Tänään oli se hartaasti odotettu (stressaamisesta puhumattakaan) Lapsettimuus- ja hormonipolin ensikäynti.
Peli oli selvä hyvin pian: PCOS. Ihan niinkuin olen koittanut jo siitä ensimmäisestä kaksi vuotta sitten olleesta PCOS-epäilystä saakka koittanut eri lääkäreille tolkuttaa, että ultrattasiin nyt ne munarajat kun epäilykseen on selvästi aihetta. Saattopi hiukan ketuttaa.
Lääkäri oli mielettömän helläkätinen ja heti vilkaistuaan monitoria itsekseen näytti minullekin, miltä munasarjani (ei aavistustakaan kumpi) näyttää. Hetkisen kerkisin itsekseni hätiköidä että "eihän tossa näy yhtään mitään!" olisi vaan kannattanut taas malttaa kuunnella rauhassa... Olihan siihen kuvan suttuisuuteen syykin; koska mikään ei voi ikinä mennä oppikirjan mukaan, ei meikäläisen munasarjoissa näkynyt niitä paljonpuhuttuja helminauhoja. Ehei, eihän siinä näkynyt varsinaista munasarjaa ollenkaan, vaan kymmeniä ja taas kymmeniä pienenpieniä munarakkuloita! Niin että ei mikään ihme jos välillä maha turpoaa kivikovaksi palluraksi!
Oppikirjasta pitää toki poiketa toisenkin kerran: kiertohistoriani ja painon nousun ajankohdan huomioon ottaen, on ylipaino todennäköisemmin seurausta PCOS:stä kuin sen "puhkeamiseen" vaikuttanut tekijä.
PCOS ja äitini lisääntymishistoria nostavat keskenmenoriskiä jonkin verran, mutta sitä en aio murehtia vielä.
Sotasuunnitelma on nyt sitten seuraava:
- painonpudotus, hormonivasteen kannalta pudotettavaa viitisen kiloa, yleisterveydellisesti useita kymmeniä (projekti on jo käynnissä, kuntosali on uusi ystävämme)
- Primolutia kp 1-10 seuraavan parin-kolmen kuukauden ajan
- heti kun saadaan Primolutilla kuukautiset aikaiseksi, otetaan alkukierron labroja + sokerit, kolesterolit, yms. kp 2-5
- labrojen valmistuttua tulee postissa lisäohjeita lääkäriltä
- ellei ovulaatiota tapahdu pelkkää Primolutia otettaessa, otetaan mukaan Clomifen
Fiilis on jotenkin mielettömän rauhallinen ja luottavainen. Ollaan lääkärin kanssa samoilla linjoilla siinä, että tehdään kaikki ihan rauhassa ja hätiköimättä ja kokeillaan yksinkertaisimpia keinoja ensin (olisin saanut clomit mukaan pakettiin heti, jos tuntisin niin suurta tarvetta kiirehtiä).
Tuntuu siltä, että Mieskin on tänään päässyt jotenkin sopuun sen asian kanssa, että yrittäminen olisi aloitettava piakkoin.
Jostain on saapunut tyyneys.
Ihan sattumalta bongasin sun blogin kun surffailin. Mä voin samaistua tuohon tunteeseen, kun on jotain yrittänyt pitkään sanoa, mutta kukaan ei ole kuunnellut. Mä sain PCOS diagnoosin vuonna 2011, silloin raskautta oli yritetty vuosi. Nyt siitä diagnoosista on pian kaksi vuotta, eikä edelleenkään raskautta näy eikä kuulu. Lääkäri ultrannut (ollaan siis hoidoissa) aina munasarjat ja kivenkovaa väittää ettei rihmakiertämää näy, mutta useampia pieniä rakkuloita kyllä (ihan niinkuin sinulla). Kaiken lisäksi oon pudottanut melkein 60kg painoa, mutta ei se ole tilannetta muuttanut olleskaan. Käytin puoli vuotta clomifen+terolutt yhdistelmää, ovuloin ja menkat tuli säännöllisesti= ei raskautta, ei edes silloin vaikka muutama inseminaatio tehtiin. Lopetin terolutit 11/2012 ja nyt kierrot aivan päin peetä jonka vuoksi se on taas omatoimisesti aloitettu. Tsemppiä sulle ihan hirveästi!
VastaaPoista