Katse tulevaan

Soittelin aamulla polille, ja sairaanhoitaja laittoi soittoajan lääkärille. No, lekuri soitti tässä iltapäivällä ja suunniteltiin hiukan jatkoa.

Nyt odotellaan kp 36:ta, sitten raskaustestin (just joo...) jälkeen 10 päivää primolutia. Samaa rytmiä jatketaan elokuulle saakka ellei raskaus ala kesän aikana, ja sitten aloitetaan clomit. Jos raskaus saattaisi alkaa kesällä, jatkan clomeja ainakin polilla tehtävään alkuraskauden ultraan saakka.

Jotenkin tuntuu taas tänään siltä, että ei tässä kuitenkaan tapahdu kesän aikana yhtään mitää, olen maho lehmä.

Sekaisin se on omakin nuppi

Muutaman päivän ajan on tuntunut siltä, että haluanko oikeasti vielä lasta tähän meidän perhekuvioon? Oikeastaan nämä tunteet ajatukset ovat lähtöisin miehen muutaman päivän takaisesta käytöksestä.
Haluanko tehdä lasta tähän tilanteeseen, jossa vain toinen meistä on valmis?

Entä haluanko saada lapsen avioliiton ulkopuolella? Mies kun on sitä mieltä, että aikaisemmin sovittu 2014 kevät –aikataulu pitää, eikä häitä aikaisteta lapsien hankkimisen vuoksi. Periaatteessahan mulle ihan se ja sama syntyykö lapset avioliittoon vai sen ulkopuolelle, mutta silti viime aikoina on nostanut päätään tunne siitä, että haluaisin kuitenkin että meillä kaikilla olisi alusta asti sama sukunimi eikä mitään isyyden tunnustamisia tarvittaisi.

Ja mitä sitten tapahtuu, jos lasta on lääketieteen puolesta aivan pakko ruveta yrittämään nyt. Miltä tuntuu yrittää raskautta tietäen, että puoliso ei ole vielä valmis ottamaan sitä askelta?