julen

Hyvää joulua!

Ei paljon naurata

K.A.M.A.L.A. T.A.U.T.I!

Vitsit on vähissä kun lämpöä on heti aamusta päälle 38 astetta.

Ikävintä on tunnetusti yksin sairastaminen, eikä oloa ainakaan helpota se miten liukkaasti kelloa soittaneet Jehovan todistajat liukenivat paikalta oven avattuani...

Saa nähdä, josko sitten loppuviikosta jaksaisi keskittyäkin tähän kirjoittamiseen, tämä jääköön vain tilannekatsaukseski.

Blogitapaaminen

Viimeöistä kuumetta uhmaten (yleensä toki sairastan suosiolla kotona ja kaikessa hiljaisuudessa, mutta tätä ei vaan voinut jättää väliin) tarvoin tänään vähän ennen puoltapäivää bussipysäkille ja läksin kohti Simpukan toimistoa ja hartaasti odotettua blogitapaamista.

Vaikka olinkin tapaamisen outo lintu (koska meillä ei ole vielä edes yrittäminen alkanut), tunsin silti olevani lapsettomien joukkoon hyväksytty. Tai no niin, eihän kukaan nimenomaan hakeudu lapsettomaksi...

Tapaamisesta sai paljon kaivattua vertaistukea ja ymmärrystä tähän prosessiin jossa niin helposti tuntuu jäävänsä yksin.

Enköhän kirjoittele tästä aiheestan vielä tarkemminkin, mutta nyt on kyllä pakko rauhoittua sairastamaan.

Kiitos, kumarrus ja anteeksipyyntö teille kaikille jotka jaksoitte iltapäivän tunnit kuunnella rykimistäni!

Viikonloppu tuloillaan

Olin siis eilen veljeni kanssa elokuvissa ja syömässä, kuten meillä on ollut tapana tehdä parin kuukauden välein. Yleensä näillä reissuilla jompi kumpi tai molemmat meistä on kertonut hiukan tarkemmin mitä elämään nykyään kuuluu, ja eilen kerroin veljelleni että sain lähetteen lapsettomuus- ja hormonipolille.

En tosin olisi kertonut, ellei velipoika olisi itse kysynyt perheenperustemissuunnitelmistamme.

Elokuvateatterissa palelin niin, että oli pakko vetää villakansgastakki päälle ja yhdistettynä tämän viikon vaivanneeseen räkäisyyteen on flunssan puhkeaminen odotettavissa.

Onneksi tänään aamulla tuli viesti että voin pitää vapaapäivän (mukuloitakin on niin paljon kipeänä, ette kaikkien kannata mennä töihin), sillä olo onkin ollut jo aika rapsakka, päätä särkee, viluttaa, yskittää ja väsyttää.

Olen koittanut ottaa rennosti ja pysyä lämpimänä, jotta flunssa ei pääsisi pilaamaan viikonloppuani. Suunnitelmissa on lauantaina pikkujouluilua ystävien parissa ja sunnuntaina on kauan odotetun blogitapaamisen aika!

Kun nyt vaan tulisi Mieskin kotiin (on kai eksynyt joululahjaostoksille) niin saisi ruokaakin!

Mieli tekisi kamalasti hyökätä eilen koristeltujen piparien kimppuun mutta kun ne olisi tarkoitus viedä pikkujouluhommiin huomenna!

lähdetään

Niinhän siinä sitten kävi, että nyt lähdetään tarkempaan syyniin TAYS:n lapsettomuus- ja hormonipolille.
Tämän vuotisten tilastojen valossa ensimmäinen polikäynti sijoittuu tammikuun alkuun, jonnekin loppiaisen ja 24:n syntymäpäiväni väliin.

Samoihin aikoihin on myös seuraava kilpirauhaskontrolli. Nykyisellään annostus näyttää oleva vallan passeli, toivottavasti osui ja upposi kerrankin ensimmäillä yrityksellä (hormonaalisen ehkäisyn ja mielialalääkkeisen kanssa on aina pitänyt vekslata oikean valmisteen ja annostuksen löytymiseksi...)

Nyt saa kyllä riittää puhelimella bloggaaminen (miksi, oi miksi blogger-sovellusta ei ole saatavissa windows-phonelle? Kamalan vaikeeta selaimen kautta), tämä flikka lähtee hurvittelemaan velipojan kanssa!

Jännittää

Jännittää. Hermostuttaa.
Hermostuttaa niin että melkein itkettää. Ai tunteet pinnassa viime aikoina vai, miten niin?

Huomenna viedään taas asiaa eteenpäin. Cross my heart and hope to die.
Toiveissa on Terolut-kuuri ja lähete TAYS:in hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle.

Tuleekohan taaskaan nukkumisesta yhtään mitään?

Laskutaidoton

Olen päässälaskutaidoton ainkin mitä päivämääriin tulee! Jos puhutaan laskutaidosta noin yleisellä tasolla, niin aika laillahan tuo tyssää peruskoulun matikkaan. Lukiosta ei paljon tarttunut matkaan.

Näin ollen olen elänyt elämääni sen mukaan että lääkärikäynti on perjantaina, mutta herran jestas: kolmastoista päivähän onkin jo huomenna! Jepijee, huomenna on siis lyhyt työpäivä ja saan odotettua enemmän aikaa näpertää velipojan villasukat valmiiksi ennen perjantaisia elokuvatreffejä!

Näinhän se meni; mitä voi päätellä siitä että yläasteella menestyy keskivertoa ihan huomattavastikin paremmin, mutta lukiossa tippuu heti kärryiltä?
Kuva täältä

Nyt pitää varmaan ruveta laskemaan kierron pituutta, jotta pääsen järkyttämään lekuria huomenissa oikein kunnolla!