ai ai

Sitä ollaan sitten molemmat kipeinä. Miestä vaivaa flunssa ja minua eilisen lääkärin mukaan flunssa ja erityisen äkäinen korvatulehdus. Myöhemmällä iällä kostautuu lapsena sairastamatta jääneet lastentaudit... Mukulana oli korvatulehdus vain kerran, sekin oireettomana (huomattiin kuulemma normaalissa neuvolalääkärintarkastukssa) ja teini-ikäisenä oli useampi korvatulehdus joista yksi kesti noin puoli vuotta. Nyt kerkisi olemaan taas yhdeksän vuoden tauko...
Noh, onneksi olo on parantunut todella nopeasti antibioottien ansioista, jospa sittenkin pääsisin sunnuntaina äidin namikätköille.
Mies on onneksi yleensä nopea sairastaja, josko olisi sitten huomenna jo sen verran parempi että jaksaa nousta sängystä.


Työ loppuu kolmen viikon päästä, ja sekös harmittaa! Mitä mä teen ilman niitä ihania nuppusia?
Ajattelin tehdä jonkun pehmolelun kiitokseski ja muistoksi, ehdotuksia otetaan vastaan. Mielessä on käynyt myös antaa sille omalle pikku muruselleni erikseen jotain (todennäköisesti keltaisen traktorin, se on se "meidän juttu") mutta vähän arveluttaa että onkohan se oikein sopivaa antaa vain yhdelle joku oma juttu vaikka sen vaan laittaisikin rattaisiin tai koriin muiden lapsien huomaamatta. Apuja?

Onneksi tuli se 15kg-sopimus niin voin töiden loputtua keskittyä kuntoiluun, saanpahan pidettyä pääni kiireisenä!

Kärsivällisyys

Kärsivällisyys käy kyllä vähiin tän flunssan kanssa! Kaksi viikkoa sitten alkoi työt, ja olen ollut jo sairaslomalla 5 päivää, ja pahasti näyttää siltä että huomenissa pitää taas mennä työmaan sijaan terveysasemalle.
Nukkumisesta ei tule mitään, kun iltaisin ja öisin vaivaa suorastaan repivä ärsytysyskä, johon ei auta yskänlääkkeet eikä imeskelytabletit. Vain tyynymäärän tuplaaminen, eli pään ja rintakehän muuta kroppaa ylemmäs tukeminen, tuo öihin jonkinlaista rauhallisuutta (siis vähentää herättävää köhimään heräämiset yhteen per puolitoista tuntia) mutta tuo muassaan niskan ja hartioiden entistäkin kivistävämmän jäykkyyden.
Eli unet jäävät vähiin ja laatukin kärsii.
Päivällä pelistä katsoo huonovointinen nukkuneen rukous.


Kärsivällisyyttä koetellaan muutenkin. Olin jostain saanut sen käsityksen, että siemennestetutkimuksen tulokset saisi parissa viikossa, mutta klinikalla olikin kuulemma sanottu, että menee kolme viikkoa laskun saapumisesta.
No, lasku näkyy kolahtaneen postiluukusta jo tämän viikon aikana. Tuloksia sopii siis odottaa saapuviksi kuun loppupuolella. Siis hiukan Miehen 27-vuotispäivän jälkeen.
Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä ja mieli virkeänä!

Helpommin sanottu kuin tehty...

Suunnitelmat uusiksi - taas!

Ihan kuin se ei olisi riittänyt, että lauantain suunnitelmat piti perua migreenin takia, nyt meni sitten tämäkin päivä plörinäksi, kun illalla iski flunssanpoikanen.

Ja kun meillä on tänään viides vuosipäivä! Suunnitelmissa oli romantiikkaa, eli leffa, ravnitola ja sit kotona myöhemmin kuoharia ynnä muuta mukavaa… Noh, toivotaan nyt että olo paranisi sen verran, että jaksaisi jotain tehdäkin.
Isäni kävi reilu tunti sitten asentamassa hommaamani vuosipäivälahjan, itselläni kun ei ole kiviporaa eikä taitoa asennella kaiken maailman koukkuja kattoon. Toivottavasti Mies pitää lahjastaan, Casa Stockmannin riipputuolista. Vaikutti ainakin ihan tyytyväiseltä, kun onki kuitin housutaskustani pesukonetta lastatessaan! No, on sille nyt sitten muutakin hommattu, kun kerran meni urkkimaan lahjansa etukäteen.

Vähän jänskättää, mitäköhän se Mies on keksinyt vuosipäivän kunniaksi?