Let the games begin!

Femaria on nyt napsittu kahtena aamuna, vielä kolme edessä. Tänään varasin seuranta-ultran ensi viikon torstaille ja töiden jälkeen pitäisi vielä hakea apteekista gonal-kynä.

Jännittää ja ahdistaa. Sekä hoidot että työ. Taidan pyytää ultrakäynnillä lähetteen psykalle, tämä ahdistus on niin tutun oloista, että arvelen olon menevän vain huonompaan päin ellen hanki apua.

Seurantaultra nro.1; mutkia matkassa

Ei mene tämä kierto niin kuin Strömsössä. Kp9 seurantaultra, takana 5 päivää clomeja ja 2 päivää gonalia, tuloksena 4mm limakalvo sekä 1x11mm ja 3x8mm follikkelit (vrt. edellinen kierto pelkillä clomeilla kp10 4,5mm limakalvo ja follit 1x20mm ja 1x19mm). Lääkäri konsultoi kollegaansa, päättivät että jatkan gonalin pistelyä ja otetaan uusi ultra tiistaina.

Lääkäri toki kysyi, onko mitään kysyttävää, mutta enhän minä silloin mitään keksinyt kun olisi ollut tilaisuus kysellä. Nyt kysymysmerkkejä on useampi kappale;

Miksi clomit toimivat näin kovin eri tavalla kuin ensimmäisessä kierrossa?

Olin siinä käsityksessä, että clomikierrot ovat suht samankaltaisia kun annostus pysyy samana.

Millä todennäköisyydellä folleja kypsyy liikaa, ts. enemmän kuin kaksi kappaletta?

Toki tiedän, että folleja normaalistikin lähtee kasvamaan useampi kappale, mutta kaipaisin vähän selvempää johtofollikkelia. 3mm etumatka tuntuu kovin pieneltä.

Entä jos limakalvo ei reagoi gonaliin ja jää alle sen tavoitellun 7mm vähimmäismitan?

Onko tiistaina follien kannalta (mikäli nyt edes jatkavat kasvamista) jo myöhäistä koittaa tukea limistä enään millään uudella keinolla?

Mikä on suunnitelma seuraavaan kiertoon, jos ja kun tästä ei tule mitään?

Alun perin suunnitelma oli katsoa kaksi kiertoa clomeilla ja sitten siirtyä pistettäviin hormoneihin.

Kuumeinen googlaus alkakoon!

Seurantaultra

En ole saanut noin vuorokauteen ajateltua muuta kuin seurantaultraa. Yöllä näin unta, jossa ovulaatio tuli ja meni ja kp1 yllätti ultrapäivän aamuna. Töissä vahtasin koko päivän kelloa, koska pitää/saa lähtee kävelemään polille, kerkiänköhän vielä kasteleen kukat tjms.

Polille kävellessäni satoi vettä. Mitä muutakaan voi tapahtua sellaisena päivänä kun tennarin pohja lähtee irti?
Polilla käytiin heti asiaan; pöksyt pois ja pöydälle. Pelkäsin kovasti lääkärin toteavan ovulaation menneen jo, tai että follikkeleja on liikaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun vasemmasta munasarjasta löytyi valmis 20mm follikkeli! Oikeastakin munikesta löytyi folli, melkein valmis 19-millinen. Sain käskyn pistää Pregnyl tänä-iltana ja kävinkin harjoittelemassa ampullien avaamista ja ruiskun käyttöä hoitajan kanssa.
Suuniteltiin jo seuraavaa kiertoa, toki toivoen ettei suunnitelmaa tarvitse toteuttaa. Koska kohdun limakalvo näkyi ultrassa olevan hieman ohentunut, otetaan seuraavaan kiertoon mukaan Gonal-F -pistokset kiertopäiville 8 ja 9 ja ultra kp10.
Olin vielä maanantaina aika varma siitä, etten halua käyttää tätä kiertoa hyväksi jos folleja kypsyykin useampi kuin 1, koska en missään tapauksessa halua kahta lasta kerralla. Ei sillä että kaksosissa sinänsä olisi mitään vikaan, tiedän vaan etten jaksaisi kahta kerralla. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, ja haluan käyttää kaikki mahdollisuudet. Voihan se toinen munasolu jäädä hedelmoitymättä, alkio lopettaa jakautumisen, tjms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Molemmille.

