Viimeinen työviikko hyvässä vauhdissa, yhdelle lapselle heipat jo sanottuna ja halit halittuna.
Omat fiilikset ovat hiukan ristiriitaisia; en millään malttaisi lopettaa ihanaa työtä ihanien lapsien ja työkavereiden kanssa mutta toisaalta odotan jo pienelle levolle pääsyä. Vaikkei suunnitelmissa mitään rötväilyä olekaan, vaan ahkeraa kuntosalireeniä ja huushollin perusteellista raivaamista.
Ulkohousujen sivusauma ratkesi eilen. Vastaava sauma toisesta puntista ratkesi tuossa noin kuukausi sitten ja seuraavan viikon olinkin kipeänä. Mitäköhän sitten ensi viikolla?
P.s. Ei, ei se toimi vieläkään...
Odottelu on ihan hirveää, kun tietää, ettei mitään varmaankaan ole tapahtunut. Meillä opettajilla vielä muutama viikko jäljellä, mutta todellakin kaipaisi jo, että saisi rauhaa olla ja keskittyä tähän, kun töihin on todella vaikea keskittyä. Nauti joutenolosta, pidä huoli itsestäsi!
VastaaPoistaToi sormus on aivan ihana, mikä tossa pikkukuvassa on ! Täällä salainen kuikuilija välillä käy katselemassa blogiasi ja joskus aiemminkin tänne olen raapustanut..
VastaaPoistahttp://elsanblogitus.blogspot.fi/