja -piirakka ovat päässet listan kärkipäähän, samoin Aarrearkkupussi. Pitää kyllä tehdä joku säännästely-järjestely, etten vedä napaani niin täyteen herkkuja että kaikki työ menee hukkaan. 

Ruoanlaitto

Miten helvetissä voi olla mahdollista lähes kuuden yhteisen vuoden jälkeen, ettei Mies vieläkään osaa laittaa sellaista ruokaa josta pidän?!
Alkuvuosina kun pyysin miestä laittamaan ruokaa, sain poikkeuksetta eteeni uunissa käytettyä bulkkia (ranskanperunoita, kalapuikkoja, pakastepitsoja ym) oikean ruoan sijaan. Paistinpannu ja kattilat lähes huusivat käyttämättömyyttään.
Nyt, kun olen melkein saanut taottua Miehen kalloon etten pidä pakasteista ja eineksistä, saan eteeni hurjia, lähes syömäkelvottomia kokkauksia.
Siksi ruoanlaitosta vastaan minä. Ongelmaksi on nyt muodostunut se, mitä Mies ostaa kaupasta. Edelleen pakastepaskaa. Ja kun esitän toiveen vaikkapa jauhelihasta Miehen seuraavalle kauppareissulle (Mies vastaa ostoksista suurimman osan ajasta, koska tällä tilipussilla ei paljon ostostella kertakäyttöhyödykkeitä), saan vastaukseksi että "ensin syödään pakastin tyhjäksi". Mikä tarkoittaa sitä että Mies on kyllästynyt ostamiinsa kebablastuihin, seitifileisiin ja wokkivihanneksiin ja odottaa minun käyttävän ne loppuun. Älä unta näe! (Juuri viime viikolla heitettiin lähes koko pakastimen sisältö roskikseen, koska yäk.)
Tänään oli (ja on edelleen) kova nälkä. Pyysin Miestä hakemaan lähikaupasta kanaa. Sanoi ei, hän haluaa kokata tänään. Vastustelin aikani, tietäen kokemuksesta että tästä ei hyvää seuraa.
Kuuntelin pannun sihinää keittiöstä. Kysyin mitä on ruoaksi.
Wokkivihanneksia ja kikherneitä.
Siis pakasteita ja säilykkeitä! Voi v-i-t-t-u!
Unenpuute ja nälkä ketuttivat jo valmiiksi.
Tästä tuli riita molemminpuolinen mökötys, ja nälkä jäi...

Tule jo tilipäivä, haluan oikeaa ruokaa!