Palasin polilta vielä puoleksi tunniksi töihin. En malttanut olla hypistelemättä polilta saatuja neuloja, ruiskuja ja särmäjäte-laatikkoa reppuni suojissa. Olivat niin harmoninen väriyhdistelmä, vaalean vihreät neulat, oranssit neulat, keltainen laatikko ja keltainen Kånken.

Tapahtumien keskipisteessä

Viimeiseen vuorokauteen on mahtunut draamaa ja tapahtumaa turhankin runsaasti.

Kaikki alkoi eilen illalla mitättömästä kysymyksestä joka johti kyynelten saattelemaan avautumiseen parisuhteesta ja lapsihaaveesta. No, long story short, yrittäminen alkaa nyt. -15kg tavoitteeseen on vielä matkaa vajaa neljä kiloa (kesäkuun alun jälkeen ei ole tapahtunut mitään, jämähdin), eikä laihduttaminen lopu tähän, mutta en jaksa enään odottaa.

Tämän päiväisellä polikäynnillä olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että yritys alkaa tästä kierrosta, koska sain käskyn aloittaa clomifenien syöminen jo tänään, kun sattuu sopivasti olemaan kp3. Ensi viikon perjantaina seurantaultraan. Lääkäri oli todella yllättynyt ja mielissään painonpudotuksestani, tasan kymmenen kiloa ensimmäisestä polikäynnistä noin viisi kuukautta sitten.

Sairaalasta töihin palattuani menikin päivä mönkään, ensimmäinen negatiivinen kokemus tässä työssä. Toivottavasti pystyn unohtamaan kyseisen episodin pian, mutta itseni tuntien murehdin sitä vielä kuukausikaupalla silti tietäen etten ole syypää yhtään mihinkään. Pakkoko sitä on ihmisen olla näin herkkänahkainen?

Silti, päälimmäisenä tunteena on kihelmöivä jännitys. En vaan vielä oikein usko tätä todeksi; meillä alkaa vauvan yrittäminen!

Tarkistelua

Kävin tänään työhöntulotarkastuksessa. Puheltiin työterveyshoitajan kanssa siitä, minkälaista työ on, käykö se kropan tai psyyken päälle. Kartoitetiin myös tämänhetkistä terveydentilaani ja tottakai kerroin että "perussairautena" minulla on PCOS. Hetken hoitaja mietti mistä on kyse, uskalsi kuitenkin kysyä vahvistusta sille mitä muisteli kirjainyhdistelman tarkoittavan ja kysyi hetken kuluttua tiedänkö vaikuttaako se minulla raskaaksi tulemiseen (onko niitä sellaisiakin, joilla se ei vaikuta?) ja meni todella hämilleen kun kerroin lapsettomuushoitojen alkavan elokuussa. "Aha, aijaa, oho," kovaa ja korkeelta. Ei selvästi oikein tienny miten päin olisi.

Hyvä kuitenkin että mainitsin asiasta, koska todettiin sitten että kannattaa ensin varmistaa polilta voiko tetanusrokotetta (ja kai hepatiitti-rokotuksiakin) nyt ottaa. Sitä kun ei hoitajan mukaan anneta ainakaan raskaana oleville ellei ole ihan pakko.

Verenpainetta mitattaessa ja kuulotestikopissa istuessani tunsin pienoisia paniikkikohtausta ennakoivia oireita, saa nähdä palaavatko kohtaukset nyt elokuun lähestyessä. Piti varata aika polille ensi kuun alkuun, mutta sehän onkin kiinni vielä tämän ja ensi viikon ja tuntuu eika epätodennäköiseltä saada kesäsulun loputtua aikaa ihan parin päivän varoitusajalla. Lääkäri kun kehotti varaamaan ajan ensimmäisen päivän tienoille, en vaa tajunnut tarkoittiko kuun vai kierron ensimmäistä. Mutta siihen kuun vaihteeseenhan se kp1 osuu.

