Laiskotus

Heräsin vajaa tunti sitten, eikä väsymys vaan taltu.
En tietenkään ihmistenajoissa herätessänikään ole parhaimmillani pariin tuntiin pystyasentoon kampeutumisesta, mutta nyt on jotenkin kokonaisvaltaisempi väsymys.
Ehkä syy on pikkutunneille venähtäneessä nukahtamisessa (pitäisi muistaa käyttää niitä nukahtamislääkkeitä) tai viime viikon loppupuoliskon vaivanneessa taudinpoikasessa.

Joka tapauksessa, en aio raahautua tänään 200 metrin päähän uimahalliin vesijumpalle. Lastenhoitokurssille sen sijaan suuntaan kyllä, mutta en mitenkään riemuissani.
Koska ”puuhapussin” kasaaminen saattoi jäädä viimetippaan, enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää miettineeni pussin sisältöä siltä kantilta miten kukin valitsemani esine tukee lapsen kehitystä.
Koska heitin pussiin kaikkea sekalaista lapsenkestävää romua ja parhaat palat ovat vain hämäystä. Ne viilettävät omalle paikalleen vauvatavaralaatikkoon heti illalla kotiuduttuani.