Ihmetytti silloin, ja ihmetyttää edelleen.
Miehen kanssa riiteleminen on lähestulkoon mahdotonta. Ei sillä että en olisi yrittänyt, muttakun se rontti ei suostu riitelemään takaisin! Tai siis en edes haluaisi riidellä, vaan puhua siitä, minkä takia olen vihainen tai loukkaantunut (useimmiten molempia). Mutta kun se ei vastaa! Tai vastaa, mutta lausuu latteuksia, joilla ei ole mitään merkitystä. Tai jos sanookin jotain joka oikeasti liittyy asiaan, eikä koitan vaan lepytellä, niin ei yhtään ajattele ensin ajatustensa asettelua ja sanoo loppujen lopuksi aivan päinvastoin kuin mitä tarkoittaa!
Ja sitten kärähtää.
Esim. tänään kun menin kyselemään että pitäisikö sitä kihlasormusta ruveta ihan oikeasti etsimään kun ei siitä netti-metsästyksestä tultu hullua hurskaammiksi, ja naimisiinkin pitäisi mennä alle vuoden päästä. Sain vastaukseksi että "Saa nähdä saatko sormusta ollenkaan. Pitäskö vähän tarkistaa tärkeysjärjestystä, tässä ollaan tonttikaupoilla?"
Voihan h-e-l-v-e-t-t-i.
Siitä syntyi hyytävän hiljainen kauppareissu.
Kotimatkalla, autohallin hissiä odotellessa kysyi olenko vihainen. No totta helvetissä olen. Hyvin hillityllä tavalla ilmaisin mielipiteeni siitä, olisiko sormuskaupoille lähtemiseen pitänyt pystyä valmistautumaan ja varautumaan, häiden ajankohta on kuitenkin ollut tiedossa jo puolitoista vuotta. "Muminaa, muminaa, no kyllä sä sen sormusken saat."
Asia ei ole mielestäni tällä käsitelty.
Ja nyt se on vihainen siitä, että minä olen vihainen. Lähti kalaan. Good riddance, sanon minä.
Onko muka jotenkin liikaa vaadittu, että myös ne epämukavat keskustelut oikeasti käydään, eikä vaan paeta paikalta?
Mikäköhän siinä keskustelussa on vaikeeta? Meilläkin ku riidellää nii (myönnettäköön että minä ne yleensä alotan) mies vaan mököttää jos yritän saada riidan sovittua puhumalla tai pyytämällä anteeks. Se vaan mumisee jotain ja mulle tulee viel pahempi mieli :( mut jos alan itkee nii se lopettaa :D
VastaaPoistaItkuun (minun) meilläkin on monasti riidat päättyny, kun Miestä ei saa mitenkään täsmentään että mitä se tarkoittaa ja mitä se tuntee niin rupeen kiihtyneessä päässäni kuvitteleen kaikkee ja sit tulee itku.
PoistaJälikäteen on kyllä aina semmonen fiilis että mitä ihmettä mun päässä on liikkunu kun oon tehny niitä loistavia johtopäätöksiä :D
Mua meinasi alkaa hymyilyttämään sun miehen kommentti "Muminaa, muminaa, no kyllä sä sen sormuksen saat." Siis mun mielestä se on jollain tavalla hellyyttävääkin, kun miehet sanovat mitä sattuu, eivätkä tarkoita sitä niin. Toisaalta mä pyrin myös aina kysymään siinä tilanteessa, että mitä sä tuolla tarkoitat. Meillä ei kumpikaan mökötä, mutta eipä meillä kyllä huudetakaan.
VastaaPoistaOis ihan mahtavaa osata puhua ilman mökötystä tai huutoa! No huudettuhan meillä ei oo koskaan, mutta se mökötys!
PoistaTässä näkyy taas niin kotona opitut tavat! Meillä kun mukulana riideltiin veljen kanssa niin kummallakaan ei antanut luonto periks että vois sopia riidan vaan aina tarvittiin äitiä tai isää sovittelijaksi (sama juttu äidin kanssa riidellessä, sovittelijana iskä) ja isän kanssa jos oli kinaa niin se tuli itse aina tekeen sopua hyvin pian.
Mies taas on niin hiljasesta ja rauhallisesta perheestä, eikä oo sisaruksia, että se ei vaan osaa toimia mitenkään riitatilanteessa vaan sulkeutuu kuoreensa.
Onneks riidat on todella harvassa, ei tarvii mökötellä usein :D
Hih, alkoi hymyilyttämään tuo tekstisi :) kuulostaa niin tutulta! Meilläkin minä riitelen, mutta mies ei tajua riidellä takas, vaan mököttää, mumisee ja aloittaa "mykkäkoulun". Minä, joka kipastun helposti asioista olen myös nopea sopimaan, mutta tuo mies, se kun jostain möksähtää niin ole siinä sitten sen kanssa, kun se ei puhu mitään ja siitäkös taas tulee uusi soppa keitettäväksi ;)
VastaaPoistaOnneksi meilläkin riidat on todella harvassa, ja olen ajatellut, että suhde ihmiseen joka olisi yhtä kipakka luonteeltaan kuin minä, ei ehkä edes toimisi. Onnea on siis sekin, että on tuollainen ihminen rinnalla, joka ei hätkähdä ihan jokaisesta riemastumisestani.