Vuosi

Aloitin blogin kirjoittamisen tasan vuosi sitten. Huh, miten aika rientää!

Ajatus omasta blogita oli houkuttanut jo vuosia aiemmin, mutta kun sopivaa aihetta ei tuntunut löytyvän sai asia jäädä.

Sitten, vajaat kaks vuotta sitten jo jonkin aikaa pinnan alla poreillut vauvakuume voimistui jaaloin kirjoittelemaan foorumeilla ja lukemaan blogeja. Pikkuhiljaa kypsytelin ajatusta omasta blogista, mikä sen nimeksi tulisi, mitä kaikkea käsittelisin, kirjoittaisinko alusta asti julkisesti ym.

Vauvakuumeen käydessä yhä epätoivoisemmaksi ja ahdistuneisuushäiriön puhjetessa kaipasin kipeästi jotain kanavaa tuntojeni purkamiselle. Otin ratkaisevat askeleet ja perustin oman blogin.

Kuva täältä

Vuoteen on mahtunut monenlaista, mutta pääasiassa se on ollu nousujohteinen. Alun epätoivo on muuttunut vahvuudellaan yllättäneeseen toiveikkuuteen, eivätkä kaipuu ja pelko epäonnistumisesta ole ainakaan tällä hetkellä edes viikoittain mielessä. Toki haaveilen joka päivä, mutta pelko on kadonnut johonkin taka-alalle.

Vuosi sitten olin passiivinen sivustaseuraaja, nyt työskentelen aktiivisesti saavuttaakseni toiveeni.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta, olette mahtavia!

24

24 vuotta sitten äitini synnytti esikoisensa, Clomeilla alkaneen. Minut.

Aiemmasta poiketen en tänä vuonna juhli syntymäpäivääni. Käytiin Miehen kanssa ulkona syömässä ja vanhempieni luona syntymäpäiväkakulla. Joskohan sitän ensi vuonna asuttaisiin sellaisessa huushollissa jossa olisi tilaa itse kahvittaa ja kakuttaa vanhempia? 

Vanhan hämäläisen uskomuksen mukaan olen vuodenpäästä vanhapiika. No, kai sitä sen muutaman kuukauden kestää ollakkin Kyöpelissä  ennen keväistä naimisiinmenoa (tai niin, no, enhän minä miehen kanssa asuva nainen taidakaan olla riittäävän kunniallinen päästäkseni Kyöpeliin)!

Sain äidiltä lahjaksi Pandora-rannekoruuni uuden helan, kengurun. Äitikengurun, jolla on poikanen pussissa.

kuva täältä

Onko pakko olla niin helvetin herkkä, että tämäkin tuntui pahalta?

Merkkipäivä

Ohoh, miten sitä ollaankin jo marraskuulla?
Marraskuu tarkoittaa jouluun valmistautumista (nyt saan häpeilemättä laittaa ensimmäiset joulukoristeet esille) ja tammikuun puoleenväliin kestävää syntymäpäivä ja pyhä-sumaa.

Juhlakausi siis alkakoon: tänään on se päivä, kun (vain muistoissani ja mielessäni) pienenpieni pikkuveljeni täyttää 22 vuotta!

Ehtoosta pitäisi siis suunnata kohti lapsuudenkotia kainalossa eilen saapunut syntymäpäivälahja. Siis siinä tapauksessa, että oloni ei tästä yhtään pahene; eilisehtoona istuin autossa itku ja oksu kurkussa kun 10 minuutin kotimatka tuntui aivan ylitsepääsemättömältä koettelemukselta...

Hmm, mitäköhän itse sain aikaiseksi sinä vuonna, kun täytin 22? Vastahan tuosta on kaksi vuotta aikaa, muttei näin äkkiseltään tule mieleen mitään...

Vuonna 2011 minä:

• painiskelin opinnäytetyön kanssa
• luokkaretkeilin Bremenissä ja maistoin maailman ainoaa hyvän makuista olutta
• läksin työssäoppimaan Walesiin
• valmituin ammattiin ja samantien kortistoon
• lauloin kurkkuni kipeäksi Olympiastadionilla Bon Jovin keralla
• lomailin Lontoossa Primarkilta löytyneet vauvojen tennarit nostivat vauvakuumeen täysin uudelle tasolle
• tein myös paljon kaikkea muuta, lähinnä sellaista pientä näpertelyä

 Sankari saa odotaa toivomiaan villasukkia vielä joitakin päiviä, nyt ei jaksa edes kutoa...

edit klo 19:25 :
Juu-u, ei ole tästä akasta edes kakkua syömään, pelkää puhelimen kädessä pitäminen käy voimille ja joku potentiaalisesti tuloillaan olevan kiinteän röyhyn kestävä muovipussi on pidettävä jatkuvasti hollilla. Hauskaa...