Poliajan saamisen jälkeen on tullut sellainen tyhjä odotus. Suljen kaiken lapsettomuuteen liittyvän jonnekin mieleni syvimpiin lokeroihin.
Olen nyt töissä hieman valottanut tilannetta, mutta siitä puhuessa tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi koko asiasta. Aivan kuin puhuisin jostain tuntemattomasta kolmannesta ihmisestä, enkä omasta itsestäni.
En ole missään, töissä tai vapaalla, täysin läsnä. Ruumis suorittaa mielen pahemmin puuttumatta asiaan. Kaikki henkiset voimavarat tuntuvat kuluvan lapsettomuuden mielestä pois sulkemiseen.
Hiljaisuus, tai ainakin verkkainen kirjoittelutahti jatkuu ennaltamäärittelemättömän ajan.
Palaamista normaalitahtiin odotetaan tapahtuvaksi ensikäynnin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti