Olen kuluneiden 7 päivän aikana istunut monasti tietokoneen edessä, sormet valmiina näppiksen päällä, tuijottaen tyhjää tekstipohjaa. Ei ole ollut mitään sanottavaa.'
Tai sitten olen ajatellut, että "tänään väsyttää, kirjotan huomenna" ja sitten unohtanut koko asian.
Mutta siis. Olin tänään ihan hoomoilasena kun eteisen lattialla oli taas kirje TAYS:sta. Muuttivat meidän vastaanottoaikaa, mutta onneksi eivät myöhemmäksi. Nyt mennäänkin sitten tiistai-aamun sijaan samalla viikolla maanantai-iltapäivänä. Mielettömän hankalan kellonajan lykkäsivät, noin niinku työpäivän kannalta.
Luulen kyllä, että saan nämä jäljellä olevat viikot ennen polikäyntiä kulumaan suht-nopeaan; työpäivät- ja viikot menee ohi kuin siivillä ja viikonloppuihin on vaikka mitä ohjelmaa. On vasta tamperelaistuneen Josefinan tapaamista, poltareita, häitä, ja ihan vaan köllöttelyä.
Mutta silti, en malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti