Nyt sen tajusin

Kävin vaa'alla ja laskeskelin tulosten perusteella lähteneen läskin määrää.
Herramunjee, sitä on lähenyt 10,57 kg tämän vuoden aikana! 
Siis reilu 21 voipakettia!

Paino on pudonnut yhteensä 15,3 kg, eli nestettäkin on lähtenyt hyvin runsaasti.
-15kg -sopimuksesta uupuu vielä neljä ja puoli kiloa (olin aikaisemmin unohtanut että sopimuksessa oli kyse puhtaasta läskistä, ei yleisestä pudottamisesta), eli noin kilon viikkotahtiin pitäisi pudota jotta on varmasti päästy tavoitteeseen elokuun alun polikäyntiin mennessä. Uskon, että onnistuu.

Valitusten viikonloppu

Loppuviikko meni aika pitkälti nojatuolissa rötväten, ryhdikäs istuminen ja täysin pitkällään olo kun tuntuivat kovasti epämukavilta.

Eilen illalla jo kuvittelin rääkin olevan ohi, mutta olin tietysti väärässä. Särky on ollut tänään voimakkaampaa kuin eilen, hiukan epäilyttää olenko huomenna vielä työkunnossa.

Ei kai siinä auta muu kuin kokeileminen. Mikäli aamulla ei särje pahasti lähden töihin. Tosin eihän sitä silti tiedä, torstainakin vielä töihin lähtiessäni olo oli vielä ihan ok mutta jo tunnin päästä (eli sopivasti heti työmaalle päästyäni) särki jo niin että itketti.

Turvotus on vähän helpottanut, aamuisin näkee jo dieetin tulokset. Päivän mittaan sitten turpoaa tuo mahaosasto todella komeaksi, ihan kun ei olisi mitään pudottanutkaan.

Senttejä on siis aika turha mittailla ja vaakakaan ei ole nyt kaveri. Patterit on niin lopussa että näyttää ihan mitä sattuu. Ehkä sitä viikon päästä saisi jo otettua todellisuutta vastaavia ympärysmittoja ja kilolukuja. Kunhan vaan muistaisin ostaa niitä kirottuja pattereita.

Ei mitään uutta

Takana harvinaisen tapahtumaköyhä viikko. Kävin ryhmiksessä moikkaamassa typpejä ja viikonlopun vietin vanhempieni luona. Oli kamala ikävä Miestä, ja tälle päivälle osunut kotiinpaluu oli vallan tunteikas. Saattoipi olla ensimmäinen kerta kun Mies halasi niin pitkään ja kovasti muussa kuin lohdutustarkoituksessa. Ikävä taisi olla molemminpuolista.

Alkaneella viikolla ohjelmassa ainakin työkkärin ja kelan kanssa tappelemista, lisää siivousta sekä dieetin kanssa tuskailua. Mitta on täynnä erityisesti rahkaa, sipulia ja oliiviöljyä (löysin viikonloppuna voilta maistuvan rypsiöljyn, mutta unohdin sen tietysti vanhempieni jääkaappin). Ja vihreitä vihanneksia. Oi, kun saisi punaista paprika! Ja tomaattia!

Laskeskelin tänään vähän paino- ja rasvaprosenttimuutoksia, ja tulin siihen lopputulokseen, että -15kg -sopimuksen solmimisen jälkeen paino on pudonnut 11kg ja rasvaprosentti 5%. Eli läskiä on lähtenyt reilu 8kg! Ohhoh! Keskiviikkona tajusin kuinka paljon sitä painoa on oikeast pudonnut kun sylissä rötkötti neuvolassa yksitoistakiloiseksi todettu pikkulikka. Hurjaa!

Tuloksia, vihdoin!

Juu, onhan niitä tuloksia jo nähtykin, mutta vasta tämä tuntuu todelliselta saavutukselta; paino on muutunut kolminumeroisesta luvusta kaksinumeroiseen!
Hyvin vähän olen satasen paremmalla puolella, mutta olenpahan kuitenkin! Ja mitä se tarkoittaakaan -15kg-sopimuksen kannalta? Pudotettavaa on enään reilu neljä kiloa, ja jos tahti kiihtyy edelleen, alkaa yrittäminen vielä tämän kuun puolella. Ihan mahtavaa, en ole pitkään aikaan ollut mistään näin innoissani!

