valivali

Tänään on todellakin ollut huono ja väsynyt päivä, kuten aamusta ounastelunkin.
Aamupäivästä en jaksanut muuta kuin pistää koneellisen pyykkiä pyörimään ja sitten parkkeerata television eteen seuraamaan iänikuisia viikonloppuisia uusintoja. Iltapäivää kohti huonovointisuus vain lisääntyi enkä loppujen lopuksi jaksanutkaan muuta kuin maata sängyssä lukemassa.
Kirjavalinta vain oli harvinaisen huono jo valmiiksi surkeaan päivään; Anna-Kaisa Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille - laspettomuuspäiväkirja. Pelko lapsettomaksi jäämisesiä nosti taas rumaa päätään, ja ehtoon mittaan pelko ja ahdistus kasautuivat paniikkikohtaukseksi. Lähes vuoden tauon jälkeen näitä on ollut nyt kaksi kuukauden aikana; ensimmäinen polin ensikäynnille mennessämme sairaalan pihaan kurvatessa ja toinen tänään. Olisikohan syytä pyytää polilta lähetettä psykologille? Kummasti avunpyynnön esittämisen kynnys madaltuu joka kerta kun on sellaisen tilanteen edessä josta ei selviä omin voimin.
Kuumekin rupesi nousemaan paniikkikohtauksen kanssa samoihin aikoihin, huominen alkaa siis soitolla lääkäriasemalle.
Hävettää ja nolottaa kovasti olla ensin avuton töissä hormonipillereiden takia ja parin viikon päästä olla kuumeen kourissa sairaslomalla...

Kp 14, ovulaatiotesti negatiivinen.
Töitä jäljellä enään neljä viikkoa.