Jihuu! Kp1 on viimeinkin täällä! Eikä "kierto" kestänytkään kuin 264 päivää...
Eilisen päivän pärjäsin kahdella miranaxilla, tänään se ei enään riitä, joten huomenna pitää soittaa polille ja pyytää uutta särkylääkereseptiä.
Myös oudokseltaan käyttöönotettu kuukuppi lisäsi epämukavuutta iltapäivällä, mutta nyt siihen on jo kerinnyt tottumaan.
Labraan aion mennä keskiviikko-aamuna. Alunperin ajatus oli että menisin heti kp2:na labraan, mutta nyt luulen että ensi yöstä saattaa tulla niin säryntäyteinen että aion ä aamulla maata sängyssä tasan niin pitkään kuin vain voin.
Toissailta meni vetistellessä. Näin jälkikäteen katsottuna aivan turhaan, sillä eihän tätä prosessia saa mitenkään nopeutettua, kaikki on kiinni kehosta ja sen reaktioista.
Ja tiedä nyt sitten oliko itku hormonien aiheuttamaa herkkyyttä vai epätietoisuuden aiheuttaman stressin purkautumista...
Mutta sait sentään sen koopeeykkösen :) Ehkä aurinko paistaa vielä risukasaankin, niinkuin sanotaan? :) Kauheesti tsemppiä <3
VastaaPoista