Aloitin tänään Eve Hietamiehen Yösyötön lukemisen. Olin aluksi ihan innoissani kirjasta, jee, vihdoinkin jotain vauva-aikaa
käsittelevää kaunokirjallisuutta, mutta lukiessa iski ahdistus. Mitä jos
mäkin romahdan niin kuin päähenkilön vaimo, Pia? Mitä jos en kestäkään sitä
valtavaa vastuuta ja elämänmuutosta?
Mietityttäisikö/ahdistaisiko aihe, jollei itsellä olisi toistuvaa masennusta ja paniikkihäiriötä, tiedä häntä. Mutta uskon ja toivon, että tulen selviytymään suuristakin elämänmuutoksista, olenhan osannut hakea apua ongelmiini aikaisemminkin ajoissa ja, toisin kuin kirjan perheellä, meillä on hyvä turvaverkko; lähellä asuvat vanhemmat sekä aivan ihanat ystävät.
Mietityttäisikö/ahdistaisiko aihe, jollei itsellä olisi toistuvaa masennusta ja paniikkihäiriötä, tiedä häntä. Mutta uskon ja toivon, että tulen selviytymään suuristakin elämänmuutoksista, olenhan osannut hakea apua ongelmiini aikaisemminkin ajoissa ja, toisin kuin kirjan perheellä, meillä on hyvä turvaverkko; lähellä asuvat vanhemmat sekä aivan ihanat ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti