Toinen päivä Primolutia, ja kyllä tuntuu! Ala-vatsaa pistelee, rinnassa tuntuu paniikkikohtauksenomaista puristusta ja olemus on kokonaisvaltaisesti turvonnut. Vielä 8 päivää jäljellä, ja varmasti pahimmat säryt on vasta edessä.
Tänään töissä oli paikalla vain kaksi lasta, molemmat semmosia minun kultia. Kun oli poikkeuksellisen paljon aikaa vaan olla ja ihmetellä lasten kanssa, istuin puolitoistavuotiaan poikasen kanssa sohvalla vaikka kuinka ja kauan ihmettelemässä pihaa aurannutta tiekarhua.
Sinnä me oltiin, ihanasti sylikkäin.
En voinut muuta kuin ajatella, että tämä juuri sitä mitä eniten haluan. Saada olla näin lähekkäin aivan ikioman lapsen kanssa. Ja miten ihanaa se olisikaan, kun jo hoitolapsen kanssa saavuttaa hetkellisen onnen!
Tämän vuoksi jaksaisin vaikka mitä.
I hear you sis!
VastaaPoistaKuulostaa niin tutulta. Ihania hetkiä <3.
Jaksamisia myös särkyjen kanssa, toivottavasti helpottavat!