Testipelko

Kierto lähenee loppuaan, kuukautisten oletettu alkamispäivä on huomenna. Tavallisesta poiketen kaikki menkkoja edeltävät oireet loistavat poissaolollaan.Selkää ei jomota ollenkaan menkkamaisesti, mitä nyt on ollut tänään vähän jumissa, vatsa ei ole sekaisin vaan toimii paremmin kuin viikkoihin ja mielialakin on harvinaisen tasainen, ei itketä sitten yhtään.
Kaiken edellämainitun lisäksi olen viime viikon torstaista ja alkion kiinnittymiseksi luulemastani tylpästä kivusta saakka kokenut monenmoisia raskauoireita; vatsalihakset ovat tulleet päivä päivältä kipeämmiksi, vatsa on erityisesti iltaisin todella turvonnut, nenä ei ole tukossa eikä valuva ensimmäistä kertaa hoitojen jälkeen ja myös alakerta on päässyt kuivumaan niin että kirveltää, tuoksut ja maut ovat paljon entistä voimakkaampia  ja erityisesti kahvi on todella pahaa (vielä muutama päivä sitten join 1-2 kapselikahvijuomaa päivässä), suussa on koko ajan todella tunkkainen maku, muistuttaa niistä ajoista kun vielä poltin tupakkaa.
Olen toki aikaisemmissakin hoitikierroissa ollut ihan varma raskaudesta, mutta nyt olo on erilainen. Jotenkin seesteinen ja sisäänpäinkääntynyt.
Silti, raskaustestin tekeminen pelottaa suunnattomasti. Entä jos se onkin negatiivinen, jos olenkin vain kuvitellut kaikki oireet? Ja mitäs sitten jos se onkin posiviitinen, meneekö se heti kesken?
Tänään olisi jo saanut testata, mutta jottei huominen messupäivä (woohoo, kädentaitomessut!) menisi negan nähtyäni penkin alle, odotan sunnuntaihin.

The Mekko

Olin tänään sovittamassa hääpukuja. Ensimmäinen liike, ensimmäinen mekko ja se oli siinä.

Koko liikkeen ainoa sopivan kokoinen ei-kokopitkä puku, unelmieni täyttymys.

Se oli kohtalo.

Haen täydellisyyden maanantaina, piilotan tuleviksi kuukausiksi vanhempieni luokse.

Lähempänä häitä tehdään vielä muutama muutos: lisätään olkaimet ja otetaan rinnuksen yläosaa sisää. 

Sovitin yhtä kokoa, varasin toisen. Suositus kun oli, että jos sattuisi käymään niin onnellisesti että vatsanahkani alla muhii keväällä muukin kuin läski, on tarpeellista ottaa vatsan kohdalta hiukan väljempi malli. Sovittamalleni, nyt sopivalle mekolle kun jouduttausiin joka tapauksessa tekemään samat muokkaukset, oli raskautta tai ei.

Pitääkin kysyä maanantaina olisiko liikkeellä mekon kankaista ylimääräisiä mallitilkkuja, ettei tarvitsisi ensi viikon Kädentaitomessuilla langanetsinnässä turvautua valokuviin. Mekon pitsi kun on aika kellertävää, sopivan sävyisen pitsineulelangan löytäminen saattaa osoittautua haasteelliseksi.

Ensimmäinen konkreettinen askel häitä kohti <3

Paniikki

Kirjoitin viime viikolla sairaslomaan johtaneista paniikki- ja ahdistusoireista. Suunnitelmana oli lepäillä viikko saikulla, jotta jaksaisin jäljellä olevat kaksi viikkoa töissä. Tänään koitti siis töihin palaaminen. Aamupäivä sujui vallan hyvin, suorastaan epätavanomaisen tapahtumaköyhästi. Silti, puolen päivän aikaan huomasin hyperventiloivani niin, että huulia kuumotti ja kihelmöi. Pidin lounastauon, jospa se auttaisi, mutta ei, olo vaan paheni ja kyyneleet kihosivat silmiin. Huikkasin esimiehelle, että olo on aamusta huonontunut radikaalisti todella kovalla vauhdilla.

