Viikon vaihtuminen

Viikonloppu on taas ohi, ja uusi työviikko häämöttää nurkan takana.
Olin jo viikkokaupalla haaveillut täysin joutilaasta viikonlopusta ja nyt sain vihdoin sellaisen viettää. Toki tähänkin viikonloppuun kuului lapsuudenkodissa vierailu, mutta sehän on vain rentouttavaa. Seuraaville kahdelle viikonlopulle onkin jo suunnitelmia; ensin lukioaikaisen ystävän valmistujaiset ja sitten serkun tyttären puolivuotissyntymäpäivän  varjolla tapahtuva ensimmäinen kohtaaminen tulokkaan kanssa.

Molemmat tapahtumat ovat aiheuttaneet stressiä jo hyvissä ajoin;
Valmistujaisjuhliin saapuvasta ystäväporukasta vain kaksi teitää nykyisen tilanteeni, loput eivät alkuunkaan. Yhtäältä haluaisin kertoa avoimesti asiain laidan näille enemmenä tai vähemmän etääntyneille ystäville mutta toisaalta pelkään erityisesti päivänsankarin asennetta. Hän kun on tavannut olla kovinkin konservatiivinen ja jyrkkä mielipiteissään.
Tyttövauvan kohtaamisen hermostuttamisen ymmärtää varmasti jokainen lapsettomuuden kohdannut. Oman lisänsä tilanteeseen tuovat myös jännittyneet sukulaissuhteet.

Kovasti kummalta tuntuu myös se, että maanantaina on jo kp8!
Vuoto on jo lähes loppunut, mutta turvotus ja äkillisesti iskevä huonovointisuus sekä alavatsan nippailut ovat palanneet muutaman päivän tauon myötä.
Voi kun läkärin laatimat toimintaohjeet saapuisivat jo!

hammasten kiristys

Että olikin ne särkylääkkeet massiivinen pettymys! Haittavaikutukset tuntuivat kyllä; paleli, väsytti ja oli onnettoman huono olo. Mutta särkyyn ei auttanut ollenkaan. Pomo passitti töistä kotiin heti kun saatiin lapset nukkumaan ja meninkin siitä sitten äidin lääkekaapilta hakemaan lisää miranaxia. Se kun auttoi edes vähän.

Särky ja vuoto yltyy päivä päivältä. Ei osunut lääkäri oikeaan arvioidessaan limakalvon paksuuden perusteella niukkaa vuotoa... Hermioille käy myös se, että koska kuukuppi on käytössä ensimmäistä kertaa pelkään koko ajan ylivuotoa.
Mitenköhän sitä pärjää huomenna kun pitäisi illalla mennä Pakkahuoneelle kuulemaan mihin kovasti odottakaa Manowaria.

Ja ai niin, kävin aamulla labrassa. Ottivat yhdeksän putkea verta, valmistuminen saattaa kuulemma kestää

uusi kierto, uudet vaivat

Särky sen kun voimistui vaan, tänään aamulla jo ajattelin että pitäisikö hakea saikkua. Koskaan ennen ei ole ollut näin ja kuukautiskipuja, vaikka ovatkin olleet aina vain juuri ja juuri siedettäviä.
Onneksi sain polilta uudet särkylääkkeet (Kalle kiitos sähköisestä reseptistä!), en enään pärjäisi ilman! En muistanut hakea lääkkeitä heti työpäivän jälkeen ja kun muistin reseptin kotiin päästessäni en voinut enään muuta kuin maata sängyssä kaksinkerroin taipuneena. Onneksi Mies lähti pikavauhtia lähiapteekkiin.
Nyt napsitaan deksketoprofeenia ja heti vaikutuksen alettua alkoikin unettaa. Pitää olla varovainen näiden kanssa, yleisiin sivuvaikutuksiin kun kuuluu huonovointisuus ja/tai oksentelu. Väsymyskin on listattu melko harvinaisiin haittavaikutuksiin, joten ainakin tämän illan perusteella autolla ajaminen on toistaiseksi pannassa.

Eiköhän tämä tästä helpota, varsinkin kun on taas kahmalokaupalla uutta luettavaa! Huomenna voisin perehtyä Amazonin tarjontaan pcos-kirjallisuuden osalta.

