maanantai 9. joulukuuta 2013

Alkuraskauden ultra

Viime yö meni lähes kokonaan jännittäessä aamupäiväistä ultraa, ja sairaalalle menevää bussia odotellessani sain oikein mojovan paniikkikohtauksen. Olin lähes varma, että ultrassa ei olisi hyviä uutisia. Puolen tunnin bussimatka pahoinvointeineen tuntui lähinnä kidutukselta.
Mies tuli töistä sairaalaan ja jutustelimme hermosuneesti odottaessamme jälleen kerran myöhässä olevaa lääkäriä. Sama tyyppi kuin viimeisessä follikkeli-ultrassa, silloinkin yli puoli tuntia myöhässä.
Lopulta tuli meidän vuoromme. Riisuuduin ja kapusin tutkimuspöydälle. Jännitti ja hermostutti.
Mutta voi, sitä mieltöntä helpotusta kun syke löytyi heti! Lääkäri käänsi ultraäänilaitteen monitorin minuun päin ja kertoi mitä kuvassa näkyy. Siellä se kölli pää alaspäin, meidän pikku-jössikkä.
Kokonaiset 10,4mm silkkaa onnea.

4 kommenttia: