Lyö tyjhää

Tuntuu siltä, ettei ole mitään sanottavaa.

Clomien sivuoireita (kuumia aaltoja ja herkistynyt mieli) ja odottamista.
Odotan perjantaista ultraa ja rauhallista viikonloppua.

Työ tuntuu ahdistavalta, onneksi enään puolet jäljellä.

Uusi yritys

Kp1:hän se. Soitin polille varmistuakseni asiasta, mutta puhelimeen vastasikin joku sijaiselta vaikuttava hoitaja joka ei oikein ymmärtänyt asiaa. Sanoi että "päätä itse". No, päätin että eilinen on kp1., Oikea päätös, sillä vuoto on jatkunut tänään iiltapäivällä tuttuakin tutumpien kipujen saattelemana. Miksi sen kivun määrän pitää vaan lisääntyä menkkojen niukentuessa? En voi muuta kuin toivoa viime menkkoihin määrätyn ketoriinin pian auttavan, ei juurikaan huvittaisi mennä linja-autoon istumaan pariksi tunniksi näiden särkyjen kanssa.

Mieli kevyenä seuraavaan kiertoon. Yllätin itseni sillä, miten helposti pääsin yli pettymyksestä. Oletan, että tieto (liian) ohuesta limakalvosta ja sen myötä huvenneesta onnistumisen mahdollisuudesta tässä kierrossa esti odottamasta liikoja. Oikeastaan odotin juuri tätä. Vain lyhyeksi (10 pv) jäänyt luteaalivaihe on jäänyt kiusaamaan. Pitäisiköhän tuolle mahdollisesti tehdä jotain tässä kierrossa, avittaa keltarauhasta jotenkin? No, kysyn lääkäriltä sitten ensi perjantaina seurantaultrassa, joka tällä kertaa osuu kiertopäivälle 9, halutun kympin sijaan.

Suunnteilma on nyt se, että huomenna aloitan clomit (kp3-7) ja niiden jälkeen pistän kahtena päivänä (kp8-9) Gonal-F:ää, ja todennäköisesti hyvin pian gonalin jälkeen pistän Femarin. 

No, ainakin viikonlopusta tulee hauska. Oli menkat tai ei. Reilun tunnin päästä hyppään Onnibussiin ja matkaan Helsinkiin viettämään tyttöjenviikonloppua! Ohjelmassa ainakin Korkeasaari. Ja varmasti hyvää ruokaa ja parasta seuraa.

Näen punaista

Vessassa käydessä näkyy punaista. Ensin pieni tahra alushousuissa, sitten vaaleanpunaista paperilla.
Liian pientä ollakseen kp1 mutta mielestäni liian runsasta ollakseen mitään tuhruttelua. Pakko siis soittaa huomenna aamutuimaan polille jotta saan selvyyden sille pitääkö tämä nähdä kp1:nä eli aloittaa clomit lauantaina vai antaa olla vaan ja jatkaa testailua. Jotenkin ensimmäinen vaihtehto tuntuu paremmalta, loppu epätietoisuudelle.

Dpo 11 ja uskon loppuminen

Olen hätäpäissäni testannut muutaman negan. Vaikka hyvin tiedän  vieläkin olevan turhan aikaista. Mutta kun tuntuu niin varmalta! Ja silti tyylipuhtaita negoja, ei edes roskishaamuja. Ehkä olen vain  kuvitellut kaiken tai ylitulkinnut kroppaani.
Tänään on todella menkkamaista selkäsärkyä ja tunteet pinnassa (lue: itku herkässä) joten toivo vaihtuu epätoivoon. Toki raskauden mahdollisuus on edelleen olemassa, mutta se on niin pieni että koen parhaaksi henkisesti valmistauta särystä päätellen lähipäivinä alkaviin kuukautisiin ja seuraavaan kiertoon, kaikkine syötävine ja piikitettävine hormoneineen.
Taisin toivoa tältä ensimmäiseltä kierrolta enemmän kuin uskottelin itselleni. Onneksi voin lähes koko työpäivän istua yksin ullakolla.

