Suvanto

Vaikkei elämä ole kiireistä viimeisten parinkolmen vuoden aikana ole ollutkaan, on nyt käynnissä joku erityisen rauhallinen ja hiljainen suvantovaihe;
mitään ei tunnu tapahtuvan millään saralla, ja jos tapahtuukin, on muutos niin salakavalan hidasta ettei sitä tällainen hidas hämäläinen huomaa.

Siinä syy blogihiljaisuuteenkin: ei vaan ole ollut mitään mistä kirjoittaa.

Mies viettää kesälomaansa, ja jo nyt kolmen lomapäivän jälkeen on meikäläisen fiilis lähinnä ”onko ton pakko olla koko ajan kotona?” Kaipaan sitä, että saisin olla yksin, rauhassa, kotona, parikin päivää. Voi, kun Mies edes menisi isänsä kanssa mökille niin kuin yleensä syksyisin. Mutta ei, tänä syksynä ei mökkeillä.

Vaikken saakaan tänä vuonna nauttia niistä muutamasta yksinvietetystä kotipäivästä, on arjesta irtautumista silti tiedossa. Ensi viikolla suuntaamme Miehen kanssa kohti Egeianmerta, ja vietämme viikon löhöten etelän lempeässä auringossa.

Saa nähdä, ehkäpä arjesta irtautuminen antaa uutta inspiraatiota kirjoittamiseen.