Sekaisin se on omakin nuppi

Muutaman päivän ajan on tuntunut siltä, että haluanko oikeasti vielä lasta tähän meidän perhekuvioon? Oikeastaan nämä tunteet ajatukset ovat lähtöisin miehen muutaman päivän takaisesta käytöksestä.
Haluanko tehdä lasta tähän tilanteeseen, jossa vain toinen meistä on valmis?

Entä haluanko saada lapsen avioliiton ulkopuolella? Mies kun on sitä mieltä, että aikaisemmin sovittu 2014 kevät –aikataulu pitää, eikä häitä aikaisteta lapsien hankkimisen vuoksi. Periaatteessahan mulle ihan se ja sama syntyykö lapset avioliittoon vai sen ulkopuolelle, mutta silti viime aikoina on nostanut päätään tunne siitä, että haluaisin kuitenkin että meillä kaikilla olisi alusta asti sama sukunimi eikä mitään isyyden tunnustamisia tarvittaisi.

Ja mitä sitten tapahtuu, jos lasta on lääketieteen puolesta aivan pakko ruveta yrittämään nyt. Miltä tuntuu yrittää raskautta tietäen, että puoliso ei ole vielä valmis ottamaan sitä askelta?