keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Lääkäreitä

Eilen kävin tk-lääkärillä juttelemassa ahdistuksesta ja paniikkioireista sekä hoitojen ja työni yhteensopimattomuudesta. Luonnollisesti lääkäri oli noin 6. kuulla raskaana. Sain lähetteen depressiohoitajalle elämänvaihekriisin nojalla ja sairaslomaa tämän viikon. Esimiehen kanssa juttelin maanantaina, että rukataan vähän työvuorojani kevyempään suuntaan, jotta jaksaisin olla vielä sairasloman jälkeen jäljellä olevat pari viikkoa töissä.

Tämän kierron seurantaultra oli tänä aamuna. Kohdun limakalvo on viimein saatu kasvamaan tavoitellun vahvuiseksi: 7,5mm! Folleja oli yksi, 19mm oikeassa munasarjassa. Tänään pistelen pregnylin ja sitten ruvetaan taas kyttäämään oireita.
Lääkäri katseli kalenteria ja totesi, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin ennen joulun sulkua kerittäisiin tekemään vielä yksi ovulaation induktio ja vuodenvaihteen jälkeen siirryttäisiin inseminaatioon.

Toivottavasti nyt on onni myötä, en olisi vielä valmis inssiin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

kp6

Soittelin maanantaina polille ja varasin seurantaultran ensi viikon keskiviikolle. Tänään huomasin, ettei gonalian ole jäljellä riittävästi, joten huomenna on pakko soittaa uudestaan ja pyytää pikaista reseptin uusintaa. Onneksi sähköisen reseptin uusiminen on nopeaa puuhaa.
Tänään varasin ajan myös tk-lääkärille, jotta saisin lähetteen psykologin juttusille. Vanhat tutut ahdistus- ja paniikkinoireet ovat löytäneet tiensä takaisin elämääni. Erityisesti viime viikkoisen negatiivisen raskaustestin jälkeen on ollut todella vaikeaa. Esimiehenkin kanssa juttelin, että kävi todela huono tuuri kun hoidot alkoivat tämän työsuhteen aikana. Ei ole todellakaan helppoa nähdä joka päivä perheitä joihin lapsia tulee vahingossa ja todella helposti, mutta niistä ei kuitenkaan osata ja/tai haluta pitää huolta, kun samaan aikaan itse tekisi mitä tahansa saadakseen oman lapsen.

Lohduttaudun sillä, että pian on loma, eikä sen jälkeen tarvitse enään koskaan mennä takaisin tuohon työpaikkaan. Sinne menemisen ajatus ahdistaa niin paljon.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Kp1

Negatiivinen raskaustesti herätti odotettua voimakkaampia tunteita ja keskiviikkoilta meni itkiessä. Suru on edelleen pinnassa ja puolentoista kuukauden päässä häämöttävä työsuhteen päättyminen yhdessä epäonnistuneen hoitokierroksen kanssa saa elämän tuntumaan tällä hetkellä kovin päämäärättömältä.
Tai ehkä "päämäärätön" on väärä sana; tiedänhän mitä haluan sekä työ- että yksityiselämän saralla, en vain ponnisteluista huolimatta onnistu kummassakaan.
Muutaman viikon päässä oleva loma tulee todellakin tarpeeseen.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Dpo 8

Olo on aika normaali, ja vaikka vatsaa on viime päivinä hiukan nipistellytkin uskon sen olevan todennäköisimmin ilmaa kuin kiinnittymistä.

Silti toivon.

torstai 3. lokakuuta 2013

Polikuulumiset

Tämä päivä alkoi lapsettomuuspolilla käymisellä. Tavanmukaisesti käytiin heti asiaan ja ultrassa näkyi ohuehko mutta kuitenkin ihan kelvollinen 6,3mm:n limakalvo, oikeassa munasarjassa yki 19mm follikkeli ja vasemmassa yksi 16-millinen. Äsken täräytin Pregnylit mahanahkaan ja oviksen odotetaan tapahtuvan huomenna.
Munasarjojen vaste Femar+Gonal-F -comboon näyttää olevan vallan mainio, mutta limakalvossa olisi hiukan toivomisen varaa. Ensi kierto toteutetaan samalla kaavalla, mikäli siihen on tarvetta.
Pyysin tyroksiiniseurannan siirtämistä terveyskeskuskselta polille ja seuraava kontrolli varattiinkin saman tien. Kilpparit on kuitenkin alunperin testattu nimenomaan menkattomuuden selvittämiseksi, joten minusta on vain loogista siirtää seuranta polille kun kaikki muukin asiaan liittyvä tapahtuu siellä eikä terveyskeskuksessa.
Pyysin myöskin lähetettä psykologille, koska vanha tuttu ahdistus on asettunut osaksi elämääni. Tänään, kesken työpäivän se kiihtyi pienoiseksi paniikkikohtaukseksi saakka. Koska lääkäri oli hyvin harvoin lapsettomuuspolilla oleva erikoistuva lääkäri, lupasi hän selvittää asiaa ja pyysi ottamaan sen puheeksi seuraavalla käynnillä. Tämän iltapäivän valossa arvelen, etten voi odottaa seuraavaan käyntiin saakka, vaan jossain vaiheessa on pakko soittaa polille ja kysellä asian perään.

Päälimmäinen fiilis on kuitenkin hyvä, tosin viimeistään viikon päästä alkaa kamala jännittäminen.