En ollutkaan nähnyt näitä mahtavia tyyppejä sitten marraskuun, ja voi kun lapsonen oli kasvanut! Iso likka jo, kävelee tuettuna, höpöttelee omiaan ja sormiruokailee vallan taidokkasti!
Jotenkin sitä rohkeni antaa itsensä ajatella, että ensi kesänä meilläkin on jo tuollainen, puuhasteleva pikku napero.
Näin aamuyöstä unta, jossa olin viimeisilläni raskaana, itsekeni purkamassa vanhaa taloa tontilta jota nyt tavoittelemme. Kesken hommien alkoikin oikein syöksysynnytys, ja vauva syntyi piharakennuksen edessä auton vieressä.
Huh, soisin unen muuten kuin syöksysynnytyksen osalta toteutuvan, olen niin innoissani tästä tontista! Parin-kolmen viikon päästä se selviää, ainakin tontin osalta!
Kun nyt vaan malttaisi odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti