Herääminen

Miks se on niin vaikeeta?
Joka aamu tällä viikolla herätyskellopuhelin on ollut viritettynä soimaan seitsemän tienoilla, jotta kerkiäisin labraan ajoissa ja ennen aamun kamalinta mummoruuhkaa. Mutta ei, tänäänkin heräsin puhelimesta huolimatta vasta hiukan kymmenen jälkeen. Mikä sinänsä on ennätyksellisen aikaisin meikäläiseltä.

kuva täältä

Huomenna on pakko herätä, koska ehtoolla pakkaan kassini ja suuntaan vanhempieni kanssa kohti pohjois-Pirkanmaan autuasta hiljaisuutta.
Kissoja, koiria, marjastusta ja sienestystä, voiko syksyä paremmin viettää?
Ja niin, en todellakaan aio syödä niitä sieniä. Hyi. Mutta poimiminen on hauskaa.

Eksyksissä...

...koska kieroni on kartoittamaton. Hah...

Kaikki mulle heti nyt:in Elsan inspiroimana ajattelin kirjoittaa siitä, mitä ajatuksia ja tuntemuksia kolminumeroisissa luvuissa paukkuva kierto saa aikaan.

Kiertopäivä on tänään... hmmm... 115! Huhhui!

Vielä kahdeksankympin tienoilla pystyin laskemaan päässä kiertopäivän, mutta nyt se on jo ihan toivotonta.
Eikä asiaa ole niin tullut ajatelleeksikaan (poislukien viimeiset pari viikkoa), jotenkin sitä vaan on menettänyt uskon siihen, että kuukautiset enään alkaisivatkaan ilman jonkinasteista peliin puuttumista.
Ja koska lääkärikäyntiä ei ole tulossa ennenkuin saadaa Miehen loppukuusta olevan siemennesteanalyysin tulokset (ja allekirjoittaneen kilpparikontrolli, johon olen koittanut herätä ajoissa kahtena viimeaamuna siinä mahtavasti epäonnistuen), olen suunnannut energiani klinikkakäynnin odottamiseen. Vaikka en edes ole itse menossa sinne. Onko tää joku yleismiehinen juttu että puolisoa ei haluta mukaan simppanäytteenantoreissulle? Vai kuvittelenko vaan?
Eilinen Sinkkuelämää-jakso tuntui niin tutulta; Charlotte kertoi Treylle, että yksinkertaisin tapa aloittaa lapsettomuuden (kolmen yrityskuukauden jälkeen, lapsettomuus? srsly) on siemennesteen tutkiminen. Ja sehän ei herralle sopinut! Koska eihän se ole mies eikä mikään joka ei pysty lasta siittämään. Mikä siinä on, ettei voi tajuta ettei naisetkaan huvikseen niissä (huomattavan paljon siemennestenäytteen luovutusta ikävämmissä) tutkimuksissa ramppaa?


Ja voi ei, Sinkkuelämää siirtyy kokonaan Liville (typerät Bondit...), joka ei näy meillä!
Mitä mä nyt teen, kun ei oo Sinkkuelämää eikä Housee?!

Kirjallinen nostalgiahehkutus

Olipa ihana lastenhoitotunti!

Aiheena kirjat, sadut ja lorut sekä leikit.
Luennoitsija oli listannut "parhaita" lastenkirjoja, sekä koti- että ulkomaisia, ja henkilökohtaiset suosikkini, aikaisemminkin mainitsemani Beatrix Potter ja Elsa Beskow olivat päässeet listalle. Unholaan vaipunut varhaisnuoruuteni suosikki Maija Karma oli kotimaisten kuvittajien listalla, ja mielikuvitukseni vei minut saman tien kesämökin saunakammariin lukemaan Selja-sarjaa, johon Karma teki kansikuvat.

Kotimaisista saduista ehdoton suosikkini on Topeliuksen Vattumato, ja kirjahyllystä löytyy tietysti Karman 80-luvulla kuvittama nidos

Luennoitsija oli myös tuonut omia suosikkejaan näytille ja kas kummaa, kalastus- ja eräilyintoilijan tyttären hyllystä löytyy ainakin yksi näistä esitellyistä suosikeista!

