Tell me what you want, what you really, really want

Tänään on pyöriny päässä Spaissareiden Wannabe, kun lukasin uutisen niiden uudesta ”paluusta”. Ja tuntuu siltä, että en pääse oikein selville siitä mitä ihmiset todella haluaa ja tahtoo ja se risoo.

Olen tähän asti kuvitellut, että jos joku kaveri plussaa ennen mua, osaan suhtautua asiaan vain ja ainoastaan positiivisesti ja iloisesti. Mutta, mutta… ei se olekaan niin. Vaikka kuinka haluaisin olla vain positiivinen ja kannustava, tuntuu silti hankalalta ja epäreilulta se, että se plussa tulee jollekkin, joka ei ole sitä suunnitellut ja yrittänyt…
Vaikkei meilläkään ole vielä varsinainen yrittäminen alkanut, eikä sataprosenttista varmuutta ole siitä, että meillä plussa joudutaan odotteleen pidempään ja turvautuun apukeinoihin, tuntuu niin väärältä se, että joku muu lähipiirissä saa plussan vahingossa.

Toinen asia mikä on risonu viime päivinä on se, että Mies on niin hiljaa tästä vauva-hommasta. Jutellaanhan me esimerkiksi nimistä ja kasvatusmetodeista ynnä muusta, muttei siitä varsinaisesta yrittämisestä ja siitä koska se päästään aloittamaan. Olen kyllä sanonut että toiveeni on että Heinäkuussa aloitettais yrittäminen, että Mies saa alkukesän aikaa ajatella asian halki poikki ja pinoon ilman että mä tuon asiaa esille ja ”hoputan”, että Mies saa rauhassa sulatella tietoa siitä että yrittäminen on aloitettava nyt ja viimeistään kohta. Mutta odottamattoman ”lyhyt” (kp67) kierto pisti mut ajattelemaan, että mitä jos heinäkuussa aloittaminen tarkoittaakin sitä, että yrittäminen alkaa tässä kierrossa jo ensi viikolla (tänään kp7)? Kai sitä on vaan pakko ottaa asia tänään puheeksi ja sanoa, että en jaksa enää odottaa.