lauantai 1. joulukuuta 2012

Kysymysmerkki

Viimeisten parin viikon aikana olen useaan otteeseen saanut itseni kiinni turhan synkäksi käyvästä jossittelusta.
Mutta minkäs sille mahtaa, kun maailmaan mahtuu kaikkea vähemmän mukavaa mietittävää?
Kuva täältä


Pääsenkö koskaan opiskelemaan haluamalleni alalle? Tai saanko koskaan tyydyttävää ja mielekästä vakituista työpaikkaa?

Koska Mieskin haluaisi aloittaa lasten yrittämisen?

Koska se oikein kosii? (juujuu, onhan meillä siviilisädyn vaihtoajankohta sovittuna, mutta kun se sanoo haluavansa vielä "kosia oikeesti")

Oppiiko se koskaan, ettei mua voi pompotella? (Jokaista yrtiystä seuraa desibelien nousu ja tunnelman kiristyminen. Se on niiiin ainut lapsi...)

Miksi Mies on niin väsynyt? Karkeasti arvioiden 80% vapaa-ajasta kuluu nukkuen. Tänäänkin tyyppi on ollut kotona noin 7 tuntia mistä vain reilun tunnin verran tajuissaan...
Taannoin totesi itku kurkussa ettei jaksa vielä lapsia, muttei suostu pyynnöistäni huolimatta käymään lääkärillä. Mies, joka hoiti viisaudenhampaansakin gerberillä.


Olen vältellyt odotus- ja äitiysblogeja.

Tunteet ovat jokseenkin pinnassa, kun tätä kirjoittaessakin rupeavat silmät kostumaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti