Uusi uljas elämä, viikko 2

Tänään kävin entisessä  (voih, onpa outoa sanoa että "entisessä") harjoittelupaikassa tuuraamassa muutaman tunnin ajan, lähinnä siis laittamassa lapset nukkumaan ja lukemassa satuja. Oli ihanaa, ja olen lupautunut tulemaan apuun aina kun vain pääsen.

Yllättävä työkeikka tarkoittaa myös sitä, etten tänään noudattanut viikko-ohjelmaa, vaan kuntoilu siirtyy huomiselle, mikä oikeastaan sopiikin ihan hyvin vapun aiheuttamien salin aukioloaikojen muutosten vuoksi.

Metformiini-annos on tuplattu tänään, ja myös lääkkeen aiheuttama huono olo on voimistunut. Nähtäväksi jää, voimistuvatko muutkin haittavaikutukset viikon kuluessa. Haittavaikutuksia on tuntunut jonkin verran, tosin ei ollenkaan niin paljon kuin olin odottanut. Tosin en osaa ollenkaan sanoa johtuvatko vaivat metformiinista, koska samoja ikävyyksiä olen kärsinyt muutekin kuukautisten aikana. No, päivän parin päästähän se selviää.

Painoakin on ollut ihan turha tsekkailla viikonlopun aikana, menkat kun on tuoneet tullessaan ennennäkemättömän kamalan turvotuksen. Hyvä kun paitoihini mahdun...

Mielen raukeus ja kropan kireys

Heräsin tänään verkkaisesti, mieli levänneenä. Mutta se kroppa! Olo oli hyvin tutulla tavalla epämukavan kireä jännittynyt. Uskalsin hiukan arvaillakin mistä voisi olla kysymys, onhan näitä aamuja kertynyt reilun kymmenen vuoden aikana joitakin kymmeniä. Kuulostaapa vähältä, mutta niin se taitaa olla. Ei päästä lähellekään sitä "keskiverto" lukua.

Menkat! Jippii ja perkele!

Paljon aikaisemmin kuin olin odottanut, vain neljä päivää metformiinin aloittamisesta ja annos vielä neljäsosa ylläpitoannoksesta! Kierron pituudeksi tuli siis 46 päivää. Lyhyin kierto sitten pillereiden lopetuksen!

Tilasin ovistestejä. Mukaan saattoi eksyä muutama raskaustestikin...

Nyt se kuukuppi on tietysti hukassa... Miten se pysyi tallella vuoden kun sille ei ollut tarvetta mutta heti ensimmäisen käyttökierron jälkeen löytyi vain tyhjä säilytyspussi?

Ihme ja kumma

Oonkohan minäkin saanut aivotärähdyksen Puutalobabyn Kristaliinan tapaan? Sen verran kummia täällä tapahtuu!

Eilen lähdin heti aamulla työkkäriin, siitä kuntosalille ja vielä siivosin kylpyhuoneen ja pesin kaksi koneellista pyykiä. Sama maailmanlopun meininkin on jatkunut tänään, kun olen tiskannut, avannut viemärit ja samalla häätänyt kalman hajun keittiöstä.

Mitäköhän hullua sitä huomenna keksisi, kun vuorossa on taas treenipäivä? 

Boobies

Tosiaan, unohdin eilen mainita tällä viikolla ilmenneestä uuden uutukaisesta vaivasta;
tissit on saakelin kipeet! Varsinkin nännit on niin kosketusherkät että kun iltaisin riisun liivit tekisi mieli vähän huutaa ja potkasta jotakin.
Mulle ihan uus ja outo ilmiö, vaikkakin olen tietysti lukenut monestakin paikkaa rintojen kipeytymisestä tietyssä kierron vaiheessa, oviksen aikoihin ja alkuraskaudessa. Onhan toki minullakin rinnat toisinaan kipeytyneet kierron loppuvaiheilla, mutta että näin kovasti! 
han kamalaa tämmönen, kun nännit on kipeiden lisäksi myös turvoksissa ja punaiset 24/7...

Uusi uljas elämä

Maanantaina alkaa siis uusi päiväjärjestys. Aion joka toisena päivänä käydä salilla ja jumppailemassa sekä keskittyä työnhakuun ja koulutusasioiden selvittelyyn ja joka toisena laittaa asuntoa myyntikuntoon. Eli siivota niin maan prkleesti ja roudata tavaraa kirpputoreille. Tähänhän voisi joku sanoa, että ei se siivoaminen ja laittaminen ole yksin minun velvollisuuteni, muttakun en vaan saa yhtään mitään aikaseksi miehen osallistuessa ja ollessa kotona. Koska se kysyy koko ajan saako jotain siirtää, heittää pois tai viedä kellariin. Ja koska olen sanalla sanoen vähän erikoinen joidenkin asioiden "julkisesti" tekemisen suhteen. Esim. asioiden hoitaminen puhelimitse.

Maanantaina alan myös syömään metformiinia. Saa nähdä kuinka käy, toivottavasti siitä on apua ainakin laihduttamisessa.

Samaan päivään pitäisi myös mahduttaa työkkärikäynti. Sinne pitänee lähteä heti aamusta, iltapäiväruuhkassa jonottaminen kun kestää aina niin saakelin kauan.

Lopun haikeus

Oi ja voi, nyt on työt loppu. Miten ihmeessä maltan pysyä poissa sieltä, ihanien ihmisten, niin lapsien kuin aikuistenkin, luota?

Sain läksiäislahjoja, sekä eilen että tänään. Suklaata, karkkia, lankoja, kaulakoru. Ja paljon, paljon haleja. 

Tänään on onnellinen fiilis, ehkä itkeskelen huomenna.

Tulee ikävä <3

oih...

Viimeinen työviikko hyvässä vauhdissa, yhdelle lapselle heipat jo sanottuna ja halit halittuna.
Omat fiilikset ovat hiukan ristiriitaisia; en millään malttaisi lopettaa ihanaa työtä ihanien lapsien ja työkavereiden kanssa mutta toisaalta odotan jo pienelle levolle pääsyä. Vaikkei suunnitelmissa mitään rötväilyä olekaan, vaan ahkeraa kuntosalireeniä ja huushollin perusteellista raivaamista.

Ulkohousujen sivusauma ratkesi eilen. Vastaava sauma toisesta puntista ratkesi tuossa noin kuukausi sitten ja seuraavan viikon olinkin kipeänä. Mitäköhän sitten ensi viikolla?


P.s. Ei, ei se toimi vieläkään...