Kyyneleet

Viime viikkojen pimeä ja märkä, yleisesti ottaen surkea keli on vetänyt mielen matalaksi. Tosin voihan syy olla myös sairastelussa tai vaikka siinä kilpirauhasessa.

Päivät ovat puuroutuneet kaikki toistensa kaltaisiksi, eikä mielialassakaan ole kehumista.

Tänään olo on kuitenkin ollut erilainen. Ei pelkästään tylsistynyt ja saamaton, vaan myös syvästi murheellinen. Tänään lapsenkaipuu ja äitiytymättömyys (?) tuntuvat erityisen syvällä.

Huomasin näiden tunteiden käsittelytapani muuttuneen; enään en anna ajatusten ja pelkojen patoutua päivän mittaan ja sitten itke koko yötä niin ettei meistä kumpikaan voi nukkua. Ainakaan toivottavasti.
Sen sijaan annan kyynelteni valua rauhallisesti päivän aikana, ja kerron Miehelle mikä painaa.

kuva täältä

Ehkä se auttaa