Niinpä sitä ollaan sitten tämäkin viikko sairaslomalla. Ahdistuslääkkeitä sain luvan käyttää muutaman päivän ajan, mahdolliseen alkion kiinnittymiseen asti.

Miksi tän pitää olla näin vaikeeta?

Lääkäreitä

Eilen kävin tk-lääkärillä juttelemassa ahdistuksesta ja paniikkioireista sekä hoitojen ja työni yhteensopimattomuudesta. Luonnollisesti lääkäri oli noin 6. kuulla raskaana. Sain lähetteen depressiohoitajalle elämänvaihekriisin nojalla ja sairaslomaa tämän viikon. Esimiehen kanssa juttelin maanantaina, että rukataan vähän työvuorojani kevyempään suuntaan, jotta jaksaisin olla vielä sairasloman jälkeen jäljellä olevat pari viikkoa töissä.

Tämän kierron seurantaultra oli tänä aamuna. Kohdun limakalvo on viimein saatu kasvamaan tavoitellun vahvuiseksi: 7,5mm! Folleja oli yksi, 19mm oikeassa munasarjassa. Tänään pistelen pregnylin ja sitten ruvetaan taas kyttäämään oireita.
Lääkäri katseli kalenteria ja totesi, että jos tästä kierrosta ei tärppää niin ennen joulun sulkua kerittäisiin tekemään vielä yksi ovulaation induktio ja vuodenvaihteen jälkeen siirryttäisiin inseminaatioon.

Toivottavasti nyt on onni myötä, en olisi vielä valmis inssiin.

kp6

Soittelin maanantaina polille ja varasin seurantaultran ensi viikon keskiviikolle. Tänään huomasin, ettei gonalian ole jäljellä riittävästi, joten huomenna on pakko soittaa uudestaan ja pyytää pikaista reseptin uusintaa. Onneksi sähköisen reseptin uusiminen on nopeaa puuhaa.

Tänään varasin ajan myös tk-lääkärille, jotta saisin lähetteen psykologin juttusille. Vanhat tutut ahdistus- ja paniikkinoireet ovat löytäneet tiensä takaisin elämääni. Erityisesti viime viikkoisen negatiivisen raskaustestin jälkeen on ollut todella vaikeaa. Esimiehenkin kanssa juttelin, että kävi todela huono tuuri kun hoidot alkoivat tämän työsuhteen aikana. Ei ole todellakaan helppoa nähdä joka päivä perheitä joihin lapsia tulee vahingossa ja todella helposti, mutta niistä ei kuitenkaan osata ja/tai haluta pitää huolta, kun samaan aikaan itse tekisi mitä tahansa saadakseen oman lapsen.

Lohduttaudun sillä, että pian on loma, eikä sen jälkeen tarvitse enään koskaan mennä takaisin tuohon työpaikkaan. Sinne menemisen ajatus ahdistaa niin paljon.

Kp1

Negatiivinen raskaustesti herätti odotettua voimakkaampia tunteita ja keskiviikkoilta meni itkiessä. Suru on edelleen pinnassa ja puolentoista kuukauden päässä häämöttävä työsuhteen päättyminen yhdessä epäonnistuneen hoitokierroksen kanssa saa elämän tuntumaan tällä hetkellä kovin päämäärättömältä.

Tai ehkä "päämäärätön" on väärä sana; tiedänhän mitä haluan sekä työ- että yksityiselämän saralla, en vain ponnisteluista huolimatta onnistu kummassakaan.

Muutaman viikon päässä oleva loma tulee todellakin tarpeeseen.

Dpo 8

Olo on aika normaali, ja vaikka vatsaa on viime päivinä hiukan nipistellytkin uskon sen olevan todennäköisimmin ilmaa kuin kiinnittymistä.

Silti toivon.