Aloitin kuitenkin tänään Primolut Nor -kuurin, odotettavissa siis itkua ja hammasten kiristystä kuun vaihteeseen.

Katse tulevaan

Soittelin aamulla polille, ja sairaanhoitaja laittoi soittoajan lääkärille. No, lekuri soitti tässä iltapäivällä ja suunniteltiin hiukan jatkoa.

Nyt odotellaan kp 36:ta, sitten raskaustestin (just joo...) jälkeen 10 päivää primolutia. Samaa rytmiä jatketaan elokuulle saakka ellei raskaus ala kesän aikana, ja sitten aloitetaan clomit. Jos raskaus saattaisi alkaa kesällä, jatkan clomeja ainakin polilla tehtävään alkuraskauden ultraan saakka.

Jotenkin tuntuu taas tänään siltä, että ei tässä kuitenkaan tapahdu kesän aikana yhtään mitää, olen maho lehmä.

Labrat

Niin siinä sitten kävi, että meikäläinen on nyt ainakin alkuviikon sairaslomalla flunssan takia. Tänään oli jo ennen aamuyhdeksää melkein 38-astetta lämpöä.

Onhan tässä saikulla olemisessa puolensakin, pääsin nimittäin heti postiluukun kolahdettua avaamaan lapsettomuuspolilta tullutta kuorta!

Verikokeiden tuloksia ei kirjessä sen tarkemmin eritelty, kunhan todettiin että "rasva-arvot olivat hyvät, hormonitasot normaalit, mutta insuliinitaso oli jonkin verran koholla viitaten insuliiniresistenssiin, paastosokeri ja pitkäaikainen verensokeri olivat kuitenkin normaalitasolla."
Kirjeessä lääkäri totesi että hänen mielestään metformiinilääkityksen aloittamisesta olisi selkeästi hyötyä, ja ohessa olikin resepti ja annostusohje. Näin alkuun otan ensin puolikkaan tabletin päivässä viikon ajan, sitten viikon ajan puolikas kahdesti päivässä ja tämän jälkeen ylläpitoannoksena kokonainen tabletti kahdesti päivässä. Alkuun saattaa tulla vatsavaivoja, mutta toivottavasti pääsen vähällä ja tämä hoito nyt auttaisi.

Vähän kyllä hämmentää se, että insuliinia lukuunottamatta kaikki labrat olivat kunnossa. Mikseivät follikkelit puhkea, jos kerran hormonit on kohdallaan? Mistä kaikki nämä karvat johtuu, ellei mieshormoneja ja androgeenejä ole normaalia enemmän, geeneistäkö? Miksi kuukautiset katosivat? Olisivatko tulokset olleet huomattavan erilaiset ilman Primolut-kuuria?
Tuleekohan tästä kierrosta yhtään mitään? Kp 15 ja ovistesti edelleen negatiivinen.

Pamahtava paluu

Kp 250 ja paluu blogimaailmaan.

Tänään oli se hartaasti odotettu (stressaamisesta puhumattakaan) Lapsettimuus- ja hormonipolin ensikäynti.

Peli oli selvä hyvin pian: PCOS. Ihan niinkuin olen koittanut jo siitä ensimmäisestä kaksi vuotta sitten olleesta PCOS-epäilystä saakka koittanut eri lääkäreille tolkuttaa, että ultrattasiin nyt ne munarajat kun epäilykseen on selvästi aihetta. Saattopi hiukan ketuttaa.

Lääkäri oli mielettömän helläkätinen ja heti vilkaistuaan monitoria itsekseen näytti minullekin, miltä munasarjani (ei aavistustakaan kumpi) näyttää. Hetkisen kerkisin itsekseni hätiköidä että "eihän tossa näy yhtään mitään!" olisi vaan kannattanut taas malttaa kuunnella rauhassa... Olihan siihen kuvan suttuisuuteen syykin; koska mikään ei voi ikinä mennä oppikirjan mukaan, ei meikäläisen munasarjoissa näkynyt niitä paljonpuhuttuja helminauhoja. Ehei, eihän siinä näkynyt varsinaista munasarjaa ollenkaan, vaan kymmeniä ja taas kymmeniä pienenpieniä munarakkuloita! Niin että ei mikään ihme jos välillä maha turpoaa kivikovaksi palluraksi!

Oppikirjasta pitää toki poiketa toisenkin kerran: kiertohistoriani ja painon nousun ajankohdan huomioon ottaen, on ylipaino todennäköisemmin seurausta PCOS:stä kuin sen "puhkeamiseen" vaikuttanut tekijä.

PCOS ja äitini lisääntymishistoria nostavat keskenmenoriskiä jonkin verran, mutta sitä en aio murehtia vielä.


Sotasuunnitelma on nyt sitten seuraava:

• painonpudotus, hormonivasteen kannalta pudotettavaa viitisen kiloa, yleisterveydellisesti useita kymmeniä (projekti on jo käynnissä, kuntosali on uusi ystävämme)
• Primolutia kp 1-10 seuraavan parin-kolmen kuukauden ajan
• heti kun saadaan Primolutilla kuukautiset aikaiseksi, otetaan alkukierron labroja + sokerit, kolesterolit, yms. kp 2-5
• labrojen valmistuttua tulee postissa lisäohjeita lääkäriltä
• ellei ovulaatiota tapahdu pelkkää Primolutia otettaessa, otetaan mukaan Clomifen

Fiilis on jotenkin mielettömän rauhallinen ja luottavainen. Ollaan lääkärin kanssa samoilla linjoilla siinä, että tehdään kaikki ihan rauhassa ja hätiköimättä ja kokeillaan yksinkertaisimpia keinoja ensin (olisin saanut clomit mukaan pakettiin heti, jos tuntisin niin suurta tarvetta kiirehtiä).

Tuntuu siltä, että Mieskin on tänään päässyt jotenkin sopuun sen asian kanssa, että yrittäminen olisi aloitettava piakkoin.

Jostain on saapunut tyyneys.

Eipä kummosia

Olen kuluneiden 7 päivän aikana istunut monasti tietokoneen edessä, sormet valmiina näppiksen päällä, tuijottaen tyhjää tekstipohjaa. Ei ole ollut mitään sanottavaa.'
Tai sitten olen ajatellut, että "tänään väsyttää, kirjotan huomenna" ja sitten unohtanut koko asian.

Mutta siis. Olin tänään ihan hoomoilasena kun eteisen lattialla oli taas kirje TAYS:sta. Muuttivat meidän vastaanottoaikaa, mutta onneksi eivät myöhemmäksi. Nyt mennäänkin sitten tiistai-aamun sijaan samalla viikolla maanantai-iltapäivänä. Mielettömän hankalan kellonajan lykkäsivät, noin niinku työpäivän kannalta.

Luulen kyllä, että saan nämä jäljellä olevat viikot ennen polikäyntiä kulumaan suht-nopeaan; työpäivät- ja viikot menee ohi kuin siivillä ja viikonloppuihin on vaikka mitä ohjelmaa. On vasta tamperelaistuneen Josefinan tapaamista, poltareita, häitä, ja ihan vaan köllöttelyä.
Mutta silti, en malta odottaa.

mietintämyssyn alla

Joulukuisesta blogitapaamisesta saakka olen ajatellut osallistuvani Simpukan Tampereen vertaistukiryhmän tammikuiseen tapaamiseen, mutta viime päivät olen epäröinyt.
Vaikka vertaistuki on kultaakin kalliimpaa, on viime päivinä tuntunut siltä, etten halua selittää tilannetta taas uudestaan. Pelottaa, ettei minua oteta vakavasti, sillä enhän ole "oikeasti lapseton". Enhän ole vielä yrittänytkään saada lasta. Vaikka jos se olisi minusta kiinni olisin ollut äiti jo vuosia.

Toinen päänvaivaa aiheuttanut asia on tuleva poliaika. Koska ja miten kertoa töissä? Ja kuinka paljon kertoisin? Mitä siellä polilla tapahtuu, onko käynti henkisesti niin rankka etten jaksakaan mennä iltapäiväksi töihin?

Polijuttuja on vielä reilu kuukausi aikaa miettiä, mutta vertaistapaamisen suhteen olen päätökseni tehnyt.
En ole vielä valmis. Ehkä sitten polin jälkeen maaliskuussa.