Beskow'n Pikku-Tommin kalaretki!

Pakko päästä lapsuudenkotiin kaivelemaan kirja-aarteita!

Laiskotus

Heräsin vajaa tunti sitten, eikä väsymys vaan taltu.
En tietenkään ihmistenajoissa herätessänikään ole parhaimmillani pariin tuntiin pystyasentoon kampeutumisesta, mutta nyt on jotenkin kokonaisvaltaisempi väsymys.
Ehkä syy on pikkutunneille venähtäneessä nukahtamisessa (pitäisi muistaa käyttää niitä nukahtamislääkkeitä) tai viime viikon loppupuoliskon vaivanneessa taudinpoikasessa.

Joka tapauksessa, en aio raahautua tänään 200 metrin päähän uimahalliin vesijumpalle. Lastenhoitokurssille sen sijaan suuntaan kyllä, mutta en mitenkään riemuissani.
Koska ”puuhapussin” kasaaminen saattoi jäädä viimetippaan, enkä voi hyvällä tahdollakaan väittää miettineeni pussin sisältöä siltä kantilta miten kukin valitsemani esine tukee lapsen kehitystä.
Koska heitin pussiin kaikkea sekalaista lapsenkestävää romua ja parhaat palat ovat vain hämäystä. Ne viilettävät omalle paikalleen vauvatavaralaatikkoon heti illalla kotiuduttuani.

Toiveajattelua

Vihdostaviimein Mies varasi klinikka-ajan. 30.10.

Ei ihan sen lupaamansa elokuun aikana...

Olen eilisaamusta saakka voinut pahoin 24/7 ja muutekin olo on ollut todella voimaton reissusta kotiutumisen jälkeen (oli muuten virhe katsella wildboyz-dvditä huonovointisena, pojat esittelee vatsojensa sisältöä lähestulkoon joka jaksossa)
Näillä kertopäivillä en voi olla ajattelematta näitä raskausoireina, mutta tiedän sen olevan vain toiveajattelua.

Mutta tekisinkö silti vielä yhden raskaustestin (edellinen testaus kun meni sen verran reisille ettei tulokseen oikein voi luottaa)?

Keltainen Lokakuu

Syksy on ihana;
se on viileä, se on rauhallinen, se on uuden työ- tai kouluvuoden alku, se on täynnä suunnitelmia ja toiveita.
Ja syksy on värikäs.

Kastanjankuorista tulee joulukoristeita

Syksyllä luonnosta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista, kerättävää, syötävää, askarreltavaa. 

Tänä vuonna syksy on keltainen. Ainakin minun syksyni on.

Keltaiset lehdet ja keltaisemmat kengät

Kliinistä

Aina kun näen tämän mainoksen, ajattelen sitä että voisin joskus luovuttaa munasoluja.
Vasta viime viikkoina olen havahtunut siihen mahdollisuuteen, että saatan itse tarvita luovutettuja sukusoluja.

Pian (ainakin toivottavasti) päästään eteenpäin omassa lapsiperheytymisessä: viikon päästä on ensimmäinen tyroksiininkorvaushoidon kontrolli, minkä jälkeen pitäisi mennä lääkäriin keskustelemaan jatkosta.
Ja siellä lääkärissä pitäisi olla mukana myös Miehen siemennesteanalyysin tulokset.
Kunhan se nyt pääsisi sinne klinikalle asti. Lupasi silloin jotakin viikkoja sitten käydä klinikalla ennen tuota mun kontrollilabraa, mutta eihän siitä mitään tullut.
Ei se edes katsonut ajanvaraussivua.
Nyt sitten kun sai vihdostaviimein aikaiseksi katsoa, ei vapaita aikoja olekaan kahteen viikkoon, ja seuraaville viikoille varaamisen voi tehdä aikaisintaan keskiviikkona kun tietää loman jälkeen taas työaikataulunsa.