Yllin kyllin testejä

Työpäivä meni taas pääasiallisesti lastenvaatteita lajitellen. Mahtui siihen hiukan vauvan vahtimistakin (lue: lepertelyä ja sylitelyä) ja lasten kanssa puistoilua.

Nälkä vaivaa ihan hulluna, eilisaamusta saakka melkein koko ajan on joko nälkä tai syöminen menossa. Töiden jälkeen oli ihan pakko mennä vetämään hamppari naamaan (en edes muista koska viimeksi olen syönyt pikaruokahampurilaisen) kun ei mukamas kestänyt kahtakymmentä minuuttia kotiin. Nyt taas ruoan äärellä.

Kotona odottikin paksu kuori Maarianhaminasta; sunnuntai-iltana tilatut testithän ne siinä! Kokonaista kaksikymmentä liuskatestiä ja yksi ClearBlue Digital. Nyt saan testailla niin paljon kuin sielu sietää! Ehkä jo huomisaamuna?

Dpo 8

Liekö silkkaa mielikuvituksen tuotetta, mutta huomaan itsessäni raskauden oireita vaikka kuinka ja paljon. Mielikuvituksen lisäksi nämähän voi pistää Pregnylin piikkiin, mutta en oikein usko. Tänään pitäisi kuitenkin olla viimeiinen päivä kun Pregnyl voi aiheuttaa väärän positiivisen testituloksen, joten piikittelyn vuoksi kehossa olevan hcg:n määrän pitäisi olla jo hyvin alhainen.

Huomenna on siis ensimmäinen päivä kun voi tehdä raskaustestin ilman pelkoa väärästä positiivisesta. Väärän negatiivisen mahdollisuushan on edelleen olemassa ja olenkin viime päivinä muuttanut mieltäni huomisesta testaamisesta lukemattomia kertoja. Tänään tuntuu siltä, että testaan huomenna ensimmäisen kerran. Vaikka kahdesti, jos haluan, lisää testejä on kuitenkin postissa ja saapumassa huomenna. Oli huominen tulos mikä hyvänsä, testaan vielä ainakin perjantaina ja sunnuntaina kun on dpo 14 eli virallinen testipäivä. 

Vaikka kuinka yritän hillitä itseni, huomaan vähän väliä mielikuvituksen laukkaavan jo varhaisultrassa ja vauvamahanmentävissä neuleissa joita voisi tehdä talvea ja kevättä varten. Asiaa ei yhtään helpota se, että vietin tänäänkin suurimman osan työpävästä lajitellen lastenvaatteita.

Dpo 4 ja huono olo

Epämääräisistä vatsakivuista ja pahan olon aalloista on kärsitty jo vaikka kuinka monta päivää, mutta tänään olo äityi niin huonoksi, että töistä oli lähdettävä parin tunnin jälkeen pois. Hyvä päätös, en olisi todellakaan jaksanut olla iltaseiskaan asti! Sain sairaanhoitajalta päivän saikkua ja kehoituksen varata aamulla aika lääkärille jos huono olo jatkuu. Taidan kuitenkin mennä töihin huomenna, päivä on vähän lyhyempi perjantaisin ja aamuvuoropäivät sujuvat suhteellisen nopeasti.

Vatsalihakille on tapahtunut jotain, maha on seistessä aivan kova ja pinkeä ja yskiessä tuntuu siltä että munasarjat tippuu paikaltaan. Toivottavasti edes vähän helpottaisi tämä turvotus, se on ollut yhtäjaksoista Primolut-kuurin alusta lähtien, eli jo neljä viikkoa! Pahentunut vain clomien ja kenties myös Pregnylin myötävaikutuksella.

Vielä 6 päivää ja sitten voi testata ilman suurta pelkoa väärästä positiivisesta. Virallinen testipäivä on kuitenkin vasta ensi viikon sunnuntaina, mutta taidan silti viikonloppusuunnitelmien vuoksi tehdä testin jo perjantaina. Jos nyt ei tärppää niin ensi kiertoon on kyllä pakko ostaa listää raskaustestejä.