Lääkäreitä

Eilen kävin tk-lääkärillä juttelemassa ahdistuksesta ja paniikkioireista sekä hoitojen ja työni yhteensopimattomuudesta. Luonnollisesti lääkäri oli noin 6. kuulla raskaana. Sain lähetteen depressiohoitajalle elämänvaihekriisin nojalla ja sairaslomaa tämän viikon. Esimiehen kanssa juttelin maanantaina, että rukataan vähän työvuorojani kevyempään suuntaan, jotta jaksaisin olla vielä sairasloman jälkeen jäljellä olevat pari viikkoa töissä.

Tämän kierron seurantaultra oli tänä aamuna. Kohdun limakalvo on viimein saatu kasvamaan tavoitellun vahvuiseksi: 7,5mm! Folleja oli yksi, 19mm oikeassa munasarjassa. Tänään pistelen pregnylin ja sitten ruvetaan taas kyttäämään oireita.
Lääkäri katseli kalenteria ja totesi, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin ennen joulun sulkua kerittäisiin tekemään vielä yksi ovulaation induktio ja vuodenvaihteen jälkeen siirryttäisiin inseminaatioon.

Toivottavasti nyt on onni myötä, en olisi vielä valmis inssiin.

Polikuulumiset

Tämä päivä alkoi lapsettomuuspolilla käymisellä. Tavanmukaisesti käytiin heti asiaan ja ultrassa näkyi ohuehko mutta kuitenkin ihan kelvollinen 6,3mm:n limakalvo, oikeassa munasarjassa yki 19mm follikkeli ja vasemmassa yksi 16-millinen. Äsken täräytin Pregnylit mahanahkaan ja oviksen odotetaan tapahtuvan huomenna.

Munasarjojen vaste Femar+Gonal-F -comboon näyttää olevan vallan mainio, mutta limakalvossa olisi hiukan toivomisen varaa. Ensi kierto toteutetaan samalla kaavalla, mikäli siihen on tarvetta.

Pyysin tyroksiiniseurannan siirtämistä terveyskeskuskselta polille ja seuraava kontrolli varattiinkin saman tien. Kilpparit on kuitenkin alunperin testattu nimenomaan menkattomuuden selvittämiseksi, joten minusta on vain loogista siirtää seuranta polille kun kaikki muukin asiaan liittyvä tapahtuu siellä eikä terveyskeskuksessa.

Pyysin myöskin lähetettä psykologille, koska vanha tuttu ahdistus on asettunut osaksi elämääni. Tänään, kesken työpäivän se kiihtyi pienoiseksi paniikkikohtaukseksi saakka. Koska lääkäri oli hyvin harvoin lapsettomuuspolilla oleva erikoistuva lääkäri, lupasi hän selvittää asiaa ja pyysi ottamaan sen puheeksi seuraavalla käynnillä. Tämän iltapäivän valossa arvelen, etten voi odottaa seuraavaan käyntiin saakka, vaan jossain vaiheessa on pakko soittaa polille ja kysellä asian perään.

Päälimmäinen fiilis on kuitenkin hyvä, tosin viimeistään viikon päästä alkaa kamala jännittäminen.

Kohti seuraavaa

Öisin särkee selkää. Tiputteluvuotoa.
Kp1 odotettavissa viimeistään huomenna.
Femarit edelleen apteekissa.

Pian alkaa taas kova jännittäminen.

Seurantaultra nro2; selvät sävelet

Aamulla istuin bussiin ja silmät ymmyrkäisinä katselin vaihtuvia maisemia. Vaikka etenkin opiskeluaikana käytin tuota nimenomaista bussilinjaa ahkerasti, olivat maisemat ihan uusia, matkustin näet toiseen suuntaan kuin ennen. Miten sitä voikin olla oma kotikaupunkin niin pullollaan uusia ja ihmeellisiä paikkoja?