Viikko 2

SuperDieetti on edennyt toiselle viikolle. Fiilikset on aika lailla paremmat kuin viime viikolla; takunneen ruokailun pelasti se, että keksin sipulin olevan painava, sallittu vihannes. Pari sipulia silpuksi ja pannun kautta lautaselle, niin lähes koko kasviskiintiö on täynnä!
Paino on tippunu ensimmäisen viikon aikana noin kaksi kiloa, olemus tuntuu solakoituneen reilumminkin. Kai sitä pitää vaan uskoa, että nestettä on poistunut tolkuttomat määrät (viimeksi kun ravasin vessassa näin usein oli syynä munuaistulehdus) ja että lihas painaa läskiä enemmän.
Ruokailurytmi on edelleen haastava, enkä ole yhtenäkään päivänä saanut iltapalaa mahtumaan päiväohjelmaan. Keskiviikkona aion kokeille lyhuempiä ateriavälejä, josko sillä saisin tilanteen korjattua.
Huomeniltana ohjelmassa onkin motivaatiotapahtuma yliopistolla, sinne siis muiden laihistelijoiden joukkoon. Tuo iltameno saa kyllä aikataulun paukkumaan, hirveellä hopulla pitää kotiutua jotta kerkiää laittamaan seuraavan atrian valmiiksi ja tuulen suojaan.

Kodin laittaminen ja siivoaminen on jäänyt ihan retuperälle, mutta keskiviikkona tapahtuu ryhtiliike! Kun nyt vain saisi Miehenkin hoksaamaan että hänenkin kamoissaan on setvimistä enemmän kuin tarpeeksi...

Puoliväli!

-15kg-sopimuksessa on saavutettu puoliväli!

7kg mennyt, 8 jäljellä! Hihhei!

Muutos ei vielä juurikaan näy (omasta mielestäni, muilta olen kuullut päinvastaista), paitsi naamassa. Peilikuva ei ole ollenkaan niin pöhöttyneen ja väsyneen näköinen kuin talvella.

Kuva täältä

SuperDieetin kolmas päivä, ja tuntuu siltä, että liikuntapuolen kestän kyllä, mutta ruokavalio on ihan kamala. Kaloreita on toki vähän, nopeat hiilihydraatit lähes nollassa, mutta se ruoan määrä on ihan mahdoton! Aamupala, välipala, kaksi lämmintä ateriaa ja iltapala. Ruokaa tulee päivässä 2000-2460g, riippuen omista valinnoista. Enpä ole ennen kokenut tällaista, että on yhtä aikaa sekä oksettava ähky että nälkä...

ai ai

Sitä ollaan sitten molemmat kipeinä. Miestä vaivaa flunssa ja minua eilisen lääkärin mukaan flunssa ja erityisen äkäinen korvatulehdus. Myöhemmällä iällä kostautuu lapsena sairastamatta jääneet lastentaudit... Mukulana oli korvatulehdus vain kerran, sekin oireettomana (huomattiin kuulemma normaalissa neuvolalääkärintarkastukssa) ja teini-ikäisenä oli useampi korvatulehdus joista yksi kesti noin puoli vuotta. Nyt kerkisi olemaan taas yhdeksän vuoden tauko...
Noh, onneksi olo on parantunut todella nopeasti antibioottien ansioista, jospa sittenkin pääsisin sunnuntaina äidin namikätköille.
Mies on onneksi yleensä nopea sairastaja, josko olisi sitten huomenna jo sen verran parempi että jaksaa nousta sängystä.


Työ loppuu kolmen viikon päästä, ja sekös harmittaa! Mitä mä teen ilman niitä ihania nuppusia?
Ajattelin tehdä jonkun pehmolelun kiitokseski ja muistoksi, ehdotuksia otetaan vastaan. Mielessä on käynyt myös antaa sille omalle pikku muruselleni erikseen jotain (todennäköisesti keltaisen traktorin, se on se "meidän juttu") mutta vähän arveluttaa että onkohan se oikein sopivaa antaa vain yhdelle joku oma juttu vaikka sen vaan laittaisikin rattaisiin tai koriin muiden lapsien huomaamatta. Apuja?

Onneksi tuli se 15kg-sopimus niin voin töiden loputtua keskittyä kuntoiluun, saanpahan pidettyä pääni kiireisenä!

Aikataulullinen edistys

Minulle tyypilliseen tapaan alkaa näyttää siltä, ettei kolmen pävän saikku riitä. Taaskaan. Lämpöä en ole jaksanut mittailla eilen enkä tänään, mutta pienetkin lämmön muutokset tuntuvat kyllä aika väsyttävällä tavalla. Joulukuussa alkanut räkäisyys taukosi ensimmäisiksi tautipäiviksi vain palatakseen eilisiltana moninkertaisesti kamalampana. Tyypillinen korvasärkykin alkoi viime yönä ja piti unen loitolla useamman tunnin ajan.
Tyypillistä minua olla kipeänä a)vapaapäivinä ja b)kun olisi valmistujaiset, syntymäpäivät tjms!


Olen nyt tasan viikon ajan testannut ovista, tuloksena vain tyylipuhtaita negoja. Kunnes sitten tänään! Testiliuskan toinen pää uiskeneteli edelleen siellä missä sen kuuluu uiskennella ja minä laskin sekunteja.
Kahdenkymmenen sekunnin tienoilla testiviiva vahvistui yhtä tummaksi kontrolliviivan kanssa! Ensin olin innoissani, vihdoinkin ovisplussa! Mutta sitten. Ei, ei vielä! Mä en ole valmis vielä! Sitten se olikin jo kadonnut, hyvissä ajoin ennen uittoajan loppumista. Ei edes pienenpientä viivanpaikkaa, roskishaamua en edes uskalla mennä tonkimaan.
Mutta mitä ihmettä oikein pelästyin? Eihän se ovisplussa mitään tarkoita! Sehän voi olla PCOS:lle ilmeisen tyypillinen väärä positiivinen, ja follikkeli voi hormonihuipusta huolimatta jäädä puhkeamatta. Ja eihän me olla vielä(kään, v*ttu) yrittämässä kaiken maailman plussiata huolimatta.

Yrittämisestä puheen ollen, yrityksen aloittamisen "ajankohta" on vihdoin saatu sovittua molempia  tyydyttävällä tavalla. No, vähintään siedettävällä...

Yritys alkaa -15kg päästä!
Ehtona tosin on, että niiden viidentoista kilon pitää olla läskiä. Siitä luulisi olevan helppoa pitää kiinni, tästä jos saa lihasmassan vähenemään niin on kyllä ihmeteltävä.

Kun vihdoin sain Miehen puhumaan järkevästi ja rauhallisesti koko lapsi-asiasta, vaikuttaa siltä, että ainut asia joka hänen mielestään enään on esteenä on painostani johtuvat raskausenaikaiset terveysriskit. Sekä äidin että lapsen.

Vaikka Mies aivan oikeassa onkin, niin ihmetyttää että mistäköhän se on käsityksensä terveysriskeistä saanut. Kun kysyttäessä myönsi, ettei ole vieläkään perehtyny siihen mikä PCOS on ja miten se vaikuttaa raskaaksi tulemiseen sekä raskaana pysymiseen ja olemiseen.
Lupasi sitten lukea kaiken luotettavan tiedon mitä luettavaksi osoitan.

Mutta ihan mahtavaa, -15kg! Tottahan toki tarkotus on jatkaa painonpudotusta vielä tuosta eteenpäinkin, mutta yritys alkaa tämän rajan rikkouduttua.
Töitä on tämän jälkeen enään kolme viikkoa jäljellä minkä jälkeen pääsenkin kunnolla paneutumaan laihisurakkaan. Tällä hetkellä kun suurin osa päivän aterioista on työtoverien valmistamia, ja niistähän ei rasvaa ja sokeria uuvu! Eikä sekä fyysisesti että henkisesti raskaan työpäivän jälkeen oikein jaksa lähteä salille ja jos jaksaakin, niin painot  monta kymmentä kiloa pienemmän ikuin vapaapäivien aamuina. 

Pian alkaa siis täydellinen kuntoremontti!