Alkuvuosina kun pyysin miestä laittamaan ruokaa, sain poikkeuksetta eteeni uunissa käytettyä bulkkia (ranskanperunoita, kalapuikkoja, pakastepitsoja ym) oikean ruoan sijaan. Paistinpannu ja kattilat lähes huusivat käyttämättömyyttään.
Nyt, kun olen melkein saanut taottua Miehen kalloon etten pidä pakasteista ja eineksistä, saan eteeni hurjia, lähes syömäkelvottomia kokkauksia.
Siksi ruoanlaitosta vastaan minä. Ongelmaksi on nyt muodostunut se, mitä Mies ostaa kaupasta. Edelleen pakastepaskaa. Ja kun esitän toiveen vaikkapa jauhelihasta Miehen seuraavalle kauppareissulle (Mies vastaa ostoksista suurimman osan ajasta, koska tällä tilipussilla ei paljon ostostella kertakäyttöhyödykkeitä), saan vastaukseksi että "ensin syödään pakastin tyhjäksi". Mikä tarkoittaa sitä että Mies on kyllästynyt ostamiinsa kebablastuihin, seitifileisiin ja wokkivihanneksiin ja odottaa minun käyttävän ne loppuun. Älä unta näe! (Juuri viime viikolla heitettiin lähes koko pakastimen sisältö roskikseen, koska yäk.)
Tänään oli (ja on edelleen) kova nälkä. Pyysin Miestä hakemaan lähikaupasta kanaa. Sanoi ei, hän haluaa kokata tänään. Vastustelin aikani, tietäen kokemuksesta että tästä ei hyvää seuraa.
Kuuntelin pannun sihinää keittiöstä. Kysyin mitä on ruoaksi.
Wokkivihanneksia ja kikherneitä.
Siis pakasteita ja säilykkeitä! Voi v-i-t-t-u!
Unenpuute ja nälkä ketuttivat jo valmiiksi.
Tästä tuli
Tule jo tilipäivä, haluan oikeaa ruokaa!
:D Meillä oli aluks vähän sama ongelma paitsi että mies teki aina kokkausvuorollaan riisiä ja kanaa. Jossain vaiheessa sitten pistin sen vaan tekemään muitakin ruokia. Löin vaan ohjeen kouraan että näin teet nakkikeiton. Aluks oli vähän sellasia erikoisen näköisiä ne ruuat, mutta kyllä mieskin niiden teon sitten oppi. Ja mikään ei oo ketuttavampaa kun nälkä yhdistettynä väsymykseen. Musta tulee kunnon hirviö siinä tilassa joten miehen on todellakin paras vain ottaa keittokirja kauniiseen käteen ja väsätä jotakin :D
VastaaPoista