Jatkossa...

... löydät minut täältä.

Ehkä palaan tänne vielä joskus, jos aihe käy uudelleen ajankohtaiseksi.
Pidän tämän blogin ainakin vielä julkisena, vaikka en enään tähän osoitteeseen päivittelekään.

Kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Kerrottavaa kyllä olisi, mutten oikein tiedä mistä aloittaa. Tuntuu väärältä kirjoittaa odotuksesta tänne, lapsettomuusblogiin.

Niinpä sitten, kun kirjoittamiseen löytyy taas inspiraatiota, siirryn uuteen osoitteeseen. Kerron sitten, mihin.

12+5 ja kaikki hyvin

öklön paluu

Reilu viikko sitten uskoin pahoinvoinnin jo hellittävä, mutta se taisikin vaan viettää väliviikkoa. Olo on entistäkin kurjempi, oksentelun tahti kiihtynyt ja jalkojen särky toisinaan kovaakin. Ensimmäisen kerran kärsin tästä jalkojen kipeytymisestä positiivista raskaustestiä edeltäneenä päivänä olleiden kädentaitomessujen jälkeen; lonkista alaspäin alkoi särkemään jo messujen aikana kovasti ja iltaan mennessä kipu oli niin kova etten tiennyt miten päin olisin ollu. Normaalisti jaksan pitkätkin kävelmatkat ja seisoskelut ilman kummempia kipuja, mitä nyt vaan vähän väsyn. Toissapäiväiset ystävän häät tuntuvat lonkissa edelleen.

Tonttikauppojakin tässä hieroskellaa. Tehtiin tarjous pienessä maalaiskylässä sijaitsevasta metsätontista, ehtona rakennusluvan saanti. Tarjous hyväksyttiin ja huomenna alkaa suunnitelutarveratkaisun ja rakennusluva haku. Tontti on ihanteellisella paikalla, maaseudulla mutta hyvien teiden ansioista vain reilun 30min ajomatkan päässä Tampereelta. Naapureiden läheisyyttä lukuunottamatta kaikkea, mistä olen haaveillut!

Vihkisormuksiakin on tässä puuhailtu, ongelmana minun allergisuuteni. Kulta ja palladium aiheuttavat ihottumaa, vain hopea ja teräs tiedetään sopiviksi. Haluaisin kivellisen sormuksen, mutta hopea on liian pehmeä materiaali kruunuistutukselle eikä tuttu kultaseppä enään vanhuuttaa pystyisikään sitä tekemään. Seuraavaksi suunnataan siis kultasepän vanhan tutun luokse, joka on erikoistunut istutuksiin. Jospa sieltä löytyisi ratkaisu, edes rivi-istutuksen muodossa.

Jännä vuosi tulossa: naimisiin meno, vauva, tonttikaupat ja (toivottavasti) rakentamisen aloittaminen, johan tuossa olisi sisältöä useammallekin vuodelle!

rv 11+3

Joulun jälkeen

Reissu meni koko ajan enemmän tai vähemmän pahoinvoiden, erityisesti kotimatka. Aallot keinuttivat kovasti.

Joulu meni oikein mukavasti, syötiin ja köllöteltiin. Lahjoja tuli vallan maltillinen määrä (joinan vuosina lahjaröykkiöiden sijoittaminen on päässyt muodostumaan ongelmaksi kotiin palattuamme) ja olipa pukki paketoinut muutaman vauvanvaatteenkin.

Viime viikko tuntuu olleen pahoinvoinnin huippu, viikonlopun jälkeen olo on parantunut huimasti, vaikka ällötys ja väsymys ovat edelleen päivittäisiä kumppaneitani.

Pää lyö jatkuvasti tyhjää, unohdan jatkuvasti laittaa roskat roskiin tai en löydä yöpöydälle laskemaani puhelinta, yms. Tästä syystä myös blogin päivittäminen on näin paremmankin olon aikana jäänyt vähiin: en oikein tiedä mistä kirjoittaisin kun arkisimmatkin asiat unohtuvat jatkuvasti. Toivottavasti tämäkin pian helpottaa, kirjoittaisin niin mielelläni mm. siitä taannoisesta neuvolakäynnistä.

Maanantaina ensimmäinen sikiöseulonta, seerumi. Nt-ultraa pitää odottaa vielä kaksi viikkoa.

yhdeksäs raskausviikko

Pahoinvointi ja väsymys ovat tehokkaasti vähentäneet postauksien määrää, oikeastaan kaikki muukin ei-välttämätön on karsiutunut elämästä tehokkaasti. Suurin osa päivistä menee sängyssä maaten, kun pahoinvoinnin voimakkuus tuntuu olevan suoraan verrannollinen asennon vertikaalisuuteen.

Lähdemme Miehen kanssa tänä iltana viikonlopuksi Tukholmaan, matka taittuu autolla ja laivalla. Erityisesti tuo laivamatka arveluttaa kovasti. Normaalisti Mies on meistä se, joka antaa ylen talvisen merenkäynnin vaikutuksesta, minuun se ei normaalisti vaikuta pientä nukahtamisvaikeutta enempää mutta tällä kertaa uskon olevani se hyttikunnan huonovointisempi jäsen. Jo etukäteen kadehdin Miestä, hän voi sentään ottaa jo ennakkoon pahoinvointilääkkeen, kun minun pitää turvautua Sea-band -rannekkeisiin, joiden tehosta en ainakaan käyttöönotosta kuluneiden parin päivän aikana ole vakuuttunut. Pahoinvoinnin lisäksi matkasuunnitelmiin kuuluu ainakin Skansen Vasamuseeteineen ja Djurgårdeneineen, Hötorgshallenin herkkujen ihastelemista ja Stortorgetin vuosisataiset joulumarkkinat.

Maanantaina oli ensimmäinen neuvolakäynti, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ai niin! Kerroin raskaudesta vanhemmilleni viikonloppuna, äidin välitön reaktio heti halimisten ja ihastelujen jälkeen oli riemuita vauvashoppailusta kun taas isä kyynelehdittyään hetken rupesi suunnittelemaan hoitopöydän rakentamista. Ihanat höpsöt, ovat kovasti odottaneet tätä uutista <3

rv 8+6

Alkuraskauden ultra

Viime yö meni lähes kokonaan jännittäessä aamupäiväistä ultraa, ja sairaalalle menevää bussia odotellessani sain oikein mojovan paniikkikohtauksen. Olin lähes varma, että ultrassa ei olisi hyviä uutisia. Puolen tunnin bussimatka pahoinvointeineen tuntui lähinnä kidutukselta.
Mies tuli töistä sairaalaan ja jutustelimme hermosuneesti odottaessamme jälleen kerran myöhässä olevaa lääkäriä. Sama tyyppi kuin viimeisessä follikkeli-ultrassa, silloinkin yli puoli tuntia myöhässä.
Lopulta tuli meidän vuoromme. Riisuuduin ja kapusin tutkimuspöydälle. Jännitti ja hermostutti.
Mutta voi, sitä mieltöntä helpotusta kun syke löytyi heti! Lääkäri käänsi ultraäänilaitteen monitorin minuun päin ja kertoi mitä kuvassa näkyy. Siellä se kölli pää alaspäin, meidän pikku-jössikkä.
Kokonaiset 10,4mm silkkaa onnea.

6+4

Olo ei ole juurikaan helpottanut viime viikosta, suurin piirtein joka toinen päivä on hyvä ja joka toisena oksettaa ja väsyttää. Tänään on huono päivä. Säryistä ja öklötyksestä huolimatta raahauduin Miehen kanssa vauvatarvikeliikkeeseen, tarkoituksena etsiä sellainen lämmin takki johon mahtuisin kevättalvesta ja jota voisi myöhemmin käyttää kantotakkina. No, eipä löytynyt, pitänee tilata netistä.

Joustavia rintaliivejäkin sovitin, olivat pieniä. Tukivyön sentään ostin, selkä kun on ollut todella kipeänä nyt muutaman päivän ajan, ja jo parin tunnin jälkeen voin sanoa, että ei särje ollenkaan niin paljon kuin päivällä.

Enään viikko ultraan, en malttaisi odottaa.

En enään halua niin kovasti kertoa kaikille raskaudesta, tuntuu mukavalta vaalia salaisuutta vielä hetki kaikessa hiljaisuudessa.