Kuudennen raskausviikon puoliväli. Miten on mahdollista, että minä, joka kuvittelin lapsettomuushoitojen oleva erottamaton osa elämääni vielä ainakin puoli vuotta, olen toisella kuula raskaana?
Toissaviikkoinen onni on saanut seurakseen joitakin huolia: entä jos raskaus meneekin kesken? Mitä jos se onkin jo mennyt kesken mutta onkin keskeytynyt keskenmeno? Entä tuulimuna tai rypäleraskaus?
Hiljalleen helpottava pahoinvointi ja väsymyskin ovat omiaan huolten herättämisessä: onko helpompi olo merkki uhkaavasta keskenmenosta?
Oireita on toki edelleen runsaasti. Lonkkia särkee (erityisesti jos olen kävellyt pidempiä pätkiä), olen kovin hajuherkkä (eilen saapunut uusi jääkaappipakastin haisee kamalalta ja Lidlin paistopiste löyhkää jo kauas oksennukselta ja härskiltä rasvalta), rinnat kasvavat kohisten ja niitä kuumottaa ja kihelmöi (viimeisestä palkasta aion ostaa joustavat liivit). Kärsin normaalistikin alhaisen verenpaineen vuoksi herkästi huimaamisesta, mutta nyt huippailut alkavat menemään jo naurettavuuksiin.Ruoka ei maita mutta silti on jatkuvasti nälkä. Ainoat ruoat joita oikeasti haluan syödä, ovat kylmät klementiinit ja näkkileipä.
Salailu on vaikeaa, haluaisin niin kovasti kertoa äidille. Vielä pitäisi malttaa noin seitsemän pitkää viikkoa.
Varmasti jokaisen hartaasti raskautta toivoneen (ja myös toki muiden raskaana olevien) ajatuksia. Itsellä iski myös vajaa vuosi sitten tammikuussa suuri paniikki, kun oireet hävisivät. Kyllä ne oireet sitten tulikin takaisin ihan hirmu voimakkaina. Tsemppiä <3
VastaaPoistajuu-u, ihan turhaan minäkin murehdin sitä oireiden vähenemistä, nyt kaksi päivää myöhemmin olo tähän mennessä huonoin :)
PoistaHei!
VastaaPoistaLöysin juuri blogisi ja kovasti kiinnostuin :) Itselläni todettu myös pco-tyyppiset munasarjat eikä luomumenkkoja ole näkynyt yli vuoteen :/ Lapsi olisi toiveissa. Hormonilääkityksiä olen useampia tässä saanut, teroluteista ei apua, yksillä toisilla niukat tyhjennysvuodot. Nyt sitten vaan odotellaan, mutta itse en haluaisi enää kauaa odottaa. Ikää 26v. Selailin vähän vanhoja postaukisa, mutten saanut niistä selkeää kuvaa, että miten teillä on asiat edenneet alusta tähän saakka. Eli kysyisinkin: millaisia lääkityksiä on ollut, miten ovat tehonneet? Oliko sinulla kuukautisia ollenkaan ennen hoitoja? Eli kertoisitko lyhyesti tai pidemmästikin teidän hoitohistoriaa?
Jotenkinhan ne hoidot ovat siis tehonneet, kun raskaana olet, ihanaa. Onnea kovasti siitä :) Kiitos jo etukäteen, jos jaksat vastata.
-Riina
Kiitos ja tervetuloa!
PoistaKiertohistoriani on alusta saakka todella epäsäännöllinen, puolitoistavuottakin on voinut mennä ilman ensimmäisiäkään menkkoja. Pari vuotta sitten lopetin e-pillerit tarkkaillakseni kiertoani (PCOS:ta oli epäilty jo aiemmin, muttei tutkittu) ja kuukautiset tulivat puolentoista vuoden aikana spontaanisti kahdesti ja muutaman kuukauden ajan söin Primolut-Noria tyhjennysvuodon aikaansaamiseksi. Vajaa vuosi pillereiden lopettamisen jälkeen sain terveyskeskuslääkäriltä lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle, kuukautisia ei ollut siinä kohtaa ollut reilusti yli puoleen vuoteen. Polilla diagnosoitiin PCOS, sain kehtuksen pudotaa painoa ennen hoitoja, jotka aloitettiin sitten puolen vuoden laihdutusurakan jälkeen. Hoitona meillä oli ovulaation induktio, sekä tableteilla että pistoksilla. Tarkat lääketidot löytyy tuolta Kierrot-välilehdeltä.
Toivottavasti tästä on sinulle jotain apua, tilanteesi kuulostaa ikävältä. Tsemppiä, toivotaan parasta!