Karikkoisille vesille

Ruokavalio on tökkinyt todella pahasti tällä viikolla. Maanantai-iltana reenin jälkeen oli niin paha olo, etten voinut edes seisoa. Tiistaina en saanut alas muuta kuin kaksi (vai kolme, en muista enään) palaa Realia, eilenkin meni iltaan asti ennen kuin pystyin syömään lämpimän ruoan. Tänään en edes muistanut aamupalaa, ja lounaskin meni vähän myöhäiseksi.
Ja söin tänään jätskin (mutta hei, ainakin mahduin eilen h&m:llä L-kokoiseen mekkoon!).
Ajatus rahkasta ei enään ällötä, haenpa siis huomenna äidin pakastimesta muutaman pussin mansikoita. Ja sen öljyn.

Huomenna pitäisi aloittaa kymmenen päivän Primolut Nor -kuuri, ja se hermostuttaa kovasti. Olin viimeksi niin turvonnut ja kipeä ettei mistään tullut mitään, enkä ainakaan sillä kertaa saanut apua Miranaxista enkä Ketessestä. Pahoin pelkään, että primot ja uusi työ stressaavat niin kovin että houkutus turvautua karkkipussiin kasvaa liian suureksi.

Olen mielessäni tehnyt listaa siitä, mitä kaikkea haluan syödä kun dieetti on ohi. Ainakin raparperisima ja -piirakka ovat päässet listan kärkipäähän, samoin Aarrearkkupussi. Pitää kyllä tehdä joku säännästely-järjestely, etten vedä napaani niin täyteen herkkuja että kaikki työ menee hukkaan. 

Makea, makeampia, makein

Eilisestä postauksesta syntyneen lyhyenlännän makeutusaine-keskustelun inspiroimana ajattelin kirjoitella asiasta hiukan.
Itse en niin välitä siitä mikä makeutusaine on käytössä, käytän täysin ilman mitään säännönmukaisuutta niin aspartaamia, asesulfaami-k:ta, steviaa kuin sakariinia.

Erityisen paljon blogosfäärissä tunteita kuohuttaa aspartaami (mm. täällä).
European Food Safety Authorityn, EFSA:n alustava kannanotto aspartaamin terveysvaikutuksista perustuu kaikkeen relevanttiin julkaistuun ja julkaisemattomaan kirjallisuuteen, ja sen mukaan aspartaami on turvallista maksimimääriä noudatettaessa. Kun noudatetaan ADI-arvoa (max 40 mg/kehon painokilo/pv), voi 60-kiloa painava aikuinen juoda aspartaamilla makeutettuja virvoitusjuomia noin neljä litraa päivässä!
ADI-arvoa noudatettaessa aspartaami ei aiheuta:

•  syöpää
• raskauden aikana vaaraa äidille eikä sikiölle
• muuta oleellista riskiä terveydelle.

Tästä ainakin minä päättelen, että makeutusaineisiin pätee sama sääntö kuin lukemattoman moniin muihinkin asioihin: kohtuus kaikessa! Tiedetäänhän sekin, että esim. punaviinillä ja suklaalla on sydänterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia kun niitä nautitaan pieniä määriä päivässä, mutta suuret määrät vaikuttavat päinvastaisella tavalla.

kuva täältä

Myös Amerikkalaiset ovat tutkineet aihetta kattavasti. American Heart Association ja American Diabetes Association julkaisivat viime heinäkuussa kannanottonsa keinomakeuttajista, joka niin ikään perustui relevantin tutkimusmateriaalin systemaattisen läpikäyntiin.
Monasti kuultu väite keinomakeuttajia vastaan on se, että ne "huijaavat kehoa lihomaan lisää". Kannanotossa todetaa, että tutkimustieto aiheesta ei ole yksimielistä eikä yksiselitteistä, mutta 9:ssä tutkimuksessa 16:sta painonpudotus oli primäärinen tulos makeutusaiheiden käytöstä. Tutkimustulokset jättävät myös jokseenkin epäselväksi, johtuuko joissan tapauksissa esiintyvä lihominen makeutusaineen (lähinnä aspartaamin) ominaisuuksista vai siitä, että vapaata ruovaliota noudattavat koehenkilöt ovat järkeilleet, että "kun valitsin aikaisemmin NNS:llä (nonnutritive sweetener = makeutusaine) maukeutetun tuotteen, voin nyt valita runsaskalorisemman vaihtoehdon". Painohan väistämättä nousee, jos makeutusaineilla vältetyt kalorit myöhemmin "otetaan takaisin" syömällä jotain missä on enemmän kaloreita kuin makeutusainella "vältetty" määrä.

Sitähän ei voi kiistää, että stevia on luonnonmukaisempa vaihtoehto kuin muut yeisimmät makeutusaineet, mutta toistaiseksi sitä ei voi pitää sen terveellisempänä vaihtoehtona kuin muitakaan.
Lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa (mm. tässä) on löydetty näyttöä siitä, että stevialla saattaa olla lyhytkestoisia postiviivisia vaikutuksia 2-tyypin diabeetikkojen aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan ja insuliinitasapainoon, mutta pitkäkestoinen tutkimusdata puuttuu.

Loppukaneettina sanottakoon, että kukin taaplaa tyylillään, ja ennen kuin makeutusaineista saadaan jotain radikaalia, luotettavaa uutta tutkimustietoa jotain ainetta vastaan tai sen puolesta, minä jatkan sekakäyttäjänä.