Miksi sä itket?

Kuuntelin tänäänkin tapani mukaan radiota työmatkalla. (Oikeastaan molemmilla työmatkoilla.) Iltapäivisin radio on lähinnä täyden linja-auton melun vaimentamista hukuttamista varten, enkä silloin aktiivisesti kuuntele kuulokkeista soljuvaa ohjelmaa ja musiikkia.

Tänään jokin kuitenkin kiinnitti huomioni erittäin tehokkaasti; Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Tiedättehän, se ah-niin-herkkä slovari joka on omiaan yläaste-mentaliteetin angstailuun.

Biisissä kysytään pariinkin otteeseen "Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Nii-in, miksköhän?

Heräsipä sitä sitten ajatus: eikö "muu maailma" tule tänä poliittisen korrektiuden kulta-aikana uhranneeksi pienintäkään ajatusta tahattomasti lapsettomille ja heidän tunteilleen, vai onko minusta tullut yliherkkä ja ylianalysoiva kävelevä aikapommi? Pitkääkö kaikki ottaa vittuiluna?



Ja ei, en mennyt eilen vertaistukitapaamiseen. Sen sijaan söin ja nukuin 12 tunnin yöunet.