maanantai 6. toukokuuta 2013

Makea, makeampia, makein

Eilisestä postauksesta syntyneen lyhyenlännän makeutusaine-keskustelun inspiroimana ajattelin kirjoitella asiasta hiukan.
Itse en niin välitä siitä mikä makeutusaine on käytössä, käytän täysin ilman mitään säännönmukaisuutta niin aspartaamia, asesulfaami-k:ta, steviaa kuin sakariinia.

Erityisen paljon blogosfäärissä tunteita kuohuttaa aspartaami (mm. täällä).
European Food Safety Authorityn, EFSA:n alustava kannanotto aspartaamin terveysvaikutuksista perustuu kaikkeen relevanttiin julkaistuun ja julkaisemattomaan kirjallisuuteen, ja sen mukaan aspartaami on turvallista maksimimääriä noudatettaessa. Kun noudatetaan ADI-arvoa (max 40 mg/kehon painokilo/pv), voi 60-kiloa painava aikuinen juoda aspartaamilla makeutettuja virvoitusjuomia noin neljä litraa päivässä!
ADI-arvoa noudatettaessa aspartaami ei aiheuta:
  •  syöpää
  • raskauden aikana vaaraa äidille eikä sikiölle
  • muuta oleellista riskiä terveydelle.
Tästä ainakin minä päättelen, että makeutusaineisiin pätee sama sääntö kuin lukemattoman moniin muihinkin asioihin: kohtuus kaikessa! Tiedetäänhän sekin, että esim. punaviinillä ja suklaalla on sydänterveyteen positiivisesti vaikuttavia ominaisuuksia kun niitä nautitaan pieniä määriä päivässä, mutta suuret määrät vaikuttavat päinvastaisella tavalla.


kuva täältä

Myös Amerikkalaiset ovat tutkineet aihetta kattavasti. American Heart Association ja American Diabetes Association julkaisivat viime heinäkuussa kannanottonsa keinomakeuttajista, joka niin ikään perustui relevantin tutkimusmateriaalin systemaattisen läpikäyntiin.
Monasti kuultu väite keinomakeuttajia vastaan on se, että ne "huijaavat kehoa lihomaan lisää". Kannanotossa todetaa, että tutkimustieto aiheesta ei ole yksimielistä eikä yksiselitteistä, mutta 9:ssä tutkimuksessa 16:sta painonpudotus oli primäärinen tulos makeutusaiheiden käytöstä. Tutkimustulokset jättävät myös jokseenkin epäselväksi, johtuuko joissan tapauksissa esiintyvä lihominen makeutusaineen (lähinnä aspartaamin) ominaisuuksista vai siitä, että vapaata ruovaliota noudattavat koehenkilöt ovat järkeilleet, että "kun valitsin aikaisemmin NNS:llä (nonnutritive sweetener = makeutusaine) maukeutetun tuotteen, voin nyt valita runsaskalorisemman vaihtoehdon". Painohan väistämättä nousee, jos makeutusaineilla vältetyt kalorit myöhemmin "otetaan takaisin" syömällä jotain missä on enemmän kaloreita kuin makeutusainella "vältetty" määrä.

Sitähän ei voi kiistää, että stevia on luonnonmukaisempa vaihtoehto kuin muut yeisimmät makeutusaineet, mutta toistaiseksi sitä ei voi pitää sen terveellisempänä vaihtoehtona kuin muitakaan.
Lyhytkestoisissa ihmistutkimuksissa (mm. tässä) on löydetty näyttöä siitä, että stevialla saattaa olla lyhytkestoisia postiviivisia vaikutuksia 2-tyypin diabeetikkojen aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan ja insuliinitasapainoon, mutta pitkäkestoinen tutkimusdata puuttuu.

Loppukaneettina sanottakoon, että kukin taaplaa tyylillään, ja ennen kuin makeutusaineista saadaan jotain radikaalia, luotettavaa uutta tutkimustietoa jotain ainetta vastaan tai sen puolesta, minä jatkan sekakäyttäjänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti