5+4

Kuudennen raskausviikon puoliväli. Miten on mahdollista, että minä, joka kuvittelin lapsettomuushoitojen oleva erottamaton osa elämääni vielä ainakin puoli vuotta, olen toisella kuula raskaana?
Toissaviikkoinen onni on saanut seurakseen joitakin huolia: entä jos raskaus meneekin kesken? Mitä jos se onkin jo mennyt kesken mutta onkin keskeytynyt keskenmeno? Entä tuulimuna tai rypäleraskaus? 
Hiljalleen helpottava pahoinvointi ja väsymyskin ovat omiaan huolten herättämisessä: onko helpompi olo merkki uhkaavasta keskenmenosta?
Oireita on toki edelleen runsaasti. Lonkkia särkee (erityisesti jos olen kävellyt pidempiä pätkiä), olen kovin hajuherkkä (eilen saapunut uusi jääkaappipakastin haisee kamalalta ja Lidlin paistopiste löyhkää jo kauas oksennukselta ja härskiltä rasvalta), rinnat kasvavat kohisten ja niitä kuumottaa ja kihelmöi (viimeisestä palkasta aion ostaa joustavat liivit). Kärsin normaalistikin alhaisen verenpaineen vuoksi herkästi huimaamisesta, mutta nyt huippailut alkavat menemään jo naurettavuuksiin.Ruoka ei maita mutta silti on jatkuvasti nälkä. Ainoat ruoat joita oikeasti haluan syödä, ovat kylmät klementiinit ja näkkileipä.

Salailu on vaikeaa, haluaisin niin kovasti kertoa äidille. Vielä pitäisi malttaa noin seitsemän pitkää viikkoa.

Yllin kyllin testejä

Työpäivä meni taas pääasiallisesti lastenvaatteita lajitellen. Mahtui siihen hiukan vauvan vahtimistakin (lue: lepertelyä ja sylitelyä) ja lasten kanssa puistoilua.

Nälkä vaivaa ihan hulluna, eilisaamusta saakka melkein koko ajan on joko nälkä tai syöminen menossa. Töiden jälkeen oli ihan pakko mennä vetämään hamppari naamaan (en edes muista koska viimeksi olen syönyt pikaruokahampurilaisen) kun ei mukamas kestänyt kahtakymmentä minuuttia kotiin. Nyt taas ruoan äärellä.

Kotona odottikin paksu kuori Maarianhaminasta; sunnuntai-iltana tilatut testithän ne siinä! Kokonaista kaksikymmentä liuskatestiä ja yksi ClearBlue Digital. Nyt saan testailla niin paljon kuin sielu sietää! Ehkä jo huomisaamuna?

Dpo 8

Liekö silkkaa mielikuvituksen tuotetta, mutta huomaan itsessäni raskauden oireita vaikka kuinka ja paljon. Mielikuvituksen lisäksi nämähän voi pistää Pregnylin piikkiin, mutta en oikein usko. Tänään pitäisi kuitenkin olla viimeiinen päivä kun Pregnyl voi aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen, joten piikittelyn vuoksi kehossa olevan hcg:n määrän pitäisi olla jo hyvin alhainen.

Huomenna on siis ensimmäinen päivä kun voi tehdä raskaustestin ilman pelkoa väärästä positiivisesta. Väärän negatiivisen mahdollisuushan on edelleen olemassa ja olenkin viime päivinä muuttanut mieltäni huomisesta testaamisesta lukemattomia kertoja. Tänään tuntuu siltä, että testaan huomenna ensimmäisen kerran. Vaikka kahdesti, jos haluan, lisää testejä on kuitenkin postissa ja saapumassa huomenna. Oli huominen tulos mikä hyvänsä, testaan vielä ainakin perjantaina ja sunnuntaina kun on dpo 14 eli virallinen testipäivä. 

Vaikka kuinka yritän hillitä itseni, huomaan vähän väliä mielikuvituksen laukkaavan jo varhaisultrassa ja vauvamahanmentävissä neuleissa joita voisi tehdä talvea ja kevättä varten. Asiaa ei yhtään helpota se, että vietin tänäänkin suurimman osan työpävästä lajitellen lastenvaatteita.

Dpo 1

Vatsa on sekaisin, huono olokin on vaivannut lähes koko päivän. Bussimatka töistä kotiin oli aika tuskaisa, kun maha mörisi ja teki kipeää, tiukalle meni että selvisin kotiin kunnialla. Väsyttääkin armottomasti, koko kroppa tuntuu uupuneelta. Johtuuko kaikki tämä hormoneista vai jännityksestä, sen kun tietäisi.

Vaikka kuinka koitan olla ajattelematta raskautumisen mahdollisuutta, huomaan tasaisin väliajoin pohtivani tapahtuuko tuolla vararenkaan alla mitään. Ja miten ihmeessä jaksan odottaa vielä melkein kaksi viikkoa testin tekemiseen?

Clomihommia

Ensimmäinen clomikuuri on syöty loppuun jo maanantaina ja huomenna on seurantaultra. Vielä nappeja napsittaessa ei ollut kummoisempia sivuvaikutuksia, jonkin verran yöhikoilua. Tällä viikolla kuumat aallot iskivät päälle oikein voimalla, ja vettä on kulunut kiitettävästi kun työpäivän aikana juominen on ainoa mahdollinen tapa viilentää oloa. Niin että sano siinä sitten onko vessassa ravaaminen tulosta pelkästä runsaasta juomisesta vai onko osansa asiassa myös pakkauselosteen sivuvaikutuksissa mainitulla tihentyneellä virtsaamisen tarpeella. Turvoksissa olen myös, niin että sormien ja pohkeiden ihossa tuntuu kiristystä enkä tahdo saada töissä kertakäyttöhanskoja käsiin.
Sormet, varpaat ja kaikki mahdolliset ulokkeet ristissä toivotaan, että tämä yksi clomikierto riittäisi. Ei silti unohdeta varautua negaan.

Ai niin, ovistesteistä vielä!
Eilen aloitin testaamisen ja sain hyvin haalean viivan, ei vielä läheskään positiivinen. Oletin viivan olevan vahvempi tänään, mutta ei tullut viivaa ollenkaan! Olisikohan mahdollista että clomit on toimineet todella nopsaan ja oviulaatio onkin jo eilen ollut tuloillaan niin, että lh-huippu on kerinnyt menemään ohi aamuisin tehtyjen testien väissä?

Valitusten viikonloppu

Loppuviikko meni aika pitkälti nojatuolissa rötväten, ryhdikäs istuminen ja täysin pitkällään olo kun tuntuivat kovasti epämukavilta.

Eilen illalla jo kuvittelin rääkin olevan ohi, mutta olin tietysti väärässä. Särky on ollut tänään voimakkaampaa kuin eilen, hiukan epäilyttää olenko huomenna vielä työkunnossa.

Ei kai siinä auta muu kuin kokeileminen. Mikäli aamulla ei särje pahasti lähden töihin. Tosin eihän sitä silti tiedä, torstainakin vielä töihin lähtiessäni olo oli vielä ihan ok mutta jo tunnin päästä (eli sopivasti heti työmaalle päästyäni) särki jo niin että itketti.

Turvotus on vähän helpottanut, aamuisin näkee jo dieetin tulokset. Päivän mittaan sitten turpoaa tuo mahaosasto todella komeaksi, ihan kun ei olisi mitään pudottanutkaan.

Senttejä on siis aika turha mittailla ja vaakakaan ei ole nyt kaveri. Patterit on niin lopussa että näyttää ihan mitä sattuu. Ehkä sitä viikon päästä saisi jo otettua todellisuutta vastaavia ympärysmittoja ja kilolukuja. Kunhan vaan muistaisin ostaa niitä kirottuja pattereita.

hätähousu

Kyllä, tunnustan, menin taas nuolaisemaan ennen kuin tipahtaa.
Eilen iloitsin menkkaoireiden vähyydestä vain joutuakseni tänään hakemaan saikkua särkyjen takia.
Töissä oltiin onneksi kovin ymmärtäväisiä, oikein patistelivat heti töihin päästyäni lähtemään lääkäriin ja kotiin.

Onneksi on uusi nojatuoli jossa voi kölliä.

Joko?

Paha olo.
Selkää särkee.
Turvottaa.

Olisiko tämä nyt taas sitä?
Kummasti sitä kerkiää puolessa vuodessa unohtamaan tyypilliset oireensa...

Mitäs tämä oikein on?

Jo kolmatta viikkoa olen kärsinyt vatsan turvotuksesta (en siis mistään hennosta pikku nipistelystä, vaan yhtäkkiä vatsa muuttui kivikovaksi ja niin suureksi, että oli pakko ostaa kaksi kokoa normaalia isommat housut, jotka on silti hiukan pinkeät), vetämättömyydestä ja kamalasta makeanhimosta, iltaisin ilmestyvää närästystä unohtamatta. Koskaan aikaisemmin en ole viimeksi mainitusta vaivasta kärsinyt, ja olenkin ihmetellyt vaivan englanninkielistä nimeä heartburn, mutta siltähän se tuntuu: haluaisin tunkea solisluiden tietämille, siis sinne sisäpuolelle, kourallisen jääpaloja ja juoda litran maustamatonta jogurttia perään. Tänä aamuna aamupäivänä joukon jatkoksi liityi huono/oksettava olo.

Herää kysymys, ovatko nämä niitä kuuluja raskauden ensioireita?!

Pitänee odottaa malttamattomana huomis-aamuun, ja heti herättyäni vilistää puuterihuoneeseen pissimään tikulle.

HUI! Mutta hyvällä tavalla