Viimeisiä viedään

Huomenna on edessä paluu kotiin.
Ei kyllä yhtään hotsittais palata kaupungin vilinään, mutta pakkohan se on.
Nämä muutaman kerran vuodessa vietettävät maaseutuviikot aina vain vahvistavat sitä toivetta ja halua päästä vielä joskus asumaan maalle, niin että lähin naapuri ei ole näköetäisyydellä! Mutta voi, Mies on niin perin kaupunkilainen. Eksyy, jos en lähde kaveriksi metsään lähipusikkoon.

Maanantaina alkaa uusi arki tarhantätinä. Jee ja hui!