Olen hätäpäissäni testannut muutaman negan. Vaikka hyvin tiedän vieläkin olevan turhan aikaista. Mutta kun tuntuu niin varmalta! Ja silti tyylipuhtaita negoja, ei edes roskishaamuja. Ehkä olen vain kuvitellut kaiken tai ylitulkinnut kroppaani.
Tänään on todella menkkamaista selkäsärkyä ja tunteet pinnassa (lue: itku herkässä) joten toivo vaihtuu epätoivoon. Toki raskauden mahdollisuus on edelleen olemassa, mutta se on niin pieni että koen parhaaksi henkisesti valmistauta särystä päätellen lähipäivinä alkaviin kuukautisiin ja seuraavaan kiertoon, kaikkine syötävine ja piikitettävine hormoneineen.
Taisin toivoa tältä ensimmäiseltä kierrolta enemmän kuin uskottelin itselleni. Onneksi voin lähes koko työpäivän istua yksin ullakolla.
Vielä on vähän toivoa tähän kiertoon <3
VastaaPoistaNiin se aina menee. Itselleen sitä vakuuttelee, ettei mitään toivoa ole ja sitten kuitenkin, kun kuukautiset alkavat, on pettymys läsnä. Vaikka ei elätellyt mitään toiveita?
Aina sitä hiljaa mielessään toivoo viimeiseen asti.