Hiukan ahdisti polille meno, bussista poistuessani pohdin, kuinka moni samassa bussissa ollut tuli sairaalaan töihin ja kuinka moni potilaaksi tai vierailulle ja kuinka moni opiskelee viereisessä amkissa. Ja ehkä typerin ajatus kaikista: "Näkeeköhän noi musta mille polille oon menossa? Olenko niiden silmissä säälittävä?"
Kaikkea sitä ihmismieli keksiikin...

Polilla käytiin heti asiaan, onneksi vastassa oli tähänastisista helläkätisin lääkäri. Muiden ultraaminen on ollut aikamoista rusikointia. Vastoin odotuksiani limakalvo näytti hyvältä, oli kasvanut yli 6:n millimetrin mittaan. Mutta ne follikkelit! Oikein mallikkaasti ovat kasvaneet juu, mutta kun niitä on liikaa, kolme yli 16-millistä. Ei suoranaista kieltoa yrittämiselle, mutta lääkäri totesi kuitenkin ettei suosittele. Juu ei, ollaan päätetty (minä olen päättänyt), että jos follikkeleja kypsyy enemmän kuin kaksi odotellaan suosista seuraavaan kiertoon. En todellakaan ole valmis ottamaan monikkoraskauden riskiä.

Nyt siis odotellaan ovulaatiota ja kuukautisia sekä kolmatta yrityskiertoa. Kiertoa, johon tarvitaan lääkärin sanoin "parempi suunnitelma". Suunnitelma on seuraava: kp3-7 1kpl Femaria ja kp9-13 37,5 yksikköä gonalia.

Jotenkin huojentavaa, ettei tarvitse tässä kierrossa jännäillä kahta oviksen jälkeistä viikkoa. Nyt voi vaan olla rauhassa ja keskittyä muuhunkin elämään.

Seurantaultra nro.1; mutkia matkassa

Ei mene tämä kierto niin kuin Strömsössä. Kp9 seurantaultra, takana 5 päivää clomeja ja 2 päivää gonalia, tuloksena 4mm limakalvo sekä 1x11mm ja 3x8mm follikkelit (vrt. edellinen kierto pelkillä clomeilla kp10 4,5mm limakalvo ja follit 1x20mm ja 1x19mm). Lääkäri konsultoi kollegaansa, päättivät että jatkan gonalin pistelyä ja otetaan uusi ultra tiistaina.

Lääkäri toki kysyi, onko mitään kysyttävää, mutta enhän minä silloin mitään keksinyt kun olisi ollut tilaisuus kysellä. Nyt kysymysmerkkejä on useampi kappale;

Miksi clomit toimivat näin kovin eri tavalla kuin ensimmäisessä kierrossa?

Olin siinä käsityksessä, että clomikierrot ovat suht samankaltaisia kun annostus pysyy samana.

Millä todennäköisyydellä folleja kypsyy liikaa, ts. enemmän kuin kaksi kappaletta?

Toki tiedän, että folleja normaalistikin lähtee kasvamaan useampi kappale, mutta kaipaisin vähän selvempää johtofollikkelia. 3mm etumatka tuntuu kovin pieneltä.

Entä jos limakalvo ei reagoi gonaliin ja jää alle sen tavoitellun 7mm vähimmäismitan?

Onko tiistaina follien kannalta (mikäli nyt edes jatkavat kasvamista) jo myöhäistä koittaa tukea limistä enään millään uudella keinolla?

Mikä on suunnitelma seuraavaan kiertoon, jos ja kun tästä ei tule mitään?

Alun perin suunnitelma oli katsoa kaksi kiertoa clomeilla ja sitten siirtyä pistettäviin hormoneihin.

Kuumeinen googlaus alkakoon!

Seurantaultra

En ole saanut noin vuorokauteen ajateltua muuta kuin seurantaultraa. Yöllä näin unta, jossa ovulaatio tuli ja meni ja kp1 yllätti ultrapäivän aamuna. Töissä vahtasin koko päivän kelloa, koska pitää/saa lähtee kävelemään polille, kerkiänköhän vielä kasteleen kukat tjms.

Polille kävellessäni satoi vettä. Mitä muutakaan voi tapahtua sellaisena päivänä kun tennarin pohja lähtee irti?
Polilla käytiin heti asiaan; pöksyt pois ja pöydälle. Pelkäsin kovasti lääkärin toteavan ovulaation menneen jo, tai että follikkeleja on liikaa. Voi sitä helpotuksen määrää, kun vasemmasta munasarjasta löytyi valmis 20mm follikkeli! Oikeastakin munikesta löytyi folli, melkein valmis 19-millinen. Sain käskyn pistää Pregnyl tänä-iltana ja kävinkin harjoittelemassa ampullien avaamista ja ruiskun käyttöä hoitajan kanssa.
Suuniteltiin jo seuraavaa kiertoa, toki toivoen ettei suunnitelmaa tarvitse toteuttaa. Koska kohdun limakalvo näkyi ultrassa olevan hieman ohentunut, otetaan seuraavaan kiertoon mukaan Gonal-F -pistokset kiertopäiville 8 ja 9 ja ultra kp10.
Olin vielä maanantaina aika varma siitä, etten halua käyttää tätä kiertoa hyväksi jos folleja kypsyykin useampi kuin 1, koska en missään tapauksessa halua kahta lasta kerralla. Ei sillä että kaksosissa sinänsä olisi mitään vikaan, tiedän vaan etten jaksaisi kahta kerralla. Nyt on kuitenkin kelkka kääntynyt, ja haluan käyttää kaikki mahdollisuudet. Voihan se toinen munasolu jäädä hedelmoitymättä, alkio lopettaa jakautumisen, tjms. Ihan mitä tahansa voi tapahtua. Molemmille.

Palasin polilta vielä puoleksi tunniksi töihin. En malttanut olla hypistelemättä polilta saatuja neuloja, ruiskuja ja särmäjäte-laatikkoa reppuni suojissa. Olivat niin harmoninen väriyhdistelmä, vaalean vihreät neulat, oranssit neulat, keltainen laatikko ja keltainen Kånken.

Tapahtumien keskipisteessä

Viimeiseen vuorokauteen on mahtunut draamaa ja tapahtumaa turhankin runsaasti.

Kaikki alkoi eilen illalla mitättömästä kysymyksestä joka johti kyynelten saattelemaan avautumiseen parisuhteesta ja lapsihaaveesta. No, long story short, yrittäminen alkaa nyt. -15kg tavoitteeseen on vielä matkaa vajaa neljä kiloa (kesäkuun alun jälkeen ei ole tapahtunut mitään, jämähdin), eikä laihduttaminen lopu tähän, mutta en jaksa enään odottaa.

Tämän päiväisellä polikäynnillä olin entistäkin tyytyväisempi siihen, että yritys alkaa tästä kierrosta, koska sain käskyn aloittaa clomifenien syöminen jo tänään, kun sattuu sopivasti olemaan kp3. Ensi viikon perjantaina seurantaultraan. Lääkäri oli todella yllättynyt ja mielissään painonpudotuksestani, tasan kymmenen kiloa ensimmäisestä polikäynnistä noin viisi kuukautta sitten.

Sairaalasta töihin palattuani menikin päivä mönkään, ensimmäinen negatiivinen kokemus tässä työssä. Toivottavasti pystyn unohtamaan kyseisen episodin pian, mutta itseni tuntien murehdin sitä vielä kuukausikaupalla silti tietäen etten ole syypää yhtään mihinkään. Pakkoko sitä on ihmisen olla näin herkkänahkainen?

Silti, päälimmäisenä tunteena on kihelmöivä jännitys. En vaan vielä oikein usko tätä todeksi; meillä alkaa vauvan yrittäminen!