Kp 1

Jihuu! Kp1 on viimeinkin täällä! Eikä "kierto" kestänytkään kuin 264 päivää...
Eilisen päivän pärjäsin kahdella miranaxilla, tänään se ei enään riitä, joten huomenna pitää soittaa polille ja pyytää uutta särkylääkereseptiä.
Myös oudokseltaan käyttöönotettu kuukuppi lisäsi epämukavuutta iltapäivällä, mutta nyt siihen on jo kerinnyt tottumaan.
Labraan aion mennä keskiviikko-aamuna. Alunperin ajatus oli että menisin heti kp2:na labraan, mutta nyt luulen että ensi yöstä saattaa tulla niin säryntäyteinen että aion ä aamulla maata sängyssä tasan niin pitkään kuin vain voin.

Toissailta meni vetistellessä. Näin jälkikäteen katsottuna aivan turhaan, sillä eihän tätä prosessia saa mitenkään nopeutettua, kaikki on kiinni kehosta ja sen reaktioista.
Ja tiedä nyt sitten oliko itku hormonien aiheuttamaa herkkyyttä vai epätietoisuuden aiheuttaman stressin purkautumista...

odottelua

Eilen odotin selkäsäryn katoavan primolutin popsimisen myötä ainakin vuodon alkamiseen saakka. No eipä tietenkään, särky alkoi heti aamulla kun aiempina päivinä se alkoi vasta iltapäivällä. Mutta olipahan ainakin pehmeämpää kolotusta kuin eilen.

Vuotoa, labroja ja tarkempaa hoitosuunnitelmaa odotellessa onkin hyvä luekella kirjastosta löytyneitä lapsettomuuskirjoja.

En löydä mistään PCOS:ää käsittelevää suomenkielistä kirjallisuutta (yleisluontoisemmissa lapsettomuuskirjoissa aihetta vain raapaistaan). Pitänee tyytyä netistä löytyviin englanninkielisiin opuksiin...

Ärsyttävää kun ei pääse tietokoneella nettiin! Josko sitä sitten huomenna vanhempien luona käväisisi koneella...

kärsimyspäivät

Tänään söin 10 päivän Primolut-kuurista viimeisen nappulan. Turvotus ja alavatsan nippailut kestivät ensimmäiset 7 päivää ja vaihtuivat sitten selkäsärkyyn. Eilen illalla särky yltyi melkein sietämättömäksi ja ilmestyipä lakanaan vähän vertakin. Tänään särkee taas niin että on vallan voimaton olo (onneksi on vain 4 lasta paikalla työmaalla), eikä taida tulla taaskaan mitään kuntosalille menosta kun ei saa edes selkää suoraksi.
Saattaapi tulla vallan mukava viikonloppu... No, ainakin saan sen suojapussissaan pölyttyneen kuukupin vihdosta viimein käyttöön!

Tietokonekin meni rikki, joten normaaliin päivitysrytmiin palaaminenkin jäi vain haaveeksi. Puhelimella kun on niin tuskastuttavan hankalaa kirjoittaa, ettei kärsivällisyys tahdo riittää!

Internetin ihmemaailmasta kaivelin esiin semmoisen "tiedon", että vähähuilihydraattinen ruokavalio olisi omiaan PCOS:n kanssa painiskeleville naisille, joten ajattelin kokeilla. Nyt kun netin käyttö on puhelimen varassa, en pääsekään tavoilleni uskollisena hakemaan (tai siis pääsen, kärsivällisyys vain ei riitä...) aloitusvinkkejä foorumeilta ja muista nettilähteisä. Olisikohan lukijakunnallani vinkkejä jaettavaksi?

Primolut-pv 4

Juttelin eilen äidin kanssa näistä PCOS-hommista siinä samalla kun lajiteltiin Venäjälle lähteviä lastenvaatteita.
Oli kuulemma äidillä ennen lapsien saantia samanlaista kiertohäiriöö kun mulla. Saatto kuulemma olla puolikin vuotta ettei tullut kuukautisia, ja söi kuulemma jo monta vuotta ennen raskauden koittamista Terolutia. Ja sitten yrityksen alettua Clomifenia. Ja sai keskenmenon sekä mun ja veljen välissä että veljen jälkeen.
Että semmonen kevyt lauantai-iltapäivän keskustelutuokio.

Mutta antaahan tuo toivoa. Se, että äiti on kuitenkin kaikesta huolimatta saanut kaksi lasta.


Tänään 4. Primolut-päivä ja vatsa on niin turvoksissa ettei oo tottakaan. Squashin pelaamisesta ei tullut oikein mitään kun alavatsaa pisteli niin ettei paljon hotsittanut kirmailla pallon perässä.